111. Tiellä Pohjoiseen

Ensimmäinen tavoite, mutta montakohan päivää matkaan meneekään.

Pohjoinen on inspiroinut kautta aikain taiteilijoita ja kirjailijoita. Tämän kertaiseen blogijuttuuni voisi ihan hyvin liittyä vaikka Juha ”Watt” Vainion albumilta ”Elämää ja erotiikkaa” kappale ”Matkalla pohjoiseen”, jonka sanoissa kaiken kaikkiaan moni asia sattunee tällaiseen vanhenevaan mieheen melko hyvin. Mutta onhan tämä matka myös sitä, kuten laulussa sanotaan:

”sitten jo mentiin
ja penkka vaan pölisi
matkalla pohjoiseen”.

Toinen aiheeseen liittyvä mielleyhtymä tulee Mika Kaurismäen elokuvasta ”Tie pohjoiseen”, jossa elokuvan hahmot, isä ja poika, Vesa-Matti Loiri ja Samuli Edelman ovat myös matkalla pohjoiseen puhuen menneisyydestään ja tulevaisuudestaan. Samalla he tapaavat matkalla joukon erilaisia ihmisiä. Juha Tapion elokuvaan kirjoittamassa laulussa ”Tuomittuna kulkemaan” Loiri laulaa:

”Nousin kanssa auringon.
Meren rantaa kulkemaan.
Ääretöntä katselin,
jotain melkein aavistin.” 

Tuohon Edelman vastaa:

”Sydän kuulee puheen pään.
Näkyväiseen kiintymään. 

Ei silti tyydy pelkästään.
Miksei? En tiedä itsekään.”

Kummassakin edellä mainitussa viitteessä - Juha Vainion laulussa ja Mika Kaurismäen elokuvassa - on mukana melkoinen lataus kaihomieltä. Toisessa on vanhenevan miehen ongelmia, toisessa isän ja pojan toistensa uudelleen löytämistä. Jonkinlaista samanlaista kaihomieltä oli kai minullakin jostain kumman syystä matkalle lähtiessä. Päivä päivältä lykkäsin matkailuauton varustamista tuonnemmaksi, kunnes viimein edellisenä päivänä sen lopulta tein. Ja ihan viime hetkeen saakka harkitsin, jospa en lähtisikään.

Voi olla, että alkukesän pitkä Albanian matka vei suurimmat matkustelu- ja ajeluhalut, mene ja tiedä, mutta hieman hankala oli lähdön aloittaminen jostain syystä joka tapauksessa. Matkalle on asetettu päämäärä, joka joko toteutuu tai sitten ei. Se riippuu paljon säästä. Jos on huono ja sateinen keli, en varmaankaan aja perille saakka, mutta katsotaan nyt. Aikaakaan ei ole rajattu. Siihen menee se aika, mikä menee, kaksi, kolme viikkoa kenties.

Pääsääntöisesti tavoitteena on ajella käsivarren kautta Norjaan ja Narvikiin, mistä erilaisten kiemuroiden kautta sitten Kiirunan kautta Tornioon Suomeen ja sieltä vielä Kuusamoon, josta itäistä reittiä alas Joensuuhun ja kotiin Mikkeliin. Tai sitten jotain muuta reittiä, se nähtäneen piakkoin. Kilometrejä kertynee kuitenkin ihan kohtuullisesti tällaiselle syysretkelle.

Olen joka syksy tehnyt yhden, usein kesällä toisenkin, matkan matkailuautolla Lappiin. Ennen matkailuautoa kävin kesällä ja syksyllä vaeltamassa, ja talvella - taikka oikeammin keväällä hieman ennen vappua - hiihtämässä ja laskettelemassa usein vaikkapa Pallaksella. Nykyisin liikun vain matkailuautolla, vaeltelu ja hiihtäminen ovat jo jääneet aikaan 30 vuotta ja 30 kiloa sitten. 

Kesäisin olen käynyt usein matkailuautollani Sevettijärvellä pyhittäjä Trifonin pyhiinvaellusjuhlilla, mutta sinne ei oikein enää ole asiaa. Syksyisin taas olen yrittänyt käydä katsomassa Lapin ruskaa, joka yleensä alkaa 12. päivä syyskuuta klo 15 maissa. Siksi lähtökin kotoa ajoittui syyskuun 9. päivän tienoille, niin ei tarvitse yhdessä päivässä Lappiin asti ajella.

Joka tapauksessa mukavaa tämä eläkeläisen kiireettömyys.

Loiri ja Edelman laulavat elokuvan tunnuslaulussaan:

"Oon tuomittuna kulkemaan,
kulman taa, ja seuraavaan.
Kaupunki kaunis valoissaan,
on mulle varjo muusta vaan."

Hannu Pyykkönen

elämän matkaaja

nettihoukka@gmail.com

P.S.
Tunnelmaa luomassa ja kirjoitukseen kaihoa lisäämässä taustalla soi armenialaissyntyisen Charles Aznavourin, oikealta nimeltään Shahnour Vaghenag Aznavourianin upea laulu:

Yesterday when I was young
The taste of life was sweet
as rain upon my tongue
I teased at life as if it were
a foolish game
The way the evening breeze
may tease a candle flame
The thousand dreams I dreamed,
the splendid things I planned

P.P.S.
Tässä vielä pari maanpäälle palauttavaa videota niiltä aikaisemmilta syysretkiltä Jouko Kärjen kuvaamina ja editoimina:
(videon näkee suurempana klikkaamalla hiirellä oikeassa alalaidassa olevaa YouTube-tekstiä)


"Pyhiinvaellus Lappiin 2013"
ja
hauska "Superhenkilö" by Jouko Kärki: