Istun tata kirjoittaessani Romaniassa vireraalla tietokoneella, josta en millaan loyda skandeja. Kylla ne tassa ovat, mutta koneen omistaja ei ole paikalla kertomassa, missa. Joten menkoon nyt ilman pisteita nuo kirjaimet ja yrita saada siita selva.
Olen ollut nyt kohta lahes kuukauden reissussa, ensin Suomessa, sitten Kreikassa ja nyt Romaniassa. Vasy alkaa kayda vanhan kapalaan. Vasya on ehka lisannyt erinomaiset (= lampimat) saat seka edellisessa maassa Kreikassa kuin nyt taalla Romaniassa. Lahes suurimman ajan lampotila on ollut asteen pari yli tai alle 30 Celsius-asteen. Ei ollenkaan paha ajatellen, mita se parasta aikaa on Suomessa, mutta viikkotolkulla se alkaa vasyttaa. Vasta parina kolmena paivana on voitu nukkua paikkarit, joten tilanne on hieman helpottunut.
Matka Suomesta ensimmaiseen kohteeseemme Romaniassa, Iasiin, oli melko uuvuttava. Aloitin ajamalla ensin kotoa Helsinkiin nuorimman poikani kanssa, jolle jatin sitten autoni Helsinkiin. Yovyin ystavani luona, jonka kanssa jatkoimme sitten aamulla noin 4 – 5 maissa taksilla Helsinki-Vantaa-lentokentalle, sielta Tanskaan Koopenhaminaan ja sielta taas edelleen Romaniaan Bukarestiin, mista viela yhdella lennolla Koillis-Romaniaan Iasiin. Perilla olimme illalla noin klo 8 jalkeen jokseenkin hikisina, vasyneina ja janoisina, mutta onneksi tajolla oli jotain viilentavaa suihkun lisaksi. Kokonaismatka-aika Helsingista noin 14 - 15 tuntia. Huh!
Kirjoittelen noista Iasin ja myohemmistakin (mm. Bukarest) kohteista lisaa, sitten kun olen Suomessa. Minulla on paljon kuvia ja jopa videoita matkalta ja lisailen niita sitten mukaan. Nyt niita voi kayda katsomassa omilta Fb-sivuiltani osoitteesta: https://www.facebook.com/hap.pyykkonen
Sivut noilta osin ovat julkisia ja nakynevat kaikille, onpa sitten Fb-profiili tai ei. Paljon on nahty ja koettu. Olen ollut useita kertoja Romaniassa, niin Iasissa kuin Bukarestissa, mutta aina taalta loytyy uutta katsottavaa ja opittavaa. Useimmiten minulla on eraanlaisena kantavana teemana matkoilla ortodoksisuus. Niin nytkin. Katselin ja koin useita asioita ortodoksisten silmalasien lapi ja imin itseeni uusia asioita roppakaupalla.
Joitain aikoja sitten oma arkkipiispamme, KP Karjalan ja koko Suomen arkkipiispa Leo, sanoi julkisuuteen lahettamassaan tiedotteessa, etta me olemme ensisijaisesti ortodokseja ja vasta sen jalkeen suomalaisia. Nain on. Vaikka aika moni toisen kansankirkkomme jasenista oli tuon lausunnon jalkeen valmis laittamaan meidat ortodoksit tarkkailuun ja osan kaiken varalta suoraan rautoihin maanpetoksesta epailtyina.
Taalla matkalla – etenkin juuri suomalaisena ortodoksina - huomaa selvasti olevansa kahden maailman kansalainen. Ja mika tarkeinta – aivan kuten arkkipiispamme sanoi – ensin ortodoksi ja vasta sitten suomalainen. Kumpikin maa, Kreikka ja Romania, ovat enemmistoltaan ortodoksisia maita. Maissa on todella suuri ortodoksinen enemmisto. Joten ortodoksisuus liittyy yhteiskuntaan tiukasti. Kun ne kaiken lisaksi ovat olleet ortodoksisia maita suurimman osan olemassa olostaan nykyaikaisina maina, tavat ja tottumukset suunnilleen kaikessa inhimillisessa toiminnassa liittyvat jotenkin ortodoksiseen elamaan. Ortodoksisia kirkkoja on kaikkialla ja paljon, kaduilla nakee niin pappeja, munkkeja kuin nunniakin mustissa viitoissaan - he eivat niita hapeile - ja ikoneja on kaikkialla: liikkeissa, autoissa, ulkona ja sisalla kertomassa, etta olemme ortodokseja.
Tallainen matka suomalaiselle ortodokslle on vakisin aina jonkiasteinen pyhiinvaellus. Talla kertaa kumpaankin matkaan liittyi joku teema, toiseen suunniteltu, toiseen se tuli ikaan kuin itsestaan. Kreikassa olin poikani kanssa kansainvalisessa ortodoksisessa konferenssissa, jossa teemana oli „digitaalinen media ja ortodoksinen sielunhoitotyo”. Romanissa teemaksi muodostuikin yllattaen Arsenie Boca (http://www.ortodoksi.net/index.php/Arenie_Boca), joka tuli vastaamme monessa paikassa ja monissa yhteyksissa. Niista lisaa myohemmin, kunhan ensin paasen Suomeen.
Matkusta hyvan ystavani kanssa, jonka kanssa on tullut tehtya lukuisia matkoja tanne Romaniaankin, jossa meilla on yhteisia ystavia. Yksi heista on romanialainen pappi, johon tutustuin asuaessani 2000-luvun alussa Kreikassa ja toinen suomalainen pappi, joka elakkeella olessaan asuu Romaniassa. Romanialaisen papin perheessa vietimme taalla muutaman paivan Iasissa ja sen ymparistossa sopivasti helatorstain eli suuren ortodoksisen juhlapaivan, Kristuksen taivaaseen menemisen juhlan, molemmin puolin. Ja juhlaa riitti monella tapaa. Samaan aikaan kun sattui monta lahipiirin nimipaivaa.
Bukarestiin ja sen ymparistoon tutustuimme suomalaisen ystavamme ja hanen vaimonsa kanssa. Taallakin olemme olleet jo useita kertoja, joten monta paikkaa on nahty ja uusia tulee koko ajan lisaa. Yhteista naille kahdelle ystavaperheelle ortodoksisen pappeuden lisaksi on se, etta heidan vaimonsa ovat aivan oivallisia ruuanalaittajia. Hei loihtivat fantastisia paikallisia romanialaisia ruokia syotavaksemme ja saatte uskoa, ne ovat todella maittavia. Kun siihen lisataan Romanian hyva viinin tuotanto, nautinto moninkertaistuu helposti.
Matkaseuralaiseni Suomeen jaanyt vaimo voi taydella luottamuksella lahettaa miehesa mukaani, silla han tietaa meidan olevan hyvissa kasissa. Myos han tuntee ja on tavannut ystavamme niin Suomessa kuin Romaniassa. Saattaa tietysti olla, etta lampotilaero (Suomessa sataa ja +8 C, Romanissa aurinkoa ja +30 C) hieman hiertaa hantakin, mutta katsotaan nyt. Eikohan siitakin selvita.
Kirjoitan lisaa tasta matkasta, kunhan paasen kotiin oman koneen aarelle. Nyt mukanani on melko niukka varustus ja huomisesta alkaen muuamaan paivaan ei ole edes nettiyhteytta, silla olemme vuoristossa saunomassa. Mutta kylla tama tasta!
Hannu
elaman matkaaja
Olen ollut nyt kohta lahes kuukauden reissussa, ensin Suomessa, sitten Kreikassa ja nyt Romaniassa. Vasy alkaa kayda vanhan kapalaan. Vasya on ehka lisannyt erinomaiset (= lampimat) saat seka edellisessa maassa Kreikassa kuin nyt taalla Romaniassa. Lahes suurimman ajan lampotila on ollut asteen pari yli tai alle 30 Celsius-asteen. Ei ollenkaan paha ajatellen, mita se parasta aikaa on Suomessa, mutta viikkotolkulla se alkaa vasyttaa. Vasta parina kolmena paivana on voitu nukkua paikkarit, joten tilanne on hieman helpottunut.
Matka Suomesta ensimmaiseen kohteeseemme Romaniassa, Iasiin, oli melko uuvuttava. Aloitin ajamalla ensin kotoa Helsinkiin nuorimman poikani kanssa, jolle jatin sitten autoni Helsinkiin. Yovyin ystavani luona, jonka kanssa jatkoimme sitten aamulla noin 4 – 5 maissa taksilla Helsinki-Vantaa-lentokentalle, sielta Tanskaan Koopenhaminaan ja sielta taas edelleen Romaniaan Bukarestiin, mista viela yhdella lennolla Koillis-Romaniaan Iasiin. Perilla olimme illalla noin klo 8 jalkeen jokseenkin hikisina, vasyneina ja janoisina, mutta onneksi tajolla oli jotain viilentavaa suihkun lisaksi. Kokonaismatka-aika Helsingista noin 14 - 15 tuntia. Huh!
Kirjoittelen noista Iasin ja myohemmistakin (mm. Bukarest) kohteista lisaa, sitten kun olen Suomessa. Minulla on paljon kuvia ja jopa videoita matkalta ja lisailen niita sitten mukaan. Nyt niita voi kayda katsomassa omilta Fb-sivuiltani osoitteesta: https://www.facebook.com/hap.pyykkonen
Sivut noilta osin ovat julkisia ja nakynevat kaikille, onpa sitten Fb-profiili tai ei. Paljon on nahty ja koettu. Olen ollut useita kertoja Romaniassa, niin Iasissa kuin Bukarestissa, mutta aina taalta loytyy uutta katsottavaa ja opittavaa. Useimmiten minulla on eraanlaisena kantavana teemana matkoilla ortodoksisuus. Niin nytkin. Katselin ja koin useita asioita ortodoksisten silmalasien lapi ja imin itseeni uusia asioita roppakaupalla.
Joitain aikoja sitten oma arkkipiispamme, KP Karjalan ja koko Suomen arkkipiispa Leo, sanoi julkisuuteen lahettamassaan tiedotteessa, etta me olemme ensisijaisesti ortodokseja ja vasta sen jalkeen suomalaisia. Nain on. Vaikka aika moni toisen kansankirkkomme jasenista oli tuon lausunnon jalkeen valmis laittamaan meidat ortodoksit tarkkailuun ja osan kaiken varalta suoraan rautoihin maanpetoksesta epailtyina.
Taalla matkalla – etenkin juuri suomalaisena ortodoksina - huomaa selvasti olevansa kahden maailman kansalainen. Ja mika tarkeinta – aivan kuten arkkipiispamme sanoi – ensin ortodoksi ja vasta sitten suomalainen. Kumpikin maa, Kreikka ja Romania, ovat enemmistoltaan ortodoksisia maita. Maissa on todella suuri ortodoksinen enemmisto. Joten ortodoksisuus liittyy yhteiskuntaan tiukasti. Kun ne kaiken lisaksi ovat olleet ortodoksisia maita suurimman osan olemassa olostaan nykyaikaisina maina, tavat ja tottumukset suunnilleen kaikessa inhimillisessa toiminnassa liittyvat jotenkin ortodoksiseen elamaan. Ortodoksisia kirkkoja on kaikkialla ja paljon, kaduilla nakee niin pappeja, munkkeja kuin nunniakin mustissa viitoissaan - he eivat niita hapeile - ja ikoneja on kaikkialla: liikkeissa, autoissa, ulkona ja sisalla kertomassa, etta olemme ortodokseja.
Tallainen matka suomalaiselle ortodokslle on vakisin aina jonkiasteinen pyhiinvaellus. Talla kertaa kumpaankin matkaan liittyi joku teema, toiseen suunniteltu, toiseen se tuli ikaan kuin itsestaan. Kreikassa olin poikani kanssa kansainvalisessa ortodoksisessa konferenssissa, jossa teemana oli „digitaalinen media ja ortodoksinen sielunhoitotyo”. Romanissa teemaksi muodostuikin yllattaen Arsenie Boca (http://www.ortodoksi.net/index.php/Arenie_Boca), joka tuli vastaamme monessa paikassa ja monissa yhteyksissa. Niista lisaa myohemmin, kunhan ensin paasen Suomeen.
Matkusta hyvan ystavani kanssa, jonka kanssa on tullut tehtya lukuisia matkoja tanne Romaniaankin, jossa meilla on yhteisia ystavia. Yksi heista on romanialainen pappi, johon tutustuin asuaessani 2000-luvun alussa Kreikassa ja toinen suomalainen pappi, joka elakkeella olessaan asuu Romaniassa. Romanialaisen papin perheessa vietimme taalla muutaman paivan Iasissa ja sen ymparistossa sopivasti helatorstain eli suuren ortodoksisen juhlapaivan, Kristuksen taivaaseen menemisen juhlan, molemmin puolin. Ja juhlaa riitti monella tapaa. Samaan aikaan kun sattui monta lahipiirin nimipaivaa.
Bukarestiin ja sen ymparistoon tutustuimme suomalaisen ystavamme ja hanen vaimonsa kanssa. Taallakin olemme olleet jo useita kertoja, joten monta paikkaa on nahty ja uusia tulee koko ajan lisaa. Yhteista naille kahdelle ystavaperheelle ortodoksisen pappeuden lisaksi on se, etta heidan vaimonsa ovat aivan oivallisia ruuanalaittajia. Hei loihtivat fantastisia paikallisia romanialaisia ruokia syotavaksemme ja saatte uskoa, ne ovat todella maittavia. Kun siihen lisataan Romanian hyva viinin tuotanto, nautinto moninkertaistuu helposti.
Matkaseuralaiseni Suomeen jaanyt vaimo voi taydella luottamuksella lahettaa miehesa mukaani, silla han tietaa meidan olevan hyvissa kasissa. Myos han tuntee ja on tavannut ystavamme niin Suomessa kuin Romaniassa. Saattaa tietysti olla, etta lampotilaero (Suomessa sataa ja +8 C, Romanissa aurinkoa ja +30 C) hieman hiertaa hantakin, mutta katsotaan nyt. Eikohan siitakin selvita.
Kirjoitan lisaa tasta matkasta, kunhan paasen kotiin oman koneen aarelle. Nyt mukanani on melko niukka varustus ja huomisesta alkaen muuamaan paivaan ei ole edes nettiyhteytta, silla olemme vuoristossa saunomassa. Mutta kylla tama tasta!
elaman matkaaja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jos/kun kommentoit, tee se omalla nimelläsi. Nimettömät tai nimimerkit eivät kelpaa.