Viidentenä risteilypäivänä saavuimme Tonava-risteilymme kääntöpisteeseen. Sen pidemmälle emme tällä kertaa menisi Tonavaa pitkin, vaan käännymme takaisin ja palaamme Wieniin. Ensin on kuitenkin katseltava Itävallan kolmanneksi suurinta kaupunkia Linziä.
Linz oli minulle täysin tuntematon kaupunki ja osin sellaiseksi se jäi edelleenkin. Ko. päivälle oli varattu koko päivän kestävä retki Tšekin tasavaltaan ja siellä sijaitsevaan keskiaikaiseen Český Krumloviin, yhteen Tšekin alueella sijaitsevaan Unescon maailmanperintökohteeseen. Koska olin vieraillut jo aikaisemmin parikin kertaa tuossa kauniissa kaupungissa, jätin sen nyt ihan jaksamisenkin puolesta väliin. Muutama tunti mennen tullen bussissa ja kävely kipeällä polvella keskiasikaisilla kujilla ei nyt vain sytyttänyt ja päätin lorvailla koko päivän laivalla ja Linzissä.
Jälleen laivan laituripaikka oli oivallinen. Vain parisataa metriä kävelyä ja siellä oli vilkas tori täynnä keskieurooppalaista elämää. Kaiken kaikkiaan meillä suomalaisilla olisi paljon opittavaa keskieurooppalaisista toreista, mutta varmaan yksi merkittävä syy estää meitä kehittämästä omia torejamme samaan suuntaan: sää ja etenkin talvi.
Oman kotikaupunkini tori suunnilleen kuolee lokakuun alkuun mennessä: torikahvilat puretaan ja viimeiset yksi tai kaksi myyntitelttaa sinnittelevät vielä vähän aikaa nollan tienoilla olevassa lämpötilassa. Samaan aikaan kuljeskelin Linzin torilla noin parinkymmen lämpöasteen voimin ja katselin täpötäyttä toria, jossa myytiin herkullisen näköisiä leivonnaisia, erilaisia liha- ja makkaratuotteita ja meiltä poiketen, viiniä – ihan pulloissa, mutta myös laseittain. Melkolailla erilainen tunnelma siellä vallitsi ja sitä oli mukava katsella torilla olevien terassien pöydistä jotain vilvoittavaa nautiskellen.
Hirveästi ei tehnyt mieli muutaman päivän tehokkaiden kävelyjen jälkeen lähteä pitemmille kävelylenkeille, joten vietin aikaa ensin torilla ja sen ympäristössä ja sitten painuin päiväunille laivaan lepuuttamaan kipeää polveani.
Itse Linz on kerrotun mukaan virkistynyt huomattavasti sodan jälkeen, jolloin se oli yksi Hitlerin suosikkikaupungeista. Hitlerhän oli syntynyt lähellä Linziä Itävallassa ja oli viettänyt osan nuoruuttaan juuri Linzissä. Hän halusi tehdä kaupungista ns. Führer-kaupungin ja antoi omien natsisuunnittelijoiden hahmotella kaupunkiin erilaisia omaan ideologiaansa sopivia mahtipontisia rakennuksia. Onneksi kaikkea tai oikeastaan ei paljoakaan ehditty tehdä lähinnä syttyneen sodan vuoksi ja kaupunki säästyi vanhojen rakennusten tuhoamisilta ja suurien kolossien rakentamiselta. Kerrotun mukaan pari sen ajan rakennusta oli vielä jäljellä juuri laivamme lähellä olevan sillan kupeessa.
Lepopäivä Linzissä teki hyvää ja matkalaisten palattua Český Krumlovista laiva kääntyi sillankupeessa myötävirtaan ja lähti ajamaan koti Wieniä, Itävallan pääkaupunkia, jonne oli määrä saapua kuudentena risteilypäivänä, lauantaiaamuna.
Matkaohjelmassa oli illalla miehistön oma show, jossa he esittivät erilaisia sketsejä ja musiikkia. Mielenkiintoisella tavalla koko miehistö purseria myöten laittoi itsensä likoon ja tuotti näin iloa matkustajille.
Seuraavan päivän ohjelma oli jo alkuun melko vaikuttava, jos olisin kaikkeen osallistunut: kolmen tunnin aamupäivä ajelu ja kävely Wienissä, Schönbrunnin linnaan tutustuminen ja melkoinen kävely siellä ja lopulta illalla parin kolmen tunnin wieniläisen musiikin konsertti. Menoa oli suunnilleen koko päivän kellon ympäri ja jotain piti jättää pois.
Koska olin käynyt useita kertoja Wienissä ja jopa majaillut siellä ystäväni luona jonkin aikaa, jätin tuon ajelu-/kävelyretken väliin ja keskityin odottamaan Schönbrunnin linnan esittelyä, jonka senkin toki olin jo aikaisemmin kokenut. Samanlainen oli linna tälläkin kertaa ja oikeastaan en oppinut mitään uutta tuolta kierrokselta tässä upeassa keisarillisessa ”kesämökissä”. Jälleen jonkin verran risoi käsky olla kuvaamatta sisätiloissa. Se ei oikein enää ole tätä päivää mielestäni.
Joitain kuvia kuitenkin otin muistoksi tuostakin vierailusta, pääasiassa ne tuli otettua ulkoa ja jokunen salakuva sisältäkin.
Retken vuoksi jäivät laivan kakku-iltapäiväkahvit väliin ja menimme laivaan suoraan illalliselle, mistä siirryimmekin sitten heti kohta valmistautumaan illan konserttiin. Kyseessä oli wieniläisen residenssiorkesterin konsertti Auerspergin palatsissa.
Paikkana palatsi oli kaiketi tyypillinen konserttipaikka Wienissä. Olen kerran eläessäni ollut konsertissa samassa paikassa, mistä vuosittain tulevat nuo uudenvuodenkonsertit ja erona oli tässä paikassa vain irtotuolit, joita sitten olikin vierivieressä. Tunnelma olikin täyteen buukatussa salissa melko lämmin. Mutta konsertti oli hyvä.
Vaikka musiikki oli ilmeisen tyypillistä wieniläismusiikkia, sen toteutettiin pieni huumorinpilke silmäkulmassa. Mukana oli seitsemän soittajan (piano, huilu, 3 viulua, basso ja sello) isäksi kaksi solistilaulajaa ja kaksi tanssijaa. Ensiviulisti Alan Vizvary oli taitava muusikko ja ilmeinen huumoriveikko sen lisäksi. Saimme Tonava-risteilyn lähes päätteeksi kuulla tässä ohjelmansa puolesta aika populistisessa konsertissa tietysti Tonava kaunoisen, mutta myös Brahmsin unkarilaisen tanssin nr.5 ja tietysti päätösnumerona varsin tällaiselle ylöiselle mieluisan Strauss vanhemman Radetskin marssin, jotka noista linkeistä tosin avautuvat muiden kuin konserttimme orkesterin soittamina.
Väliajalla nautimme konserttilippuun kuuluvan shampanjalasillisen, minä jaossa minulla kävi tuuri, kun jakaja hieman epähuomiossa antoi minulle kaksi lipuketta ja sen sitten huomattuaan totesi: ”Pidä hyvänäsi!”
Pitkän päivän jälkeen lähempänä keskiyötä menimme vielä laivan salonkiin viimeisille istunnoille ihanissa ”terapiaryhmissä”, joita matkan aikan oli muodostunut erilaisin kokoonpanoin. Liekö ollut shampanjan vaiko raskaan risteilypäivän aikaansaannosta, mutta remakka nauru kuului pöydistä ja ihmiset olivat varsinkin konserttiin todella tyytyväisiä.
Wienistä laiva sitten ajoikin seuraavan päivän, eli koko sunnuntain, yhtä mittaa Unkariin Budapestiin, jonne matka sitten päättyisi. Mutta siitä lisää sitten mahdollisesti vielä seuraavassa blogijutussani.
Hannu Pyykkönen
nettihoukka@gmail.com
Koska Linzissä tuli kuvattua melko vähänlaisessti,
laitan tähän kameran muistikortilta "yllättäen"
löytyneitä Melkin luostarin kuvia kirjastosta
ja juhlasalista.
(Videon alalaidassa olevasta symbolista
sen saa kokoruututilaan)
laitan tähän kameran muistikortilta "yllättäen"
löytyneitä Melkin luostarin kuvia kirjastosta
ja juhlasalista.
(Videon alalaidassa olevasta symbolista
sen saa kokoruututilaan)
Linz oli minulle täysin tuntematon kaupunki ja osin sellaiseksi se jäi edelleenkin. Ko. päivälle oli varattu koko päivän kestävä retki Tšekin tasavaltaan ja siellä sijaitsevaan keskiaikaiseen Český Krumloviin, yhteen Tšekin alueella sijaitsevaan Unescon maailmanperintökohteeseen. Koska olin vieraillut jo aikaisemmin parikin kertaa tuossa kauniissa kaupungissa, jätin sen nyt ihan jaksamisenkin puolesta väliin. Muutama tunti mennen tullen bussissa ja kävely kipeällä polvella keskiasikaisilla kujilla ei nyt vain sytyttänyt ja päätin lorvailla koko päivän laivalla ja Linzissä.
 |
| Linzissä ja muullakin ovat torit mielenkiintoisia paikkoja vierailla ja katsella paikallista elämää, josta voisimme vaikka ottaa mallia.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)
|
Oman kotikaupunkini tori suunnilleen kuolee lokakuun alkuun mennessä: torikahvilat puretaan ja viimeiset yksi tai kaksi myyntitelttaa sinnittelevät vielä vähän aikaa nollan tienoilla olevassa lämpötilassa. Samaan aikaan kuljeskelin Linzin torilla noin parinkymmen lämpöasteen voimin ja katselin täpötäyttä toria, jossa myytiin herkullisen näköisiä leivonnaisia, erilaisia liha- ja makkaratuotteita ja meiltä poiketen, viiniä – ihan pulloissa, mutta myös laseittain. Melkolailla erilainen tunnelma siellä vallitsi ja sitä oli mukava katsella torilla olevien terassien pöydistä jotain vilvoittavaa nautiskellen.
Hirveästi ei tehnyt mieli muutaman päivän tehokkaiden kävelyjen jälkeen lähteä pitemmille kävelylenkeille, joten vietin aikaa ensin torilla ja sen ympäristössä ja sitten painuin päiväunille laivaan lepuuttamaan kipeää polveani.
Itse Linz on kerrotun mukaan virkistynyt huomattavasti sodan jälkeen, jolloin se oli yksi Hitlerin suosikkikaupungeista. Hitlerhän oli syntynyt lähellä Linziä Itävallassa ja oli viettänyt osan nuoruuttaan juuri Linzissä. Hän halusi tehdä kaupungista ns. Führer-kaupungin ja antoi omien natsisuunnittelijoiden hahmotella kaupunkiin erilaisia omaan ideologiaansa sopivia mahtipontisia rakennuksia. Onneksi kaikkea tai oikeastaan ei paljoakaan ehditty tehdä lähinnä syttyneen sodan vuoksi ja kaupunki säästyi vanhojen rakennusten tuhoamisilta ja suurien kolossien rakentamiselta. Kerrotun mukaan pari sen ajan rakennusta oli vielä jäljellä juuri laivamme lähellä olevan sillan kupeessa.
Lepopäivä Linzissä teki hyvää ja matkalaisten palattua Český Krumlovista laiva kääntyi sillankupeessa myötävirtaan ja lähti ajamaan koti Wieniä, Itävallan pääkaupunkia, jonne oli määrä saapua kuudentena risteilypäivänä, lauantaiaamuna.
The Crew Show / laivan miehistön oma show
meille matkustajille.
meille matkustajille.
Matkaohjelmassa oli illalla miehistön oma show, jossa he esittivät erilaisia sketsejä ja musiikkia. Mielenkiintoisella tavalla koko miehistö purseria myöten laittoi itsensä likoon ja tuotti näin iloa matkustajille.
 |
| Schönbrunnin linna, Itävalta-Unkarin keisarillinen kesämökki on kyllä noin toisenkin kerran katsottuna yhä mahtava paikka:
(Kuva © Hannu Pyykkönen)
|
Koska olin käynyt useita kertoja Wienissä ja jopa majaillut siellä ystäväni luona jonkin aikaa, jätin tuon ajelu-/kävelyretken väliin ja keskityin odottamaan Schönbrunnin linnan esittelyä, jonka senkin toki olin jo aikaisemmin kokenut. Samanlainen oli linna tälläkin kertaa ja oikeastaan en oppinut mitään uutta tuolta kierrokselta tässä upeassa keisarillisessa ”kesämökissä”. Jälleen jonkin verran risoi käsky olla kuvaamatta sisätiloissa. Se ei oikein enää ole tätä päivää mielestäni.
 |
| Schönbrunnin linnan edustalla saattoi tavata melkein oikean Mozartinkin.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)
|
 |
| Muitakin vakavailmeisiä kuuluisiuuksia siellä oli, tosin tämä henkilö jäi esittelemättä.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)
|
 |
| Auerspergin Palatsin konserttisali oli loppuunmyyty.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)
|
 |
| Ensiviulisti Alan Vizvary kuvattuna yleisön selän takaa konserttisalissa.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)
|
Väliajalla nautimme konserttilippuun kuuluvan shampanjalasillisen, minä jaossa minulla kävi tuuri, kun jakaja hieman epähuomiossa antoi minulle kaksi lipuketta ja sen sitten huomattuaan totesi: ”Pidä hyvänäsi!”
Pitkän päivän jälkeen lähempänä keskiyötä menimme vielä laivan salonkiin viimeisille istunnoille ihanissa ”terapiaryhmissä”, joita matkan aikan oli muodostunut erilaisin kokoonpanoin. Liekö ollut shampanjan vaiko raskaan risteilypäivän aikaansaannosta, mutta remakka nauru kuului pöydistä ja ihmiset olivat varsinkin konserttiin todella tyytyväisiä.
Wienistä laiva sitten ajoikin seuraavan päivän, eli koko sunnuntain, yhtä mittaa Unkariin Budapestiin, jonne matka sitten päättyisi. Mutta siitä lisää sitten mahdollisesti vielä seuraavassa blogijutussani.
nettihoukka@gmail.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jos/kun kommentoit, tee se omalla nimelläsi. Nimettömät tai nimimerkit eivät kelpaa.