070. Kesän saldo

Sain alkukesällä, kesäkuun puolenvälin tienoilla uuden matkailuauton, tai oikeastaan se on retkeilyauto. Se kun on rakennettu - tosin Knausin matkailuautotehtaalla Saksassa - peltikuoriseen suureen pakettiautoon, eikä esimerkiksi alumiinikuoriseen erilliseen asunto-osaan pakettiauton rungolle.

Matkalla kohti auringonlaskua.

Kuten kaiketi aiemmista blogini teksteistä ilmeni, autossa oli alkuun muutamia pikkuvikoja. Ne eivät matkaa haitanneet, mutta kismittivät. Olinhan ostanut uuden auton. Nyt ne pääosin ovat poissa. Ehkä yksi vielä hieman mietityttää ja mahdollisesti toinenkin, kunhan saan perään kiinnitettyä peräkärrin. Katsotaan nyt.

Auto ajettiin myyjäliikkeen toimesta noin 1000 km matka tehtaalta Travemündeen ja sieltä laivamatkan jälkeen myyjäliikkeeseen Etelä-Suomeen. Lisäksi poikani perhe teki sillä noin 2000 km matkan Saksassa, Tanskassa ja Ruotsissa. Matka oli toki pitempi, mutta laivamatkojen kilometrejä ei lasketa. Nuo 3000 km olivat siis muiden kuin itseni matkustamia kilometrejä autollani.

Itse olen ajellut sen jälkeen autollani kohtuullisen paljon. Kotona olen viihtynyt tänä kesänä harvinaisen vähän, joskus viikon, joskus muutaman päivän pyykkiä pesemässä, laskuja maksamassa tai muita asioita hoitelemassa.

Porissa heinäkuussa 2015.

Kaiken kaikkiaan tein viisi pitempää matkaa ja useita lyhyempiä matkoja mm. Lappeenrantaan tai muualle lähialueelle. Kolme viidestä pitemmästä matkasta tein jonkun ystäväni kanssa, kaksi yksin. Yhteensä kilometrejä karttui kolmen puolen kuukauden aikana noin reilut 11 000 km. Kohtuullisesti, sanoisin.

Ajan nykyään enemmän vuodessa matkailuautollani kuin omalla pikkuautollani. Pikkuautoon olen ostanut koko kesän aikana vain kerran polttoainetta. Matkailuautoon muutaman kerran. Asiaa on siinä helpottanut - jos myös joka kerta ostohetkellä kauhistuttanutkin - matkailuauton 120 litran polttoainetankki, jolla kaasujalasta riippuen sai sitten aina ajaa noin 1000 - 1400 km. Itselläni keskikulutus jäi jonnekin noin 9 litraan sadalla kilometrillä. Ihan hyvä 131 hevosvoiman turbodieselille.

Ensimmäinen pitempi matkani kiersi Pielisen. Satuin sopivaan aikaan sopivaan paikkaan ja lähdin aivan ex tempore mukaan moottoripyörän saattokeikalle. Ja näin tuli nähtyä kansallismaisemamme Koli, Nurmes, Lieksa ja Joensuu - vanha kotikaupunkini. Matkaa kertyi kokonaisuudessaan noin 750 km. (Kts. 057. Odottava ihminen, "Homo expectans")

Pielisen kierros.

Neljän päivän tauon jälkeen uusi matka suuntautui sitten Pohjanmaalle ja rannikkoalueelle Länsi-Suomeen. Koukkasimme sinne tosin Savon ja Keski-Suomen kautta kun kävimme tervehtimässä ystäviämme muutamissa kohteissa "matkan varrella". Matkaa tälle rengasmatkalle tuli hieman yli 2000 km. (Kts. 058. Tšasounoita ja muuta mielenkiintoista vähälumisessa kesässä ja 059. Huru-ukot matkalla sekä 060. Ystäviä, maisemia ja hyvää viiniä karisiian kera)

Pohjanmaalla ja rannikolla.

Kaksi yötä kotona ja taas matkaan. Kolmannella matkalla tulikin sitten jo käytyä "ulukomailla". Matka Pohjois-Karjalaan suuntautui Etelä-Karjalan kautta ja kääntymispisteessä Hoilolassa tulis sitten käveltyä ilman viisumia Venäjälle. Tosin pääsimme takaisinkin samalla tavalla. Tästä ja noista muistakin matkoista olen kirjoitellut aikaisemmin erilaisia matkakertomuksia tähän blogiini. Sieltä selviää tämänkin mielenkiintoisen ja tunteita myllänneen matka kohde. Kilometrejä kertyi nyt noin hieman yli 1400 km. (Kts. 061. Markus, Loviisa ja Saara ja 062. Isän matkassa sekä 063. Praasniekkojen, tšasounojen ja ristisaattojen ortodoksinen Suomi)

Kaakkois- ja Itä_Suomessa ja hieman Venäjälläkin.

Sitten seurasikin hieman risaisempi vaihe, jolloin olin kyllä välillä kotonakin, mutta usein myös pienillä reissuilla lähiympäristössä tai jopa Lappeenrannassa. Kas kun olin varannut ko. viikolle vuotuisen hammaslääkäritarkastuksen, niin pitihän sitä kotonakin olla. Mutta elokuun loppupuolella ampaisimme taas ystäväni kanssa Lappiin jo perinteeksi muodostuneelle pyhittäjä Trifonin pyhiinvaellusjuhlille Sevettijärvelle ja Norjan Neideniin. Tuolla juhlilla on tullut käytyä jo aika monena vuonna, mutta ilmeisesti tämä oli nyt viimeinen kerta. Kaikki kun eivät ilmeisesti halua nähdä minua enää siellä. Kilometrejä tälle Lapin matkalle kertyi noin hieman yli 2500 km. (Kts. 064. Kulkija Trifonin ja Feodorotin jalanjäljillä ja 065. Lapin lumo sekä 066. Erakkolan omenatarhassa)

Eka reissu Lappiin.

Tuolta matkalta pitikin sitten tointua vanhan miehen hieman kauemmin ja väliin sattui vielä melko kiireinen vierailu Lappeenrantaan, jossa olivat ortodoksiset kirkkopäivät (kts. 067. Ortodoksinen tehorokotus) ja vierailu ihmeellisessä Skiittasaaressa (kts. 068. Upean Skiittasaaren mystisissä maisemissa) ja kuvattavaa ja raportoitavaa riitti aamusta iltaan. Päivien jälkeen piti sitten maata viikko sängyssä kattoon sylkien ja toinen viikko alastippuvia väistellen. Hieman alkoi jo väsy painaa vanhan miehen käpälää, mutta koska kesää ja kelejä riitti, aikomus ei ollut vielä pysähtyä.

Parin viikon huilin jälkeen maanantai meni jo ihmetellessä, että mitähän tässä tekisi ja ei auttanut kuin nousta autoon ja alkaa arpoa, minnehän menisin. Auto lähti eka arvonnan jälkeen kohti pohjoista, vaihtoehtona olisi ollut Viro, mutta se jäi seuraavaan kesään. Pian löysinkin itseni taas Rovaniemeltä ja sitten Lapin erilaisista ruskapaikoista, joissa muitakin ruskamatkalaisia riitti pilvin pimein. Auto kulki kuin enkeli ja matkaa kertyi tällä toisella Lapin reissulla noin hieman yli 2100 km. (Kts. 069. Ruskan lumoissa)

Toka reissu Lappiin.

Mutta oma moottori alkoi jo hieman hyytyä. Takana oli reilut 11 000 km, joten saihan tuo jo hyytyäkin. Auto syyshuoltoon, jäätyvät nesteet pois ja kaikki sellaiseen kuntoon, että talvi ja pakkaset voivat taas tulla. En aja matkailuautolla ollenkaan talvella, se on turvallisesti kylmässä, suljetussa talvitallissa moottoripyörän ja polkupyörän seurana koko talven. Lisäksi otan senkin pois liikennekäytöstä jonnekin huhtikuun alkupuolelle saakka. Katsotaan nyt, millaiset säät ensi keväänä on ja milloin alkaa taas uusi rundi.

Bon Appétit!

Hauskaa tänä kesänä kuitenkin oli. Uusi auto on kuitenkin aina uusi, vaikka noita pikkuharmeja alkuun olikin. Ja uusi auto ja sillä liikkuminenkin on tällaiselle peukalo keskellä kämmentä olevalla tumpelolle melko turvallinen ajoväline ja kulkumuoto, kunhan vain muistaa pitää itsensä aina hyvässä ajokunnossa. Ja senhän minä tietysti tein.


Hannu
elämän matkaaja
nettihoukka@gmail.com