187. Kiovan luolaluostari

Yleiskuva Kiovan-Pecherskin lavrasta, ylemmästä lavrasta alempaan päin.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Kiovan luolaluostari, Kiovan-Pecherskin lavra, kuuluu niihin kohteisiin, joka pitää käydä katsomassa, mikäli vierailee Ukrainassa ja Kiovassa. Se on yksi maan huomattavimmista matkailukohteista ja samalla se kuuluu Unescon maailmanperintöluetteloon.

Kuva Kiovan-Pecherskin lavrasta.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Alkuaan lavra lienee ollut pienistä taloista samalle kujalle [(kre.) lavra = (suom.) kuja] muodostuneen luostariyhteisön nimitys. Myöhemmin se vakiintui tarkoittamaan vain todella suurta luostaria. Kreikan Athoksella tällaisia luostareita on kaksi: toinen on pyhittäjä Athanasios Athokselaisen vuonna 963 perustama Suuri Lavra (Megisti Lavra) ja toinen munkkien Atanasios, Nikolaos ja Antonios vuonna 972 perustama Vatopedin luostari.

Kuva Kiovan-Pecherskin lavrasta. Taustalla pääkirkko.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Venäjällä ja yleensä slaavilaisessa perinteessä lavra nimitys liitettiin luostarien varallisuusluokitukseen ja veljestön määrään ja se annettiin vain suurimmille luostareille, joilla sitten olikin erilaisia erivapauksia ja jotka toimivat alueensa hengellisinä ja kulttuurillisina keskuksina. Venäjällä lavroja on Moskovan lähistöllä (Sergijev Posadissa) vuonna 1345 perustettu (lavran arvon vuonna 1744 saanut) Troitse-Sergijevin lavra ja Pietarissa vuonna 1710 perustettu (lavran arvon vuonna 1797 saanut) Pyhän Aleksanteri Nevskin lavra. Edelleen ainakin jonkin aikaa vielä Venäjän kirkkoon kuuluva ja Ukrainassa sijaitseva vuonna 1051 perustettu Kiovan luolaluostari eli Kiovan-Pecherskin lavra ja toinen Ukrainassa sijaitseva lavra on Potšaevin lavra, Puolassa on vielä Bialystokissa Supraslin lavra.

Kuvassa yksi lavran kirkkojen lukuisten kirkkojen ikonostaaseista. Tällä korkeutta taisi olla 7-8 ikonikerrosta.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Kiovan luolaluostari eli Petšerskin lavra (ukrainaksi: Києво-Печерська лавра / Kijevo-Petšerska lavra, venäjäksi Киево-Печерская лавра / Kijevo-Petšerskaja lavra) on siis Kiovassa sijaitseva ortodoksinen luostari, joka vaikutti merkittävästi ortodoksisuuden leviämiseen Venäjällä 1600–1800-luvuilla.

Yksi pääkirkon sivukappeleista.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Luostari on yksi itäisen slaavilaisen ortodoksisuuden vanhimmista luostareista, jonka perustaminen ja rakentaminen ajoittuu 1000-luvun alkuun, aikaan, jolloin tosiaankin Suomessa elettii melkein metsissä ja savupirteissä. Tuohon aikaan Kiovassa rakennettiin useita suuria rakennuksia lavran lisäksi, mm. Pyhän Sofian katedraali ja Kultaiseksi portiksi (Golden Gate) nimetty keskiaikaisen kaupungin komea sisääntuloportti, joka jo aikojen saatossa ennätti tuhoutuakin, mutta on nyttemmin rakennettu uudestaan.

Kuva Kiovan-Pecherskin lavran pääkirkosta, sen yhdestä sivukappelista.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Vanhojen historiallisten tietojen mukaan lavran rakentamisen aloitti Kreikan Athos vuorelta Ukrainaan palannut munkki nimeltään Antoni. Myöhemmin pyhäksi kanonisoitu pyhittäjä Antoni Kiovalainen aloitti luostarin rakentamisen ja myöhemmin hänen kanssaan toimi myös yksi hänen oppilaistaan, pyhittäjä Feodosi Kiovalainen. Molempien ikoneita löytyy monesta paikasta luostaria ja luostarirakennusten ulkopuolelta myös heidän patsaitaan.

Pyhittäjiä Antoni ja Feodosi Kiovalaisia kuvaava ikoni.

Alkuun luostari muodostui alueelle rakennetusita luolista ja kasvoi vähitellen nykyiseksi todella laajaksi luostarialueeksi, missä sijaitsee lukuisia kirkkoja, veljestön asumuksia, talous- ja muita rakennuksia ja nykyään myös useita trapešoja, ravintoloita ja hallintorakennuksia. Venäjän kirkon alaisuuteen autonomisena kirkkona kuuluvan Ukrainan ortodoksisen kirkon (UOK-MP) päämies, metropoliitta Onufri asuu myös lavran alueella. Luostari on yhä erittäin merkittävä alueen venäläisten ja venäläiseen kirkkoon kuuluvien kulttuurinen keskus.

Pitkät kivetyt käytävät ristevät alueella.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Luostari tuhoutui mongolien invaasion aikana, mutta se nostettiin uuteen kukoistukseensa 1300- ja 1400-luvuilla Puola-Liettuan alaisuudessa, jolloin sitä jopa yritettiin liittää Rooman kirkon alaiseen ns. kreikkalais-katoliseen kirkkoon eli uniaatteihin, mutta hanke kaatui veljestön voimalliseen vastustukseen.

Kuva Kiovan-Pecherskin lavrasta, sen alemmasta osasta.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Hieman tuon ajan jälkeen luostari sai vuonna 1598 ensimmäisenä venäläisenä luostarina lavran arvon. Toinen luostarin alasajo tapahtui sitten ns. uudella ajalla, kun neuvostovallan aikana luostarista tehtiin museo, joka sitten 1988 muutettiin taas takaisin alkuperäiseen käyttöönsä.

Sivukappelin seinämaalauksissa oli kuvattuina lavran historiaan liittyviä ihmisiä.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Kuten edellä mainitsin, luostari toimi alkuun maan alle kaivetuissa luolissa, mutta veljestön kasvaessa ryhdyttiin hiljalleen rakentamaan myös maan päälle niin kirkkoja kuin asumuksia.

Yhden kirkon ulko-ovi.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Sekä pyhittäjä Antoni kuin myös pyhittäjä Feodosi toimivat luostarin johtajina, igemeneina, ja tuolloin luostarin kuri ole jokseenkin kova ja kilvoittelu todella askeettista ja vaativaa.

Kuva Kiovan-Pecherskin lavran yhdestä ikonostaasista.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Feodosin elintavoista on jäänyt jälkeen useita kirjoituksia. Erään tällaisen eli Synaksarion mukaan igumenin (luostarin johtajan) arvostaan huolimatta Feodosi osallistui usein raskaisiin töihin. Hän alusti leipätaikinaa, kantoi vettä, pilkkoi puita ja teki muita töitä, joihin moni muu ei halunnut tarttua. Hän ei kätkenyt Jumalalta saamaansa ruumiillisen voiman ja kestävyyden lahjaa, vaan rohkaisi toisia reippaalla esimerkillään ja iloitsi samalla hengessään. Hän kävi usein veljien keljoissa. Jos hän löysi sieltä jotakin ylimääräistä – ruokaa, vaatetta tai muuta – hän heitti sen heti uuniin sanoen, ettei munkin, joka on kieltänyt kaiken maallisen, pidä koota keljaansa turhaa tavaraa. ”Kuinka voimme kantaa Jumalalle puhtaan rukouksen, jos keljassamme on katoava aarre?” hän sanoi. Hän myös opetti veljiä pyytämään aina vanhemmalta munkilta siunauksen ennen mihinkään työhön ryhtymistä. Jos hän kuuli, että ruoka oli valmistettu ilman siunausta riitaisessa ja kaunaisessa ilmapiirissä, hän ei suostunut syömään sitä, vaan käski heittää sen jokeen tai polttaa uunissa.

Kuva Kiovan-Pecherskin lavran trapesassa olevasta kirkosta.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Kun nykyisiä munkkeja katsoo autoineen, älypuhelimineen ja läppäreineen, pyhittäjät varmaan kääntyisivät haudassa ne nähtyään.

Trapesan kirkon yhteydessä oli myös näyttelytila.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Tässä vuonna 2007 Ukrainan seitsemänneksi ihmeeksi nimetyssä luostarissa elää joidenkin epävirallisten tietojen mukaan yli 100 munkkia ja runsaasti muuta väkeä, kuten työntekijöitä ja munkeiksi aikovia, noviiseja.

Näkymä näköalapaikalta.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Alue on jaettu erikseen museoalueeksi ja erikseen luostarialueeksi. Luostarin vanhat luolat, jonne on haudattu useita pyhiksi kanonisoituja sekä muita luostarin asukkaita ovat useiden metrien syvyydessä ja niitä on todella paljon, joidenkin lähteiden mukaan yli sata hautaa mm. Nestorin kronikan kirjoittaja Nestor sekä muinaisen kiovalais-venäläisen maailman legendaarinen sankari, eräänlainen runoilija-ritari, Ilja Muromalainen ovat sinne haudatut.

Näkymä näköalapaikalta.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Luolastoa yhdistää paikoitellen juuri ja juuri kuljettavissa oleva kapea ja melko matala käytävä ja sinne pääsee yleensä katsomaan ja kunnioittamaan reliikkejä. Käytävillä kuljetaan jonossa kirkkokynttilä, tuohus, kädessä haudalta toiselle pitkiä matkoja ristiin rastiin.

Luolaluostarin hautaluolastoa, jonka kuvaaminen ei ole aina sallittua.
(Kuva © Vesa Takala)

Luostarin pääkirkko on omistettu Jumalansynnyttäjän kuolonuneen nukkumiselle.

Kuva Kiovan-Pecherskin lavran pääkirkosta, Jumalansynnyttäjän kuolonuneen nukkumisen katedraalista.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Luostari kirkkoineen ja luolastoineen on todella katsomisen arvoinen kohde kaikille Kiovassa matkaileville uskonnostaan tai vakaumuksestaan riippumatta.


Hannu Pyykkönen
elämän matkaaja
nettihoukka@gmail.com