Lofoottien sää vaihtelee suuresti ja aina eivät edes säätiedotuksetkaan kerro totuutta. Jos koko lomamatkan ajan on kaunis sää – kuten minulla oli pari vuotta sitten – saa olla tosi kiitollinen. Silloin aurinko paistoi koko ajan ja ilma ei suinkaan ollut pakahduttava, vaan mukavan viileä. Tällä toisella matkallani satoi vain yhtenä päivänä hieman enemmän ja silloin olimme osan matkaa sisätiloissa, sillä Lofooteilta löytyy mainio viikinkimuseo BøstadinBorgista (osoitteesta Prestegårdsveien 59, Bøstad).
Viikinkimuseon sijainti kartalla. (Klikkaa hiirellä kuvat suuremmiksi)
Museo on auki päivittäin kesällä klo 10-19. Aivan kaupungin lähistöllä, ennen Bøstadia ja museoa, on mainio ilmainen parkkipaikka kaikin herkuin vaikka yöpyä. Siisti vessa, vesiposti ja kemssan tyhjennys löytyy paikalta ja vessaan pääsee ilmaiseksi luottokortin magneettijuovalla.
Lofoottien Viikinkimuseossa on maailman suurimmaksi viikinkipäälliköntaloksi mainittu rakennus, näyttelyjä, työpajoja ja puolentoista kilometrin päässä viikinkilaivojakin, yksi isompi ja pari pienempää. Modernissa keskuksessa on kauppa, ravintola ja saniteettitilat ja vaikka vierailijoita on paljon, alue on suuri ja kohteita eri puolella laajaa aluetta. Elokuun alkuun sattuvalla reissulla pääsee mukaan viikinkifestivaaleille (2018 elokuun 8.-12.).
Museo ei suinkaan ole pelkkä turistirysä, vaan se on toteutettu historian tutkijoiden kanssa yhteistyönä mahdollisimman autenttisena, vaikka eipä liene muinaisissa viikinkitaloissa ollut vesivessoja – nyt on. Oppaat ovat pukeutunet ajankohtaan ja rooleihin sopiviin asuihin, työpajoissa työskentelee erilaisia käsityöläisiä, tehden tuon ajan käsitöitä – jopa seppä löytyy pajastaan. Museo on ihan päätien varrella ja vierestä löytyy laaja parkkialue kaikenlaisille autoille henkilöautoista linja-autoihin, matkailuautoja unohtamatta. Silti paikalle kannattaa mennä heti sen avauduttua, silloin ei vielä ole kovinkaan ruuhkaista ja varmasti löytyy parkkipaikka.
Alueelta löydettiin 1980-luvulla viikinkiasutuksen jälkiä ja niiden perusteella on sitten rakennettu tämä upea kohde meille nykyihmisille katseltavaksi ja ihmeteltäväksi. Päälliköntalon paikalla on sijainnut parikin kertaa rakennettu 67-83 metrinen iso talo, jossa asui päällikön heimoa ja toisessa päässä karjaa.
Lofoten Norway - Amazing Vikinghouse, Viking ship and marked at Lofoten vikingfestival 2015 tai viimevuotiselta (2017) viikinkifestivaaleilta:
Vlog: Lofotr Viking Festival, august 2017
Viikinkimuseoreissuun yhdistimme parikin muuta kohdetta matkallamme keskiyön aurinkoon. Ensin kävimme yhdellä lukuisista Lofoottien suosituista hiekkabiitseistä Hauklandissa, jossa myös tapahtui yksi matkan vaelluksista. Ekahan oli tapahtunut jo ennen Henningsværiä sijainneelle vuorelle, jossa nousua oli noin puoli kilometriä ja maisemat huumaavat. Nyt matka kulki vuoren kiertävää vanhaa tietä pitkin, sillä toiseen päähän, Uttakleiv Beachille on nykyisin rakennettu noin 800 metriä pitkä tunneli – varsinainen kokemus sekin, sillä tunnelissa on vain yksi ajoväylä ja ainakin keskiosaltaan harvassa ohituspaikkoja. Lisäksi tietysti se on melko vilkkaasti liikennöity turistikaudella.
Koska hiekkarannat sijaitsevat kaukana ei-missään, paikalliset repivät toimeentulon siitä, mistä se on mahdollista: tuolla Uttakleivissa maksullisesta parkkipaikasta. Hauklandissa se oli ilmaista ja upealle hiekkarannalle pääsi heti parkkipaikalta. Kaiken kaikkiaan noita hiekkabiitsejä on runsaasti Lofooteilla. Viime reissulla en ajellut niitä katselemassa ja luulin, että on vain yksi Rambergissa, missä nytkin vierailimme, mutta onhan noita, kun vain osaa etsiä ja netti kyllä neuvoo niiden paikat. Rambergin ainutlaatuisesta rannasta kerron enemmän seuraavassa blogijutussani.
Hauklandista suunnistimme vielä ainoan Lofooteilla suoritetun ravintolavierailun jälkeen Nusfjordiin, vanhaan kalastajakylään. Miksi muuten ainoa ravintolavierailu? No siksi, että ainakin juuri tuolla on paljon edullisempaa tehdä ruoka itse autossa kuin syödä tai juoda ravintolassa. Olut maksaa pienessäkin kahvilassa/pubissa helposti 8-10 euroa ja tavallinen pizza 15-20 euroa, kurmeesta (gourmet) nyt sitten puhumattakaan, mitä me aina tehtiin. Nusfjord on viehättävä pieni kalastajakylä, josta löytyy kahviloita, hiemo rantaterassi, putiikkeja ja autolla pääsee ihan perille asti helposti – jos ei lasketa viimeistä parkkipaikalle menevää seinämäistä ylä-/alamäkeä. Mutta tuurilla voi pysäköidä alempanakin vaikka leipomon edessä, mistä mekin saimme mainioita korvapuusteja.
Kaikki hienot katsottavat, tutkittavat kohteet eivät suinkaan sijaitse E10-tien varressa, useimpiin pitää poiketa tuolta tieltä. Niin Nusfjordiinkin, mutta se kannattaa. Osa on jopa kävelymatkan päässä ja ne sitten vaativat oman viitseliäisyyden ja hieman kuntoakin, jota minulla nyt ei valitettavasti ole kovinkaan.
Lofoottien hyvä puoli matkustamisessa on se, ettei mikään ole kaukana. Se saattaa olla mutkaisen tai mäkisen tien takana tai jopa kävelymatkan päässä, mutta ei kovinkaan kaukana. Minulla oli mukana sähköavusteinen polkupyörä, jolla pitempikin matka taittui helposti ja mäistä ei ollut suurempaa haittaa, alamäistä pelkkää iloa. Viimeistä edelliseksi yöksi ajelimme sitten jo edellisellä vierailulla tutuksi tulleeseen kohteeseen, Rambergiin, jossa ei kuitenkaan silloin ollut nähtävissä sitä, mikä siellä oli juuri nyt: keskiyön aurinko. Mutta siitä sitten seuraavassa blogissa.
Hannu Pyykkönen
elämän matkaaja nettihoukka@gmail.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jos/kun kommentoit, tee se omalla nimelläsi. Nimettömät tai nimimerkit eivät kelpaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jos/kun kommentoit, tee se omalla nimelläsi. Nimettömät tai nimimerkit eivät kelpaa.