116. Hyvästi Lofootit!

Matkanteko Lofooteilla päättyi aikaiseen aamuherätykseen ja reilun kolmentunnin laivamatkaan Moskenesistä Bodøön. Tällaiset matkat ovat ainakin tapaamieni norjalaisten mielestä kuulemma melko kalliita. Itselleni matka maksoi alle kuuden metrin autolla ja yhdeltä hengeltä noin hieman vajaat 90 euroa, joten eihän tuo nyt niin halpa ollut, mutta kaiketi siinä säästin jonkin verran dieseliä ja hermoja, kun ei tarvinnut ajella kapeilla, mutkaisilla Lofoottien teillä takaisin. Matka piti tietysti maksaa Norjan kruunuissa ja lipun saaminen ennakkoon vaati Internet-yhteyden. Tosin tähän aikaan vuodesta lipun saa myös jonottamalla noin tuntia ennen laivan lähtöä satamassa.

Lähdössä Moskenesista Torghatten Nordin laivalla.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Laiva kulkee monelaisten upeiden maisemien kautta.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Bodø jä suurimmaksi osaksi väliin, laiva oli siellä kohta kymmenen jälkeen aamulla ja oli hyvää aikaa ajella eteenpäin kohti Narvikia, jälleen siis pohjoiseen. Bodø on vajaan 50 000 asukkaan kaupunki juuri napapiirin yläpuolella eli suunnilleen Rovaniemen korkeudella, jos Suomeen vertaa. Kuten suuressa osassa Norjaa, myös täällä kalastuselinkeinolla on suuri merkitys. Minua hämmästytti sen lisäksi tieto, mutta myös selkeät näköhavainnot raiteista, mikä siis tarkoittaa, että tuonne asti pääsee Norjassa junalla. Myös kuuluisa Hurtigruten laivareitti pysähtyy Bodøssä.
Lofoottien upeiden maisemien jälkeen nämä pohjoisnorjalaiset maisemat eivät alkuun oikein tahtoneet sykähdyttäneet, vaikka ne kauniita olivatkin. Kauneuden näkyminen alkoi hieman turtua, Lofoottien huuma oli jäänyt päälle. Mutta pian tuo letkeä pohjoinen maisema otti omakseen ja saatoin leppoisasti edetä todella kauniissa maisemissa, jossa samaan aikaan pörräsi melkoisesti NATOn lentokoneita ja helikoptereita ilmassa. Bodøssä kun on nimittäin NATOn suuri lentotukikohta.

Matkalla Narvikiin voi pysähdellä maisemapaikoissa vaikka syömään.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Matka eteni vuonojen rantoja nuollen ja kierrellen pitkin mutkaisia rantoja. Saltfjorden eli Suolavuono ja Skjerstadvuono jäin oikealle ja ajoittain maisema oli todella leppoisan kaunis, ajoittain jylhää, koska välillä noustiin vuorille, vastaavasti välillä tultiin sieltä alas laaksoon. Toisinaan tienvarressa oli ikään kuin pieniä järviä, joista saattoi jopa löytää hiekkapiitsejäkin – Pohjois-Norjassa.

Maisemat polveilevat vuoristossa.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Mitään suurempia kaupunkeja ei matkan varrelle sattunut ja ehkä siitäkin syystä perjantain viikonloppuliikenne oli kohtuullista. Autoja ei ollut hurjasti liikkeellä. Fauskessa ia Inhavetissa jonkin verran, muttei ruuhkiksi asti. Matkailuautoja ja -vaunuja oli liikkeellä jonkin verran, mutta yhtään suomalaista en tälläkään kertaa nähnyt. Viimeisin ja ilmeisen ainoa havainto suomalaisista oli Lofooteilta, jossa näin yhden matkailuauton. Ei siis riesaa suomalaisista.

Se herätti huomiota, että norjalaisilla – ainakin täällä Pohjois-Norjassa – on paljon erilaisia matkailuvälineitä kotien pihalla ja myös liikenteessä niitä näki paljon. Osittain täällä pitkien matkojen seudulla sillä saattaa ja varmaan onkin muitakin tarkoituksia kuin matkailu.

Tunnelissa

Tunneleita tälläkin tieosuudella oli runsaasti. Osa oli melko pitkiäkin – parin kolmen kilometrin pituisia. Tiet ovat hyvässä kunnossa ja monin paikoin löytyi ihan uutta asfalttipintaa. Paikoitellen tien leveys vaihteli suurestikin ja kapeimmillaan siinä sai ajella varovasti varsinkin vastaantulevia rekkoja ohittaessa. Tosin rekkoja oli tällä suunnalla yllättävän vähän. Syynä saattaa olla se, että osan matkasta joutuu kulkemaan muulla tavoin kuin autolla.

Aurinko paistaa ja lunta ei sada

Bognesiin saavuttaessa on valittava, mitä reittiä haluaa edetä Narvikiin – käyttääkö tietä E6 vai E10. Toinen – siis tuo E10 – on pitempi sekä laiva- että maantiematkan osalta ja vastaavasti E6-osuus lyhempi molempien osalta. E10 menee Bognesista Lødingeniin ja sieltä pitää kiertää Lofoottien alkupään kautta Narvikiin. E6 sen sijaan menee Bognesista Skarbergetiin, josta on sellaiset 40-50 kilometriä Narvikiin. Itse valitsin E6:n matkan lyhyyden ja osin myös laivalipun hinnan vuoksi. Hinta autolta ja yhdeltä ihmiseltä oli noin 12 euroa (Norjan kruunuissa tietysti). Matka taisi kestää vajaat puoli tuntia, minä aikana ennätin hätäisesti syödä kahvilassa hieman jotain ja hörpätä kahvit.

Narvikia lähestyessäni aloin jo katsella leirintäalueita, koska Narvikissa niitä ei nykyään ole enää pilvin pimein. Joku suuristakin on tietojeni mukaan lopettanut, tosin jotain löytyy kaupungin pohjoispuolelta.

Hintataso Norjan leirintäalueilla on melko kova – ainakin täällä pohjoisessa. Yhä, vaikka ei ole enää kovinkaan suuri sesonki, hinnat pyörivät 250 Norjan kruunun (NOK) tienoilla eli hieman alle kolmessa kymmenessä eurossa, joka on paljon tähän tasoon ja etenkin aikaan katsottuna. Tosin hinnasta voi aina neuvotella ja ainakin pari, kolme kertaa se on jo pudonnut, kun omistaja on vaistonnut, että asiakas taitaa lähteä pois. Silloin hinta on pudonnut jonnekin parin kympin (€) tienoille, ihan sopivaksi. Siihen sisältyy kaikki palvelut, mukaan lukien minulle merkittävät wi-fi ja sähkö.

Maisemia hieman ennen Ballengenia.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Nyt paikka löytyi Ballangenista, jossa on avioparin ylläpitämä ihan mukava leirintäalue. Kesällä varmaan sopiva myös lapsiperheille, nyt oli noiden palvelujen osalta niukempaa. Mutta sää on minua suosinut. Lofooteilla alkanut mainio lomasää on jatkunut koko ajan. Aurinko paistaa ja lämpötila liikkuu molemmin puolin +15 Celsius-astetta. Satanut ei ole muutamaan päivään ollenkaan ja pilviäkään ei ole päivisinm ollut suuremmin taivaalla. Mikäpä tässä on ajellessa.


Hannu Pyykkönen
elämän matkaaja
nettihoukka@gmail.com