Istuskelin Heinäveden Valamon luostarin Trapesassa, luostarin ravintolassa ja juttelin luostarin veljestöön kuuluvan munkkidiakoni Viktorin kanssa siitä, että luostari saisi parantaa hieman matkailullisessakin mielessä kuvaansa myös karavaanarimatkailijoiden joukossa. Viktorin mukaan aiheesta on keskustelu veljestön parissa ja mahdollista on, että jotain uudistuksia asian suhteen saadaankin jollain aikavälillä.
Karavaanareita, matkailuajoneuvolla matkustavia, on jossain vaiheessa katsottu hieman karsaasti, heitä on kirottu liikenteessä tientukkoina ja heitä on saatettu pitää jopa liian piheinä matkaajina, että heihin kannattaisi satsata jotain. Vääriä ja osin vanhentuneita luuloja kaikki tyynni.
Nykykaravaanari liikkuu – mikäli hänellä on uudempi auto – jo maksimissaan sadan kilometrin tuntinopeudella, siellä, missä se on mahdollista. Ja kun on hankkinut ehkä noin 50 000 – 100 000 euron hintaisen matkailuauton, lienee varaa myös käyttää erilaisia palveluja matkailukohteissa, kun kerran siellä liikkuu.
Nyt joidenkin luostarien ja vastaavien kohteiden parkkipaikalla on kyllä paljon tilaa myös asuntoautoille ja jossain kohdin myös asuntovaunuille. Tuollaisen yhdistelmän kanssa pysäköiminen onkin hieman hankalampaa, mutta samassa paikassa, missä esimerkiksi pysähtyvät reitti- tai turistibussit, on kyllä tilaa myös yhdistelmien pysähtymiselle ja parkkeeramiselle ilman, että irrottaa vaunun vedosta.
Meillä Suomessa ei monissakaan julkisissa paikoissa, kunnissa tai kaupungeissa, ole satsattu tällaisiin ns. stellplatzeihin eli matkailuajoneuvojen halpaan tai jopa ilmaiseen pysäköinti- ja lyhytaikaisiin yöpymispaikkoihin. Muissa maissa – etenkin keskempänä Eurooppaa – on tällaisissa maksullisissa paikoissa usein saatavilla sähköä tolpasta, vettä hanasta ja mahdollisesti myös kemiallisen vessan tyhjennyspaikka ja suuret roskakorit roskille. Kehittyneemmissä kohteissa on sitten jo muitakin palveluja, kuten vaikkapa suihkuja. Yleensä kaikki tällaiset ylimääräiset palvelut ovat toki maksullisia: sähköä saa joko kolikoilla tai maksamalla siitä vuorokausihinnan, suihkut toimivat joko kolikoilla tai poleteilla, jne.
Suomessa ortodoksisilla luostareilla on valmiina jo muu tähän liittyvä infrastruktuuri: loistava ja kiinnostava matkailukohde, jonne ihmiset tulevat tutustumaan uuteen ja usein myös outoon tai sitten ihan tuttuun asiaan. Nyt tarvittaisiin vain luostareilta tai sitten vaikka kunnilta pieni sijoitus, jolloin lukuisat matkailuajoneuvoilla liikkuvat myös osaisivat ja tulisivat paikalle. Ja tällainen omatoimimatkailu matkailuautoilla ja -vaunuilla on selvästi lisääntynyt hotellien hintojen noustessa ja matkailuajoneuvojen laadun ja mukavuuden kehittyessä.
Suomessa on kaksi virallista ortodoksista luostaria, Valamon mies- eli munkkiluostari ja Lintulan nais- eli nunnaluostari molemmat Heinävedellä ja jokunen ns. epävirallisempi luostarimainen yhteisö. Useimmissa niistä on mahdollista ja varsin helppoa vierailla myös matkailuajoneuvolla. Valamo on hyvä esimerkki siitä, että tämän hetkisistä stellplatz-puutteistaan huolimatta, siellä on hyviä paikkoja pysäköidä ja vaikka yöpyä niin luostarin parkkipaikalla kuin myös hieman vapaammin ennen luostaria olevassa vierassatamassa.
Tällainen karavaanimatkailukin on ehkä muuttumassa hieman siihenkin suuntaan, ettei aina haluta majailla usein hyvin varustetuilla, mutta varsin steriileillä leirintäalueilla. Myös matkustavien taloudellinen tilanne saattaa joskus vaikuttaa siihen, että yövytään ns. puskaparkissa, levikkeillä ja huoltoasemien pihoilla tai sitten ilmaisilla tai pienempihintaisilla ja samalla niukemmalla palveluilla varustetuilla stellplatzeilla. Joidenkin leirintäalueiden hinnoittelu ajaa helposti pois suurperheet, jolloin pitää maksaa erikseen kaikesta: paikasta, autosta, jokaisesta henkilöstä erikseen, koirasta, sähköstä ja joskus jopa suihkustakin.
Siksi luostareille on nyt oikeastaan melko hyvä ”markkinarako” tehdä tällaisia omia ortodoksisia stellplatzejaan, sillä siellä majailevat yleensä nauttivat toki myös muista matkailukohteen maksullisista palveluista: ravintolasta, kahvilasta, myymälästä, näyttelyistä. Ja mikä tärkeitä, näin myös leviää hyvällä tavalla tietoisuus oman maamme toisesta virallisesta kirkosta, ortodoksisuudesta.
Valamon luostari onkin tarttunut ennakkoluulottomasti tilaisuuteen ja siellä vierailee vuosittain todella suuri määrä turisteja ja tietysti myös ns. pyhiinvaeltajia. He ovat pääasiassa Suomesta, mutta paljon on myös Venäjältä tai muualta Euroopasta tai jopa kauempaakin. Luostari elää matkailusta, joten sen onkin syytä kiinnittää huomiota asiaan. Nyt ehkä olisi kohta aika myös pohtia, miten myös matkailuajoneuvolla liikkuvia ihmisiä palveltaisiin paremmin ja miten heille markkinoitaisiin kohdetta ennen suurinta lomasesonkia.
Tämän saman vierailun aikana, kun istuskelin munkkidiakoni Viktorin kanssa Trapesan terassilla kahvilla, luostarissa vieraili mielenkiintoinen ryhmä moottoripyöräkerholaisia. He olivat tamperelaisen Sons of Abraham MCC:n jäseniä. Tuo kerho on kristillistä nuoriso- ja hyväntekeväisyystyötä tekevä moottoripyöräkerho, joka haluaa tarjota kristillisen yhteisön – paitsi moottoripyöräilystä – myös yleisesti moottoripyörähenkisistä tapahtumista kiinnostuneille. Kerhon nimi Sons of Abraham juontaa juurensa Galatalaiskirjeen 3. luvusta ja samaisesta kohdasta löytyy myös sen hengellinen perusta.
Valamon luostari otti ryhmän vastaan ennakkoluulottomasti ekumenian hengessä ja vierailun yhtenä huippukohtana nähtiin varsin äänekkäiden Harrikoiden ajo luostarin pääkirkon eteen, missä luostarin yksi veljestön jäsenistä, pappismunkki Mikael yhdessä kanttorina toimineen munkki Nasarin kanssa, siunasi moottoripyörät ja vihmoi ne pyhitetyllä vedellä turvallisien kilometrien saamiseksi ja siunaukseksi matkoille.
Siinä moni hieraisi silmiään, kun varsin karskin näköiset – kuten tyyliin kai kuuluu – moottoripyöräkerholaiset seisoivat rivissä kirkon edessä pyöriensä kanssa ja ortodoksinen pappi toimitti rivissä olevien ajoneuvojen siunaamisen. Moni mietti, ovatko kerholaiset ns. liivijengiä tai jokin suomalainen vastine naapurin ”Yön susille”. Eivät todellakaan olleet kumpaakaan, vaan erittäin hyvää työtä tekeviä, kristillisen vakaumuksen omaavia, eri kirkkokuntiin kuuluvia moottoripyöräkerholaisia, jotka mm. kantavat oman osuutensa koulujen kiusaamisen torjumisprojekteissa vierailemalla kouluilla poistaakseen kaiken koulukiusaamisen.
Tämäkin vierailu oli hyvä osoitus ortodoksisten luostarien mahdollisuuksista matkailun alalla. Oikea ja ennakkoluuloton lähestyminen ja kaikkien erilaisten ryhmien palveleminen omalla, mutta silti myös omalla ja aidolla ortodoksisella tavalla, on osa tätä ja johtaa usein hyvään tulokseen myös monella muulla saralla.
Hannu Pyykkönen
elämän matkaaja
nettihoukka@gmail.com
 |
| Heinäveden Valamon Kristuksen kirkastumisen luostarin pääkirkko. (Kuva © Hannu Pyykkönen) |
Karavaanareita, matkailuajoneuvolla matkustavia, on jossain vaiheessa katsottu hieman karsaasti, heitä on kirottu liikenteessä tientukkoina ja heitä on saatettu pitää jopa liian piheinä matkaajina, että heihin kannattaisi satsata jotain. Vääriä ja osin vanhentuneita luuloja kaikki tyynni.
Nykykaravaanari liikkuu – mikäli hänellä on uudempi auto – jo maksimissaan sadan kilometrin tuntinopeudella, siellä, missä se on mahdollista. Ja kun on hankkinut ehkä noin 50 000 – 100 000 euron hintaisen matkailuauton, lienee varaa myös käyttää erilaisia palveluja matkailukohteissa, kun kerran siellä liikkuu.
Nyt joidenkin luostarien ja vastaavien kohteiden parkkipaikalla on kyllä paljon tilaa myös asuntoautoille ja jossain kohdin myös asuntovaunuille. Tuollaisen yhdistelmän kanssa pysäköiminen onkin hieman hankalampaa, mutta samassa paikassa, missä esimerkiksi pysähtyvät reitti- tai turistibussit, on kyllä tilaa myös yhdistelmien pysähtymiselle ja parkkeeramiselle ilman, että irrottaa vaunun vedosta.
Meillä Suomessa ei monissakaan julkisissa paikoissa, kunnissa tai kaupungeissa, ole satsattu tällaisiin ns. stellplatzeihin eli matkailuajoneuvojen halpaan tai jopa ilmaiseen pysäköinti- ja lyhytaikaisiin yöpymispaikkoihin. Muissa maissa – etenkin keskempänä Eurooppaa – on tällaisissa maksullisissa paikoissa usein saatavilla sähköä tolpasta, vettä hanasta ja mahdollisesti myös kemiallisen vessan tyhjennyspaikka ja suuret roskakorit roskille. Kehittyneemmissä kohteissa on sitten jo muitakin palveluja, kuten vaikkapa suihkuja. Yleensä kaikki tällaiset ylimääräiset palvelut ovat toki maksullisia: sähköä saa joko kolikoilla tai maksamalla siitä vuorokausihinnan, suihkut toimivat joko kolikoilla tai poleteilla, jne.
Suomessa ortodoksisilla luostareilla on valmiina jo muu tähän liittyvä infrastruktuuri: loistava ja kiinnostava matkailukohde, jonne ihmiset tulevat tutustumaan uuteen ja usein myös outoon tai sitten ihan tuttuun asiaan. Nyt tarvittaisiin vain luostareilta tai sitten vaikka kunnilta pieni sijoitus, jolloin lukuisat matkailuajoneuvoilla liikkuvat myös osaisivat ja tulisivat paikalle. Ja tällainen omatoimimatkailu matkailuautoilla ja -vaunuilla on selvästi lisääntynyt hotellien hintojen noustessa ja matkailuajoneuvojen laadun ja mukavuuden kehittyessä.
 |
| Lintulan Pyhän Kolminaisuuden luostari. (Kuva © Ortodoksi.net / H@P) |
 |
| Hämeenlinnan Lammilla toimivan Athossäätiön luostarikeskuksen vanha kartanorakennus. (Kuva © Hannu Pyykkönen) |
Siksi luostareille on nyt oikeastaan melko hyvä ”markkinarako” tehdä tällaisia omia ortodoksisia stellplatzejaan, sillä siellä majailevat yleensä nauttivat toki myös muista matkailukohteen maksullisista palveluista: ravintolasta, kahvilasta, myymälästä, näyttelyistä. Ja mikä tärkeitä, näin myös leviää hyvällä tavalla tietoisuus oman maamme toisesta virallisesta kirkosta, ortodoksisuudesta.
Valamon luostari onkin tarttunut ennakkoluulottomasti tilaisuuteen ja siellä vierailee vuosittain todella suuri määrä turisteja ja tietysti myös ns. pyhiinvaeltajia. He ovat pääasiassa Suomesta, mutta paljon on myös Venäjältä tai muualta Euroopasta tai jopa kauempaakin. Luostari elää matkailusta, joten sen onkin syytä kiinnittää huomiota asiaan. Nyt ehkä olisi kohta aika myös pohtia, miten myös matkailuajoneuvolla liikkuvia ihmisiä palveltaisiin paremmin ja miten heille markkinoitaisiin kohdetta ennen suurinta lomasesonkia.
Tämän saman vierailun aikana, kun istuskelin munkkidiakoni Viktorin kanssa Trapesan terassilla kahvilla, luostarissa vieraili mielenkiintoinen ryhmä moottoripyöräkerholaisia. He olivat tamperelaisen Sons of Abraham MCC:n jäseniä. Tuo kerho on kristillistä nuoriso- ja hyväntekeväisyystyötä tekevä moottoripyöräkerho, joka haluaa tarjota kristillisen yhteisön – paitsi moottoripyöräilystä – myös yleisesti moottoripyörähenkisistä tapahtumista kiinnostuneille. Kerhon nimi Sons of Abraham juontaa juurensa Galatalaiskirjeen 3. luvusta ja samaisesta kohdasta löytyy myös sen hengellinen perusta.
Sons of Abraham -ryhmän moottoripyörien siunaaminen Valamossa.
(YouTube-video - Kuvaus: Ortodoksi.net / H@P)
(YouTube-video - Kuvaus: Ortodoksi.net / H@P)
Valamon luostari otti ryhmän vastaan ennakkoluulottomasti ekumenian hengessä ja vierailun yhtenä huippukohtana nähtiin varsin äänekkäiden Harrikoiden ajo luostarin pääkirkon eteen, missä luostarin yksi veljestön jäsenistä, pappismunkki Mikael yhdessä kanttorina toimineen munkki Nasarin kanssa, siunasi moottoripyörät ja vihmoi ne pyhitetyllä vedellä turvallisien kilometrien saamiseksi ja siunaukseksi matkoille.
Siinä moni hieraisi silmiään, kun varsin karskin näköiset – kuten tyyliin kai kuuluu – moottoripyöräkerholaiset seisoivat rivissä kirkon edessä pyöriensä kanssa ja ortodoksinen pappi toimitti rivissä olevien ajoneuvojen siunaamisen. Moni mietti, ovatko kerholaiset ns. liivijengiä tai jokin suomalainen vastine naapurin ”Yön susille”. Eivät todellakaan olleet kumpaakaan, vaan erittäin hyvää työtä tekeviä, kristillisen vakaumuksen omaavia, eri kirkkokuntiin kuuluvia moottoripyöräkerholaisia, jotka mm. kantavat oman osuutensa koulujen kiusaamisen torjumisprojekteissa vierailemalla kouluilla poistaakseen kaiken koulukiusaamisen.
Tämäkin vierailu oli hyvä osoitus ortodoksisten luostarien mahdollisuuksista matkailun alalla. Oikea ja ennakkoluuloton lähestyminen ja kaikkien erilaisten ryhmien palveleminen omalla, mutta silti myös omalla ja aidolla ortodoksisella tavalla, on osa tätä ja johtaa usein hyvään tulokseen myös monella muulla saralla.
elämän matkaaja
nettihoukka@gmail.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jos/kun kommentoit, tee se omalla nimelläsi. Nimettömät tai nimimerkit eivät kelpaa.