107. Matkalla voi olla monella tapaa

Hiostavan viikonlopun ajan olen ollut hieman orpo. Poikani vei auton Kotkan meripäiville ja minun on pitänyt keksiä muuta tekemistä. Mutta onneksi minulla on tämä uusittu polkupyöräni.

Pyöräreittini varrelle osuu MIkkelin satama, josta muuten löytyy mainioita parkkipaikkoja matkailuautoillekin.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Kelitkin ovat olleet suosiollisia pyöräilylle. Yöllä on välillä satanut, ja päivällä – ainakaan siihen aikaan kun itse olen ollut liikkeellä – ei tippaakaan. Joinakin päivinä on ollut jopa ihanteellinen pilvipoutainen sää pyöräillä, vaikka ei tuo aurinko meikäläistä mitenkään haittaa, vaikka paistaisikin.

Tänä kesänä on tullut pyöräiltyä todella paljon kilometrejä. Asiaa on toki auttanut tuo ns. sähköavusteinen polkupyörä ja sekin, että pyörä oli mukanani matkalla kuukauden ajan Euroopassa. Sielläkin ajelin melkoisesti.

Usein olen ajatellut, että olisi pitänyt hankkia tuollainen pyörä jo aikaisemmin, mutta parempi myöhään, kuin ei milloinkaan. Nautiskelen nyt, kun siihen on oiva tilaisuus ja mahdollisuus.

Mikkelin satama toisesta suunnsta katsottuna.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Jotkut ovat irvailleet tuota sähköavusteisuutta, mutta ei polkupyörä siitä ole suuresti muuttunut. Yhä sitä pitää polkea. Nyt vain vaikkapa mäen päälle nouseminen on vanhalle miehelle helpompaa ja muutoinkin polkeminen on toki kevyempää. Ei vaikkapa kymmenen kilometrin lenkki suinkaan vastaa kymmentä kilometriä tavallisella pyörällä, mutta ei sen tarvitsekaan vanhalle miehelle vastata sitä. Riittää, kun saan nautiskella kauniista maisemista – sillä ajelen usein vieressä olevan Saimaan rantoja pitkin – ja samalla saan liikuteltua kuluneita polvinikamiani. Eipä ole viime aikoina polviin enää koskenutkaan.

Sports Tracker kertoo monenlaisia asioita.

Minulla oli aiemmin pyörässä matkamittarikin. Pieni anturi etupyörässä rekisteröi kilometrit pieneen laitteeseen, joka oli kiinni ohjaustangossa. Jossain se laite on vieläkin, mutta anturi ei ole enää pyörässä, koska se jouduttiin vaihtamaan sähköasennuksessa. Siksi asensin puhelimeeni mielenkiintoisen ilmaisen ohjelman Sports Tracker, joka kertoo minulle nyt kilometrien lisäksi monenlaista muutakin tietoa.

Viime lenkillä se kertoi, että ajoin kovimmillaan – ilmeisesti melko jyrkässä alamäessä – tosi kovaa. Siksi olenkin päättänyt ryhtyä käyttämään pyöräilykypärää, vanhalla kun nuo luut päässäkin ovat ohuet. Asia, joka yllätti minut ohjelman asentamisen jälkeen, ole se, että nuo normaalit kahvilla käyntireissutkin ovat olleet kohtuullisen pitkiä ja energian kulutuskin on ollut ihan kohtuullinen, vaikka ehkä tuo sähköisyys niitä tuloksia hieman vääristää ja todellisuudessa niillä ei ole itselleni suurtakaan väliä. Väliä on vain siitä hyvänolon tunteesta, jonka pyöräillessä saa.

Kotini viereinen satama.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Matkailuautolla liikkuessani pyörä on tavallisesti takaovessa olevassa kahden pyörän telineessä ja olen suojannut sen sateelta ja roiskeilta suojapussilla. Ongelmana vain on – ainakin silloin kun liikun yksin – pyörän telineeseen laittaminen. Teline on melko korkealla ja pyöräkään ei ole ihan kevyt. Siksi ostin Hongkongista kevyet keittiöraput, joilla se onnistuu paremmin.

Euroopassa, kun käytin pyörää lähes päivittäin, nostin sen ajon ajaksi aina sisälle, mihin se hyvin mahtui ja mihin sen myös sai kiinnitettyä turvallisesti ”mustekaloilla”. Näin ei tarvinnut yhtenään olla nostamassa ja laskemassa pyörää telineeseen/telineeltä. Lisäksi joissain maissa pitää pyörässä olla erityinen, minulta puuttuva puna-valkoinen kilpi osoittamassa, että se lisää auton pituutta. Yöt pyörä oli ulkona lukittuna telineeseen pitkällä nauhamaisella lukolla. Akkua säilytin aina öisin sisätiloissa tai joskus myös tietysti latasin sitä, jos oli sähköä käytettävissä.

Moneen kertaan totesin pyörän oivallisuuden matkalla. Koska minulla on siinä hyvä tarakkalaukku takana, sinne mahtuvat hyvin kaikki ostokset, kun kävin kaupassa. Samoin sinne voi tarvittaessa ottaa mukaan pyyhkeen, varavaatteita ja monta muuta – vaikkapa kylmän oluen, sillä sen nauttiminen pyöräillessä jossain rantamaisemissa ei ole (ainakaan Suomessa) rikos, kunhan ei muuten törttöile pyörän kanssa.

Tuo sähköavusteinen polkupyörä (jonka nopeus saa olla avustettuna laillisesti korkeintaan 25 km/h ja teho enintään 250 W) on tuonut poliiseille mielenkiintoista pohdittavaa juuri suhteessa alkoholiin. Ennen puhuttiin termistä ”tankojuoppo”, joka oli jonkinlainen polkupyörällinen vastike autoilevalla tai moottoriajoneuvolla liikkuvalle ”rattijuopolle”. Ilmeisesti nykyinen Suomen lainsäädäntö ei tunne termiä tankojuoppo ja alkoholin kohtuullinen nauttiminen ei ole varsinaisesti kiellettyä polkupyöräilijältä. Tietenkään pyöräilijä ei saa aiheuttaa juopuneena tai selvin päinkään mitään haittaa liikenteelle tai edes itselleen ajelemalla pitkin ojia ja metsiköitä.

Lähellä kotiani on useita luonnon uimarantoja. Tässä yksi.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Juopuneena polkupyörällä ajaminen on lain mukaan liikennejuopumus. Lain rikkomisesta ei kuitenkaan seuraa mitään, sillä polkupyörän tai hevosvaunun kuljettajalle ei ole Suomessa promillerajaa. Humalainen polkija syyllistyy rikkeeseen nimeltä ”liikennejuopumus moottorittomalla ajoneuvolla. Pykälää sovelletaan humalaiseen pyöräilijään, jos katsotaan, että homma ei ole kuskin hallinnassa. Tiellä kiemurtelijalle seuraa poliisin langettama sanktio. Se on käsky taluttaa. Poliisin käskylle ei kuitenkaan ole aika- tai kilometrirajaa. Saksassa pyöräilyn promilleraja on 1,6. Koska Suomessa ei ole promillerajaa, niin toisin kuin moottoriajoneuvon kuljettaja, pyöräilijä ei ole velvollinen puhaltamaan.

Nykyisin on laillista liikkua jalkakäytävillä ja teiden varsilla monenlaisilla kulkuvälineillä, joita ennen ei ollut ja joita jokin aika sitten ei ollut luvallista käyttää julkisilla paikoilla. Nyt saa ihan laillisesti liikkua kaikenlaisilla pyörillä olevien motorisoitujen lautojen tai muiden vastaavien päällä ja kaikki nämä lasketaan jalankulkijoiksi, ei siis moottoriajoneuvolla ajaviksi. Joskus saattaa jalkakäytävällä olla melkoista tungosta, kun siellä liikkuvat moottoroidut potkulaudat, senioriskootterit, segwayt ja sähköavusteiset polkupyörät.

Kevyet, enintään 15 km/h kulkevat laitteet rinnastetaan liikennesäännöissä potkulautoihin ja rullaluistimiin, ja niihin sovelletaan jalankulkijan liikennesääntöjä. Kävelyä avustavan tai korvaavan laitteen käyttö on tähän saakka ollut sallittua vain vammaisille henkilöille. Tämä rajoitus on nyt poistettu. Isompia, enintään 25 km/h kulkevia kevyitä sähköajoneuvoja saa käyttää polkupyöräilijän liikennesäännöillä, mutta tasapainottuvia kulkuvälineitä kuten segwayta saa käyttää myös jalkakäytävillä sillä edellytyksellä, että niillä ajetaan enintään kävelynopeutta.

Hieman on vielä epäselvää, enkä ainakaan itse ole nähnyt julkisuudessa paljoa kirjoituksia noiden laitteiden käytöstä mahdollisen alkoholin nauttimisen jälkeen. Jossain näin kirjoituksen, jonka mukaan muutoksen yhteydessä rikoslakiakin rukattiin, niin että liikennejuopumussäännökset koskevat polkupyörien lisäksi myös uuden määritelmän mukaisia moottorilla varustettuja polkupyöriä ja kaikkia kevyitä sähköajoneuvoja.

Sports Tracker näyttää mäet ja vauhdin.

Itselleni tuo asia ei ole ongelma, sillä en ole ajanut enkä varmaan aiokaan ajaa juopuneena, mutta siinä pitää aina silloin muistaa, mitä tarkoittaa termi ”juopunut”. Olenko juopunut nautittuani yhden tai pari pientä oluttölkkiä? Oma periaatteeni on, että en nouse pyörän päälle, jos en siellä pysy. Silloin on viisainta taluttaa pyörä kotiin tai minne sitten olenkin menossa. Näin ei ole ainakaan vielä tarvinnut tehdä, ja jos tarvitsee, uudessa pyörässäni on myös sähköinen talutusavustus, joka on tarkoitettu pyörää ylämäkeen taluttavalle avuksi. Sitä voinee käyttää silloinkin. Sen tulkinnasta en ole nähnyt ainuttakaan tulkintaa, olenko silloin jalankulkija vai ”ajanko pyörää”? Mielenkiintoisia aikoja lakien tulkitsijoille ja poliiseille.


Hannu Pyykkönen
elämän matkaaja
nettihoukka@gmail.com