 |
| Lintulan Pyhän Kolminaisuuden luostari. (Kuva © Ortodoksi.net) |
Suomessa on toinenkin virallinen luostari. Sekin on Heinävedellä ja melko lähellä tuota Valamon luostaria. Välissä on matkaa suorinta tietä vain noin reilut 15 minuuttia eli suunnilleen saman verran kilometrejäkin. Jos haluaa ajaa päällystettyä tietä pitkin, matkaa kertyy noin viisi kilometriä enemmän, kun kiertää Varkaus-Joensuu –tien kautta.
 |
| Luostarit sijaitsevat lähellä Kuopiota, Varkautta ja Joensuuta. |
Lintulan Pyhän Kolminaisuuden luostari on nunna- eli naisluostari, jonka perinne ja synty sijoittuvat nykyisen Venäjän alueelle jääneeseen Karjalaan, missä se syntyi 1800-luvun lopulla Lintulan kylässä. Sieltä luostari joutui sotien seurauksena lähtemään evakkoon ja sisaristo harhaili jonkin aikaa eri puolilla Suomea useissa sijoituspaikoissa, kunnes hankkivat paikan Heinäveden Palokin kylästä.
Heinävedellä luostari on sitten ollut aina 1940-luvun puolesta välistä alkaen eli nyt (2016) hieman yli 70 vuotta. Luostarilla on ollut monenlaisia vaiheita lyhyen historiansa aikana: se on rakennettu, palanut, siirtynyt evakkoon, ostanut uuden tilan, muuttanut elinkeinoansa maataloudesta kynttilätehtaaseen ja matkailuun ja varmasti monta, monta muutakin vaihetta. Helppoa ei ole ollut, mutta ei kai luostarielämä koskaan sellaiseksi ole tarkoitettukaan. Luostari on aina ollut ja tulee olemaan kilvoittelupaikka, paikka rukoukselle, missä rukoillaan koko maailman puolesta.
Tässä mielessä Lintula on aina edustanut rukouksellisuutta suomalaisten luostarien joukossa. Omasta mielestäni siellä kouriintuntuvasti on aistittavissa rukouksellisuus, sielun ja mielen rauha. Itse vierailen siellä mieluusti rauhoittumassa maailman kiireeltä. Kävelen usein ympäristössä ja hautausmaalla ja katselen kauniita maisemia ja ajattelen hyviä, myönteisiä asioita: ikoneja, kirkkoja, luontoa. Niin ja tietysti käyn tervehtimässä hautausmaalla vanhaa ystävääni igumenia Marinaa.
Minulla on aina ollut melko läheinen suhde Lintulaan. Aikanaan se syntyi hyvän ystäväni isä Mikon avustuksella, joka vieraili vielä useammin Lintulassa. Muistan, kun kerran korjasimme hänen kanssaan luostarin vierashuoneen television – ilmeisesti ainakin silloin koko luostarin ainoan telkkarin – jotta silloinen arkkipiispa voisi katsoa siitä uutiset. No – asia selvisi myöhemmin, että se olikin igumenia, luostarin silloinen johtaja, joka halusikin katsoa Kotikadun, mutta ei iljennyt tunnustaa sitä meille. Kun saimme telkkarin korjattua, igumenia ilahtui ja toi meille korjattavaksi silmälasinsa, kun kerran olimme niin hyviä korjaajia.
Monia muitakin mukavia muistoja liittyy noihin vierailuihin ja aina olen saanut siellä hyvän ja rauhallisen mielen käydessäni. Pakko on kertoa vielä yksi muisto igumenian Marinan ihanasta huumorintajusta. Olin käymässä muutama vuosi sitten siellä jalka kipsissä ja igumenia pyysi minua syömään alakertaan sisariston ruokasaliin. Kun jokunen sitten katsoi hieman kummissaan, kun lyllersin sinne kainalosauvojen kanssa, igumenia totesi ykskantaan: ”Pyysin tuota invalidia syömään.”
Usein olen vierailuja muistellessani naureskellut noita hauskoja hetkiä, jotka sain silloin ja yhä vieläkin saan siellä käydessäni kokea.
Lintulan luostarissa elää noin kymmenen nunnaa tai sellaiseksi aikovaa. Heitä nimitetään sisaristoksi ja he asuvat kirkon yhteydessä olevassa asuntorakennuksessa olevissa keljoissaan, huoneissaan. Luostari on heille koti ja se meidän vierailevien tulee aina muistaa siellä käydessämme. He eivät ole mitään kummajaisia, turistinähtävyyksiä, joita salamat räpsähdellen kuvaamme, vaan siellä asuvia ihmisiä, joiden yksityisyyttä kaikesta huolimatta meidän tulee aina kunnioittaa.
Toki luostari on julkinen matkailukohdekin, jossa saa melko vapaasti vierailla. Joitain rajoituksia toki on mm. vaatetuksen ja muutaman muun asian suhteen (ne selviävät luostarin ulkoportin infotaulusta) ja niitä tulee kunnioittaa. Mutta vierailla siellä saa luostarin ollessa auki, kirkossakin voi käydä katsomassa ja ihailemassa sen kauneutta tai vaikka rukoilemassa. Valokuvaamiseen sisällä on kuitenkin viisasta aina kysyä lupa.
Syksyllä näin ruska-aikaan hieman ennen lumien tuloa siellä on todella rauhallista ja kaunista. Tein syksyllä 2016 kävelykierroksen alueen ympäri, portilta ensin kirkkoon, sitten koivukujaa vanhalle päärakennukselle ja sieltä hautausmaalle ja kuvasin sen käsivaralta videolle. Selostin samalla tuon matkan ja lisäsin videoon tekstinä joitain yksityiskohtaisia tietojakin koko luostarista ja sen historiasta. Videon voi katsella tästä oheisesta YouTube-linkistä ("Kävelyllä Lintulan luostarissa") ja siitä selviää, että luostarin porttien ulkopuolella on tilaa myös vaikka suuremmillekin matkailuajoneuvoille ja lyhytaikainen yöpyminen – mikäli ei yöpymisellään aiheuta mitään häiriötä tai melua – lienee sallittu parkkipaikalla.
Kävelyllä Lintulan luostarissa.
Olen kirjoittanut luostarista muulloinkin toiseen blogiini ja tuo juttu – jota tosin nimitin silloin jupinaksi – löytyy tästä linkistä: ”Lintula mielessäin”. |
| Lammin kappeli (kuvattu 2014) (Kuva © Hannu Pyykkönen) |
Mainittakoon vielä, että Suomesta löytyy muutama muukin luostarimainen ortodoksinen yhteisö. Suurin ja merkittävin niistä lienee Hämeenlinnan Lammilla sijaitseva Athos-säätiön luostarikeskus (osoite: Ronninkuja 56, 16980 Ronni / nettisivut: www.athossaatio.fi). Muita merkittäviä kohteita ovat mm. Jorvaksessa Kirkkonummella sijaitseva Pokrovan yhteisö (osoite: Elfinginkuja 11, 02420 Kirkkonummi, nettisivut: www.pokrova.fi) tai myös omalla tavallaan kulttuurikeskus Sofia Helsingin Kallvikissa (osoite: Kallvikinniementie 35, 00980 Helsinki, nettisivut: www.sofia.fi).
 |
| Pokrovan kirkko sisältä. (Kuva © Ortodoksi.net) |
Noiden kohteiden lisäksi Suomesta löytyy ainakin yksi ortodoksinen erakkola ja joku muukin yksityinen munkin tai nunnan perustama kohde, jotka yleensä eivät ole ulkopuolisten vierailujen kohteita kuin poikkeuksellisesti asiasta sovittaessa.
elämän matkaaja
nettihoukka@gmail.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jos/kun kommentoit, tee se omalla nimelläsi. Nimettömät tai nimimerkit eivät kelpaa.