 |
| Kilpisjärvi lähestyy - Saana näkyy jo. (Kuva © Hannu Pyykkönen) |
 |
| Pallaksella on useimmiten aina mukava vaeltaa lähimaastossa tai kauemmaksikin. Kuvattu 11.9.2016. (Kuva © Hannu Pyykkönen) |
Siinä tuli tutuiksi muutama majoitusliike, ei tosin hirveän moni, sillä melko usein olimme hiihtämässä Pallaksella, mutta vaelluspaikat sen sijaan vaihtelivat laajallakin alueella. Kiipesimme mm. vuonna 1995 koko perheen ja lukuisten ystävien kanssa Haltille. Nuorin vaeltaja taisi olla ekaluokkalaisen ikäinen nuori neiti.
 |
| Sumuinen Pallas 11.9.2016 (Kuva © Hannu Pyykkönen) |
Tuona aikana näimme melko konkreettisesti vaikkapa usein käyttämämme hotellin alasmenon ja yrityksen nousta uudelleen jaloilleen. Mielestäni taantumaan ei ollut yksin syynä vaikkapa noille ajoille sattunut talouslama, osin syytä oli myös matkailuyrittäjässä. Oli vaikeaa tehdä tulosta, kun käytössä ei ollut kaikki vuoden kuukaudet asiakkaiden suhteen, mutta työntekijöitä piti olla läpi vuoden.
 |
| Noiden ikkunoiden takana on tullut nukuttua aika monta yötä. (Kuva © Hannu Pyykkönen) |
Pian tulivatkin sitten kuvioon mukaan lomautukset tai muut järjestelyt. Paikkoja laitettiin kiinni hiljaisina aikoina. Mutta tehtiin myös muuta, joka ei suinkaan parantanut syntynyttä tilannetta, vaikka oli sellaiseksi tarkoitettu. Hinnat nousivat kohtuuttomasti.
Hintojen nousu ajoittui kenties osittain samaan aikaan sattuneeseen venäläisten ja virolaisten invaasioon pohjoisen matkailukeskuksiin. Välillä tuntui, että heillä oli rahaa ylettömästi tuhlailuunkin. Se sai osan yrittäjiä ahneiksi ja pian suomalaisten osuus alkoi mitä ilmeisimmin pienetä. Siltä ainakin rinteissä ajoittain tuntui, kun siellä ei suomea kuullut enää paljoakaan.
Venäläisten ja virolaisten lähdettyä muihin kohteisiin, muihin maihin, seuraukset alkoivat näkyä monella tavalla. Paikat rapistuivat, palvelun taso huononi, mutta hinnat pysyivät korkealla. Mekin etsimme jo ennen tätä vajoamista muita ratkaisuja retkillemme, mm. vuokrasimme useammalle hengelle tarkoitettuja mökkejä ja mahdollisimman paljon yövyimme varsinkin vaelluksien yhteydessä teltoissa ja autiomajoissa.
Mutta monta mukavaa muistoa on Lapin reissuista. Ikimuistoinen oli sekin ateria, kun tilasimme Pallas-hotellissa kissanmirri kaulassa olevalta hienostelevalta hovimestarilta pitkän hiihtoretken päätteeksi hyvän gourmee-pihvin ja saimme suurella lautasella kahvikupin pohjan kokoisen pihvin ja muutaman teelusikan kokoisella jäätelökauhalla muotoillun pyöreän perunan plus kastiketta. Jussi-ystäväni hotkaisi perunat heti ja pyysi hovimestarilta lisää perunoita ja kastiketta. Olisittepa nähneet hänen ilmeensä Jussin tehdessä tilausta. Perunat tosin sitten viipyivät niin kauan, että ennätimme syödä koko ruuan ja söimme sitten vain loppuillasta perunoita ja kastiketta.
Ruoka oli toki maittavaa, mutta ei siitä hiihtolenkillä ollut mies saanut tarvittavaa energiamäärää. Aikaisemmin – niinä hyvinä aikoina – kun tilasimme tuon Pallaksen mainion pippuripihvin, siinä riitti syömistä ja nälkä lähti. Ja hintakin oli melkein puolet halvempi, kuin tällä uudella.
Olimme olleet Pallaksella puuosan huoneissa niin monena vuotena samaan aikaan kevättä, että tunsimme useita samaan aikaan ja samanlaisia Pallaksen kävijöitä jo vuosien ajalta. Henkilökuntaakin tunsimme hieman, kerran annoimme jopa kyydin kokkirouvalle, kun hän oli menossa kotiinsa. Saunassa oltiin tuttuja ja Pallaksen Pöllöt kuuluivat myös kuvaan. Miten lie nyt? En tiedä, sillä siellä vierailumme katkesivat aika äkisti ja juuri tuohon hinnoittelupolitiikkaan.
Matkailuyrittäminen ei varmaan ole helppoa Suomessa. Itse edustan nykyisin eläkeläisenä tällaista matkailuautomatkailijaa, joka helposti hakee kohtuuhintaista majoitusta, koska majoittuu aina omassaan ja aika pitkälti myös omillaan ja tarvitsee paikan lisäksi vain joitain palveluja, jotka riippuvat suuresti ihmisestä itsestään ja hänen tavoistaan. En siis ole mitenkään otolliseen asiakasryhmään kuuluva ja kun lisäksi karavaanareista, siis meistä, useat ovat todella pihejä rahan käytössä (pois lukien matkakulkimen osto ja sen hinta). Sellaiset eivät ole oikein houkuttelevia kohteita asiakkaina.
Siksi useissa karavaanareille tarkoitetuissa paikoissa on ohessa muuta toimintaa, aktiviteetteja, hotellimajoitusta jne., joilla bisnestä yritetään pyörittää, ja melko harvassa on pelkästään karavaanareille tarkoitettuja paikkoja. Lähinnä ne ovat omien karavaanariyhdistysten omistamia tai ylläpitämiä.
Matkalla pohjoiseen 11.9.2016
Nytkin majoitun paraikaa ns. matkaparkissa Kilpisjärvellä. Tullessani tänne olin lähes ainoa, kirjoittamisen alussa meitä oli jo reilut puolenkymmentä, nyt jo yli kymmenen. Eli melko suosittu paikka, vaikka palvelut ovat niukat: sähköä saa tolpasta, vessa on askeettisessa ulkorakennuksessa, jossa on myös maksullinen sauna ja suihku, vettä saa vessan seinästä ja kemssan voi tyhjentää vessaan. Vieressä, vajaan sadan metrin päässä, on pub-ravintola, josta saa juomista ja syömistä ja se on avoinna klo 23 saakka. Siis melko niukka majoittumispalvelu, jos ei huomioida tuota ravintolaa, joka on melkein luksusta. Mutta eipä ole hintakaan majoittumisesta kovin kova, vain 15 euroa yö – noin klo 14:stä klo 14:ään.
Suomessa leirintäalueiden majoittumishinnat vaihtelevat melkoisesti. Tämä, missä nyt olen, ei varsinaisesti kai ole leirintäalue, vaan ns. matkaparkki. Leirintäalueilla on usein erilaiset, monipuolisemmat ja osin paremmat palvelut niille, jotka sellaisia tarvitsevat. Siellä on mm. vaikkapa lapsille omat leikkipaikat. Matkaparkki on ympäristön osalta melko askeettinen: pelkkä hiekkakenttä, jossa on sähkötolppia ja huoltorakennus keskellä. Siksi nuo hinnatkin ovat todella vaihtelevia. Hintaan tietysti vaikuttaa vielä paikkakunnan tai kohteen houkuttelevuus. Mitä houkuttelevampi paikka, jossa käy paljon ihmisiä, sitä kovemmat hinnat – yleensä.
Itse matkustaessani varsinkin yksin, en tarvitse paljoa palveluja: sähkö on hyvä (toimii tietokoneet ja puhelimet paremmin ja kauemmin), vessa, jottei tarvitse täyttää oman auton kasettia ja suihku on hyvä olla alueella. Toisinaan tarvitsen saunaa, toisinaan pyykinpesukonetta. Astianpesupaikkaa en suuresti tarvitse, sillä olen suurelta osin siirtynyt paperilautasiin ja muoviatraimiin. Siksi toisinaan tuntuu turhalta maksaa kovaa hintaa palveluista, joita en sitten kuitenkaan käytä. Mikä sitten on kova hinta? Se voisi olla vaikka silloin, kun noissa olosuhteissa yksin matkustaessa hinta nousee yli kahdenkympin, mietin uudestaan ja menen vain, jos muuta ei ole tarjolla.
Hinnoittelussa on vielä lisäksi monenlaista käytäntöä. Joissain paikoissa on könttämaksu, oli autossa minkä verran sakkia tahansa, joissain maksetaan ensin paikasta, sitten henkilömäärän mukaan, sitten erikseen sähköstä ja joissain vielä koirastakin, jos sellainen on mukana. Osassa maksetaan erikseen saunasta ja suihkustakin. Hinnoittelu on kuin Muonion Shellin ruokapaikassa, jossa jopa pizzan paloittelu (mukaanotettaessa) maksaa erikseen, puhumattakaan, jos otat täytteitä yhtä enempää tai jotain lisukkeita. Siellä vessassa käyntikin maksaa, vaikka ostaisit polttoainetta huoltoasemalta, joka on eri firmaa kuin ruokapaikka. Siinä helposti Shellin halpa polttoaineen hintaetu kääntyy vessassa käynnin ohessa miinukselle.
 |
| Tiedotus vessan ovessa. (Kuva © Hannu Pyykkönen) |
Silloin kun mennään tällaisen hinnoittelun tielle, seuraukset saattavat olla arvaamattomia. Minä ainakin, varsinkin, jos on vessahätä, käyn tankkauksen yhteydessä paikassa, jossa ei tarvitse maksaa erikseen kaikkea.
Ruokaa ja muuta tarvitsemaani on autossa yleensä muutamaksi päiväksi tai jopa pitemmäksi aikaa kerrallaan. Ja ne säilyvät hyvinä tai kylminä, koska autossa on iso jääkaappi-pakastin. Suihkunkin saan tarvittaessa, se on integroitu vessan yhteyteen autossa. Ruokaa voin laittaa joko kaasuliedellä tai sähköä saadessa sähköliedellä. Sänkyjä on tarvittaessa neljälle. Joten melko omavarainen olen ja kun lisäksi en ole mitenkään karavaanariseurallinen, saatan helposti hakeutua toisinaan myös luontoon tai puskaparkkiin, huoltoasemien tai vastaavien pihalle tai teiden parkkipaikoille, järvien rannoille jne.
Näin ollen ymmärrän, että kaltaisilleni ei ole ollenkaan helppoa markkinoida palveluja, varsinkin, kun jotkut meistä ovat niiden maksamisen suhteen todella jääräpäisiä. Eivät halua maksaa mistään. Kaikki pitäisi saada ilmaiseksi – hyvä etteivät maksua pyydä, jotta majoittuvat.
elämän matkaaja
nettihokka@gmail.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jos/kun kommentoit, tee se omalla nimelläsi. Nimettömät tai nimimerkit eivät kelpaa.