lauantai 14. lokakuuta 2017

153. Halpoja lippuja laivaan

Olen varmaan koko ikäni ollut sellainen hetkestä innostuva, kaikkeen – joskus hulluunkin – mielenkiintoiseen heti mukaan lähtevä. Hieman on vanhuus verottanut tuota intoa, tarmoa ja ehkä energiaakin, mutta onneksi on hyviä ystäviä, jotka aina tarvittaessa potkivat persauksille ja herättelevät tuota jaloa taitoa.
Onneksi ruska on ollut tänä vuonna kaunis. Kuva kotinurkilta.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)
Niin kävi nytkin, kun aloin jo melkein vajota turhautumisen ja tylsyyden synkkään suohon. Ulkona satoi tai oli muuten masentavan huono sää. Ainoastaan tämän syksyinen ruska on innostanut todella kauniilla väreillään edes sen verran, että on järjissään pysynyt. Pohdin kuitenkin lähtöä jos vaikka minne, pakoon, mutta vanhetessaan tällaisen päätöksen tekeminen vaikeutuu, kun siinä lähdössä on ”liian monta liikkuvaa osaa” jaksamisen ja terveyden osalta. Ja siksi en saanut oikein mitään päätöstä aikaiseksi, kunnes tuli ystäviltä yllättävä esitys. Lähde mukaan!
Liikkuva kivi ei sammaloidu eikä virtaava vesi ihan hevillä jäädy. Kuva kotikaupungistani.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)
Aikaa oli melko vähän tehdä päätös ja siihen liittyen samalla liittyä erääseen ulkomaalaiseen organisaatioon, hankkia sen kautta edulliset liput autolle ja itselle sopivaan aikaan matkan kokonaisuutta ajatellen. Mutta kaikki onnistui, tosin hieman kikkaillen, mutta onnistui kuitenkin. Kyllä tietokoneet ovat ihmeellisiä vempaimia.

Nyt minulla on laivaliput mennen tullen, per yksisivu autolta ja kuskilta 20 euroa. Ei ollenkaan paha. Mukavaa, että on osaavia ja tietäviä ystäviä. Parissa tunnissa tuli tehtyä lähtöpäätös ja koko matkasuunnitelma sekä ostettua liput ja loput ovatkin nyt sitten inspiraation varassa. Saa nyt sitten nähdä, minne sitä kaiken kaikkiaan tulee mentyä. Kohteina on kuitenkin paikkoja, joissa en aiemmin ole paljoa luuraillut. Mahdollisuuksia toki on paljonkin.

Tuota Suomenlahden ylittämistä erilaisin keinoin on pohdittu Suomessa jo kauan. Viimeisimmät ajatukset visionääreillä ovat junatunnelissa, jota pitkin mahdollisesti joskus tulevaisuudessa porhalletaan puolessa tunnissa Suomesta Viroon. Nykyisellään lahden yli pääsee kuitenkin melko nopsaan laivoilla, joita kulkee monia ja usein. Noin pari tuntia ja olet jo perillä ja hinta – silloin kun hyvä tuuri käy – saattaa tosiaankin olla enemmän kuin sopiva. Vai mitä sanot tuosta 20 eurosta autolta ja kuskilta yhdeltä matkalta. Aika sopiva.

Yhteen aikaan kuljin matkailuautolla – nyt kuitenkin ylitän lahden pikkuautolla. Silloin kuljin epätavallisempaa reittiä pitkin: Hangosta Palditskiin. Hinta oli silloin jotain reilusti alle 100 euroa – olisikohan ollut 80-90 euroa ja siihen sisältyi miehen ja matkailuauton lisäksi ruoka seisovasta pöydästä ja yölaivalla matkustettaessa myös hytti. Ei myöskään ollenkaan paha, kun matka kaiken lisäksi kesti reilut kolme tuntia. Yölaivaan pääsit aikaisemmin nukkumaan, jos niin halusit ja ruoka oli aamulla ennen satamaan saapumista.

Sikäli kun olen ymmärtänyt, tuolla linjalla on nyt tapahtunut suuriakin muutoksia ja matkustaminen ei ehkä ole enää yhtä helppoa ja halpaa. Nyt Helsingistä lähtevät laivat tarjouksineen kilpailevat jo kovasti tuon yhteyden kanssa ja usein voittavatkin sekä hinnassa että helppoudessa. Tosin kummassakin päässä joutuu silloin ajelemaan suurkaupungissa, joka ei kaikille ole ollenkaan mukavaa – ei minullekaan.

Toinen matkalaista helpottava kikka on hankkia asiakaskortti laivayhtiöön Suomenlahden eteläpuolelta ja näin saa tarjouksia myös sieltä. Näin tein tässä tapauksessa ja kyllä se kannatti. Normaalihinta näin Suomen syyslomien aikana pyörinee jossain 45-50 euron tienoilla per sivu, joten alennus on melkoinen. Ja usein sellaisia tarjouslähtöjä ei saa hyvälle kelloajalle yleisiin loma-aikoihin tai ne on varattava viikkoja aikaisemmin.
Siispä matkaan huomattavasti vähäisimmin varustein kuin normaalisti matkailuautolla liikuttaessa.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)
Nyt on eläkeläiselläkin mahdollisuus syyslomailuun ja vieläpä omalla autolla. Saa nyt nähdä, mihin kaikkeen pääsenkään ja kuinka kauaksi aikaa, mutta lupaavalta se näyttää, sillä matkan laadun eräänä takeenahan on jälleen se yksi elämän peruspilareista ja tärkeistä asioista: ystävyys.


Hannu Pyykkönen
elämän matkaaja

nettihoukka@gmail.com

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jos/kun kommentoit, tee se omalla nimelläsi. Nimettömät tai nimimerkit eivät kelpaa.