202. Valtiot vaihtuvat tiuhaan

Elämä alkoi parin päivän päästä kummasti tasaantua laivalla. Säännölliset ruoka-ajat: aamiainen klo 7-9, lounas yhden maissa iltapäivällä ja illallinen viiden maissa. Aamiaisella ei ollut tarjolla mitään ”virvokkeita”, vettä, tuoremehua ja kahvia tai teetä juotavaksi ja normaalit runsaat aamiaiseväät, joilla nälkä lähti ja olisi kestänyt pitempäänkin kuin alkuiltapäivään.

Yöunet olivat rauhallisia ja kenties nukahtamista auttoi silloin tällöin salongissa istuskelu ja virvokkeiden nauttiminen. Laivan moottorin tasainen hurina ei ainakaan minua haitannut, päinvastoin. Keski-Euroopassa tuli yllättävän nopsaan – vaikka sen tiesin – pimeä, ja jo jossain klo 19 maissa alkoi olla sen verran hämärää, ettei kannattanut mennä kannelle katselemaan maisemia.

Kuvia Scylla-varustamon laivasta m/s Swiss Diamond
(Videot voit myös katsella ao. symbolia klikkaamalla kokoruututilassa)

Laivan ruokailu- ja vapaa-ajan tilat olivat riittävät. Ei ollut ruuhkaa ja aina löytyi pöytä. Ruokailussa tosin oli mielenkiintoinen käytäntö: romanialainen ravintolapäällikkömme Gheorghe jakoi ensimmäisellä aterialla meidät pöytiin, joissa sitten istuimme koko risteilyn ajan. Hieman se harmitti, koska järjestely haittasi hieman tutustumisia, mutta kyllä siihen sitten tottui. Minä ainakin, kun sain istua koko ajan kolmen viehättävän ladyn seurassa.

Poimintoja laivan menulta

Ruuat olivat näyttäviä ja pääasiassa myös hyviä sekä täyttäviä. Nälkä ei takuulla jäänyt ruokailun jälkeen ja joskus tuntui siltäkin, että joku ateria tuli liian nopsaan toisen jälkeen. Olo oli ihan tukeva jo valmiiksi.

                
Sulkuja oli runsaasti ja koskaan et sulussa tai satamassa aamulla hertessäsi tai muuten ikkunasta katsoessasi voinut aavistaa, että siellä saattoikin olla joku toinen toisen ikkunan takana.

(Kuvat © Hannu Pyykkönen)
(Kaikki kuvat suurenevat hiiren klikkauksella)

Yllätys oli itselleni, että Tonavassa oli tuolla noin 500 kilometrin matkalla lukuisia sulkuja. Niitä oli tietääkseni ainakin kahdeksan, joista suurimman – Cabcikovon sulun – korkeusero oli 20 metriä. Kokonaisuudessaan korkeuseroa tuli matkalla suunnilleen reilut 100 metriä, joskin kai sulkujen korkeuerot vaihtelevat joen pinnan eli vedenkorkeuden mukaan.

Tonava ja taustarannalla Bratislavan linna
ja sen vasemmalla puolella parlamentti.

(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Yllätys oli myös Tonavan virran voima. Paikoitellen se oli todella voimakas ja erilaiset kulkumerkit olivat melkoisessa kuohussa kallellaan.

Suluissa saattoi toisinaan olla toinen laiva vieressä, kenties perässäkin – tiedä häntä. Mutta kun illalla avasi hytin ikkunan verot, vieressä saattoi sulussa – toisinaan satamassakin – olla toinen laiva ja sen hytti, josta tuijotti säikähtyneenä vieras ihminen vaihtelevissa asukokonaisuuksissa. Samoin ainakin alkuillasta ennen nukahtamista laivan sivuttainen heilahtelu ja epämääräiset kolinat sen laskiessa tai noustessa suluissa saattoi olla joillekin outo kokemus.

Laivaan olisi mahtunut jonkin verran yli 100 matkustajaa, nyt meitä oli 85 ja kuten mainitsin toisessa yhteydessä yhdeksästä eri kansallisuudesta oleva henkilöstö, joita oli vajaat 30 henkeä.

Tonava on melkoinen joki. Sen ns. nollapiste on Mustallamerellä, josta mitataan etäisyydet eri kohteisiin kilometreissä, ei siis merimaileissa. Joen koko pituus sen alkulähteille Saksan itäsosissa olevan Schwartzwaldin itärinteiltä alkavaan pisteeseen on melkein 2900 kilometriä ja me taivalsimme laivalla siitä edestakaisin vajaan 500 kilometrin taipaleen eli noin 1000 kilometriä.

Bratislavan linna esittelytaulussa.

Olimme Budapestissä maanantaina hieman ennen puoltapäivää ja jatkoimme matkaa laivalla Slovakian pääkaupunkiin Bratislavaan tiistain ja keskiviikon välisenä yönä. Kekiiviikkoaamuna aikaisin olimme Bratislavan keskustassa, aivan kohteiden äärellä. Se juuri on tällaisen laivaristeilyn yksi hyvä asia: pääset helposti kaupungin ydinkeskustaan, mutta kuitenkin yllättävän rauhallisille paikoille.

Linnan kukkalalta oli hyvät näköalat joka suuntaan ...

(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Bratislavakin on kaunis pääkaupunki. Siellä ei ehkä ole sellaisia perinteisiä turistikohteita yhtä paljon kuin Budapestissä, mutta muuten kaupunki – kuten sitten myöhemmin vielä Itävallan pääkaupunki Wien – ovat monella tapaa samakaltaisia.

... Itävaltaan ja aina Unkariin asti.

(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Yksi hyvä puoli Slovakiassa kuitenkin on vaikkapa Unkariin verrattuna: sen rahayksikkö on euro ja hintojen ymmärtäminen oli huomattavasti helpompaa kuin Unkarissa, jossa lasillinen viiniä saattoi maksaa 930 HUF:ia eli forinttia, mutta siis vain vajaat kolme euroa oikeasti. Erilaisilla muistisäännöillä yritimme havainnollistaa hintoja, sillä en kuitenkaan sitten vaihtanut itselleni paikallista valuutta, kun yleensä joko kortti tai eurot kelpasivat useimmissa paikoissa.

Bratislavan linnan komea portti.

(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Kaupunkikatselun lisäksi tutustuimme tällä kertaa Bratislavasa vain sen merkittävimpään nähtävyyteen Bratislavan linnaan. Kaupungin historiaan ovat vaikuttaneet useat eri kansat, kuten saksalaiset, tšekit, unkarilaiset, juutalaiset ja slovakit. Kaupunki oli Unkarin kuningaskunnan pääkaupunki sen ollessa osa laajempaa Habsburgien imperiumia vuosina 1536–1784.

Toinen katsottava kohde Bratislavassa on vanha kaupunki.
1200-luvun Mihalská Brána ja ...

(Kuva © Hannu Pyykkönen)

900-luvulla korkealle kukkalalle rakennettu linna on kokenut monenlaisia muutoksia: 1400-luvulla siitä tuli goottilainen linna, 1500-luvulla renessanssilinna, 1600-luvulla se rakennettiin uudestaan barokkilinnaksi. 1800-luvulla se tuhoutui lähes kokonaan tulipalossa, mutta 1900 luvun viimeisellä puoliskolla rakennettiin jälleen uudestaan ja tässä linnassa toimii nyt maan kansallismuseo. Aiemmin se oli myös parlamentaarikkojen käytössä, mutta heille on rakennettu viereen modernimpi rakennus.

... ja kruunuin katuun merkitty kuninkaan polku
terasseineen ja rakennuksineen.

(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Linnan muureilta voi hyvällä säällä katsella naapuriin Itävaltaan ja joskus hyvän näkyvyyden aikana näkyy jopa Unkari. Rautaesiripun aikana seutu ja etenkin vieressä oleva rajavyöhykealue oli tarkoin vartioitua aluetta, jonne ei tavallisilla kansalaisilla ollut asiaa.

Bratislavasta löytyy runsaasti erilaisia metalliveistoksia,
kuten tämä "Tirkistelijä" (Peeper), jonka tietyn osa
kosketteleminen lisäsi - mitä se nyt lienee ollutkaan - jotain.

(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Bratislavan vanha kaupunki on viehättävää aluetta kävellä ja istuskella rauhassa ja leppoisessa säässä – jollainen meillekin tarjoiltiin – terasseilla erilaisia paikallisia tuotteita maistellen. Ihmiset ovat ystävällisiä ja englannilla pärjää suurimmassa osassa turistikohteita mainiosti. Hintataso on myös ihan kohtuullinen suomalaiselle.

Mutta tätä löytyi kohtuullisen edullisesti joka kaupungista
ja sen sai nauttia syyskuun lopullakin yli 20 º C asteen lämmössä.

(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Kävelyretken jälkeen suunnistimme vieressä olevan Tonavan rantaan laivallemme ja iltapäivällä olimme kohta lounaan jälkeen jo matkalla Itävaltaan, missä ensimmäisenä kohteena oli – ei suinkaan Wien, joka ohitettiin tällä kertaa, vaan – Dürnstein, paikka jossa Robin Hoodista tuttu kuningas Richard Leijonamieli (Richard the Lionheart tai oikeammin Cœur de Lion) oli vangittuna paikkakunnan linnassa joskus 1100-luvulla palatessaan joltain lukuisista ristiretkistään ja jouduttuaan Itävallan herttua Leopold V:n vangiksi.

Linna on rinteellä vieläkin, mutta suomalaiset kävivät sen hajottamassa 1600-luvulla kolmekymmenvuotisessa sodassa, kun he ruotsalaisten alaisina hakkapeliittoina riehuivat Euroopassa.

Mutta tuohon kohteeseen kuten heti sen perään seuranneeseen Melkin bendiktiiniläisluostariin tutustumme seuraavassa blogijutussa.


Hannu Pyykkönen
nettihoukka@gmail.com