189. Pyhän Mikaelin kultakupolinen luostari

(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Kiovan Pyhän Mikaelin kultakupolinen luostari (ukrainaksi: Михайлівський золотоверхий монастир / Mih’ailivskij zolotoverh’ij monastir) on yksi Kiovan monista merkittävistä ( siis välttämättä nähtävistä) nähtävyyksistä, joka kaiken lisäksi sijaitsee vielä ihan kaupungin keskustan tuntumassa. Sen historia kuvaa hyvin niitä suunnattomia vaikeuksia ja tuskien taivalta, minkä Ukraina ja ukrainalaiset joutuivat kokemaan Neuvostoliiton vallan aikana.

Luostari on aivan vieressä kaupungin läpi virtaavan Dnepr-joen itärannalla, jonne sen aikanaan keskiajalla rakennutti Svjatopolk II (ukrainaksi: Святопо́лк Ізясла́вич ), joka oli Kiovan Venäjän eli Kiovan Rusjn ruhtinas 20 vuoden ajan vuosina 1093 – 1113.

(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Luostari tuhottiin Neuvostoliiton aikana 1930-luvulla, jolloin maassa tapahtui paljon muutakin kauheaa, mm. tarkoituksellista nälkään tappamista, jolle ajanjaksolle on annettu nimi Holodomor.

Luostari rakennettiin uudestaan Neuvostoliiton hajoamisen ja Ukrainan itsenäistymisen jälkeen ja se avattiin taas ihmisten vierailtavaksi 1999 ja se on edelleen toimiva ortodoksinen luostari.

(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Luostari on nimetty ylienkeli Mikaelin mukaan mahdollisesti siksi, että Svjatopolk oli saanut voiton turkkilaisista paimentolaisista ja ylienkeli Mikaelia pidettiin sotien ja voittojen suojelijana.

Koska luostarin kupolit ovat todennäköisesti ensimmäisiä Kiovassa kullattuja kupoleita, se jäi sittemmin luostarin nimeenkin – kultakupolinen luostari.

(Kuva © Hannu Pyykkönen)

1200-1400 luvuilla luostari välillä tuhoutui tai lamaantui, mutta nousi jälleen 1600-luvulla kukoistukseensa yhdeksi Ukrainan rikkaimmista ja suositummista luostareista.

1800-luvulla luostarissa on sanottu olleen lähes 2000 munkkia ja siellä vieraili pyhiinvaeltajia noin 100 000 vuodessa kunnioittamassa sinne tuotua pyhän Barbaran (Varvaran) reliikkeja ja hankkimassa itselleen luostarissa valmistettuja pyhän Barbaran sormuksia, joilla oli uskomuksen mukaan monia parantavia voimia. Ne toivat yleensä hyvää onnea ja menestystä, mutta myös toisinaan suojelivat noituutta vastaan sekä olivat myös tehokkaita vakavien sairauksien ja äkillisen kuoleman varalta. Taustana näille uskomuksille olivat vuosien 1710 ja 1770 ruttoepidemiat ja 1800-luvun koleraepidemia, jonka vaikutukset olivat alueella vähäisiä ja syyksi uskottiin pyhän Barbaran suojelus.

(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Neuvostoliiton painostuksesta luostari kuitenkin purettiin ja mm. eräs kirkon asiantuntijoista, joka kieltäytyi allekirjoittamasta purkupäätöstä kuoli sittemmin näiden vainojen ja painostuksien seurauksena Neuvostoliiton vankilassa. Ja hän ei suinkaan ollut ainoa.

Kirkon taideaarteita siirrettiin Neuvostoliiton museoihin ja osa niistä kiireessä purettaessa tärveltiin. Neuvostoliiton tuhon täydensivät toisen maailmansodan aikana natsit. Myös he veivät kalleuksia ja taideaarteita omaan maahansa, mistä ne ensin joutuivat amerikkalaisille ja sittemmin siirrettiin Neuvostoliittoon.

Keväällä 1935 luostarin kultaiset kupolit kaadettiin, katedraalin hopeiset kuninkaan ovet ja paljon muuta arvokasta myytiin ulkomaille tai tuhottiin. Katedraalin ikonostaasi tuhoutui pian poistamisen jälkeen ja pyhän Barbaran reliikit siirrettiin muualle ja myöhemmin nykyiseen Kiovan Pyhän Volodomirin katedraaliin vuonna 1961, koska ensimmäisen siirron kohdekirkkokin purettiin.

(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Kultaisen kupolin luostarin katedraali ja kellotorni räjäytettiin dynamiitilla ja tuho oli täydellinen. Paikkaa (aukiota) käytettiin moneen tarkoitukseen, mm. paraatikenttänä ja alueelle suunniteltiin kilpailun kautta täytettä. Yhtenä mahdollisuutena esitettiin mm. Leninin patsaan sijoittamista aukiolle ja ympärille erilaisia työnsankareiden ja sosialismin sankarien pilareita.

Jo 1970-luvulla ukrainalaiset tekivät ensimmäiset suunnitelmat Pyhän Mikaelin luostarin jälleenrakentamiseksi. Näitä suunnitelmia jouduttiin kuitenkin harkitsemaan aina Neuvostoliiton hajoamiseen saakka vuoteen 1991 asti.

Ukrainan itsenäistyttyä luostarin purkamisen katsottiin olleen rikollista toimintaa ja syyllisten etsimisen ohessa alettiin suunnitella uudelleen rakentamista, joka sitten suunniteltiin ja toteutettiin vuosina 1997-1998. Kirkko luovutettiin ns. Kiovan patriarkaatin käyttöön.

Pyhän Barbaran (Varvaran) ikoni Ortodoksi.netin sivuilta.

Kunnostettu katedraali avattiin virallisesti toukokuun lopussa 1999, mutta sisustustyöt (mosaiikit, freskot) valmistuivat vasta siitä vuoden kuluttua ja vuonna 2001 kaksi sivukappelia vihittiin pyhille marttyyri Barbaralle ja Katariina Aleksandrialaiselle.


Hannu Pyykkönen
elämän matkaaja
nettihoukka@gmail.com

EDIT 17.12.-18 / Sunnuntaina 16.12.2018 uusi vastavalittu Kiovan arkkipiispa ja koko Ukrainan metropoliitta Epifanios ilmoitti, että luostarin kirkko, Pyhän Mikaelin katedraali tulee juuri perustetun uuden Ukrainan ortodoksisen kirkon käyttöön.