Kyllä tämä kevät on samalla mukavaa aikaa että tuskallista odotustakin. Kun viimein pääsin liikkeelle matkailuautollani, niin eikös vain, satoi lunta maahan ja autossa on kesärenkaat. Tuossa pihassa se nyt sitten seisoo parkkipaikalla, en ajanut sitä edes talvitalliin. Huollettuna ja valmiina lähtöön.
Itse olen sen verran tumpelo näissä auton huoltoasioissakin, että jätän ne ammattilaisille. Autoni on varsin tuore, vain vajaat kaksi vuotta vanha, joten ei siinä suurempia ongelmia – alun pikkuhämminkien jälkeen – ole ollutkaan. Mutta huollatan sen säännöllisesti ja hyvin joka vuosi ennen matkojen alkua. Niin tein nytkin. Sekä auto-osa että asunto-osa huollettiin ja kuski siinä ohessa kävi omassa vuosihuollossaan ”poppamiehen” luona. Kaikki läpäisivät testit – kuskikin. Enää tosin ei taida olla kohtaa todistuksessa
– kuten muutamia vuosia sitten – jonka lääkäri silloin rastitti ja josta olin todella ylpeä näyttäen sitä varsinkin yhdelle ihmiselle: rasti oli kohdassa "ymmärtää puhetta".
Alkuun Fiatin oma takuuhuolto ei suuremmin vakuuttanut. Ei se varmuus toimivuudesta tosin ole vieläkään palannut, mutta onneksi nuo takuuhuollot ovat ensi kesän jälkeen historiaa ja voin huollattaa autoni missä haluan. Fiat ei todellakaan ole vakuuttanut ainakaan minua toimivuudellaan ja asiakasystävällisyydellään. Harmillista, kun kuitenkin tuo Fiat Ducato on melkoisen toimiva auto matkailukäytössä ja siihen toki kannattaisi sijoittaa myyjänkin ja etenkin maahantuojan – tai ainakin sijoittaa hyvään, toimivaan ja asiakasystävälliseen huoltopalveluun. Mutta parempia aikoja odotellessa …
Ajan autollani noin 20 000 kilometriä vuodessa suunnilleen kuukausien huhti-lokakuu välissä. Ajan sillä paljon myös Suomen ulkopuolella, joten arvostan auton toimivuutta ja varmuutta. Siksi käytän sen mieluusti ammattilaisen huollossa, jonka katson olevan varsin hyvän, eikä nyt niin tolkuttoman kalliinkaan vakuutuksen. Sitä se onneksi tähän asti on ollutkin. Jäänyt en ole kertaakaan mihinkään auton tai jonkun osan hajoamisen vuoksi. Ainut tämän kaltainen tapahtui muutama vuosi sitten Lyypekissä, kun vanhan autoni akku alkoi olla finaalissa, kun en ollut muistanut vaihtaa sitä uuteen. Hieman kylmäsi, kun laivan lähtöaamuna auto ei startannut leirintäalueella viisi ihmistä (kolme aikuista, kaksi lasta) sisässä ja laivaan olisi päästävä. No – onneksi olin varannut aikaa ja onneksi leirintäalueen omistajalla oli hyvät systeemit auttaa käynnistämisessä. Näin pääsin laivaan ja virta riitti vielä perille saapuessanikin starttiin laivasta pois ja kotiin asti. Niin – miksi en vaihtanut akkua Saksassa? Oli viikonvaihde ja kaupat kiinni – siinä syy.
Viime kesänä huitelin ns. vanhoissa itäblokin maissa, lähinnä entisen Jugoslavian uusissa valtioissa (Slovenia, Kroatia, Bosnia-Herzegovina, Montenegro, Makedonia, Serbia), Albaniassa, Puolassa Unkarissa ja Slovakiassa. Auto pelasi mainiosti eikä jättänyt minua pulaan. Paitsi Kroatian Pulassa, mutta syy oli yksin minussa, ei autossa. Ajoin märälle ruohikolle loivaan rinteeseen ja en päässyt pehmeältä mullikolta pois kuin hinaamalla. Mutta onneksi sieltäkin löytyi apua ja mukavia ihmisiä auttamaan tumpeloa. Muunlaisia ongelmia vastaan minulla on tietysti hyvä kaskovakuutus, joka tarvittaessa suuremmissa ongelmissa tuo minut kotiin asti joko lentokoneessa tai lyijyarkussa.
Kovasti tekee mieli taas lähteä. Suunnitelmat vilistävät päässä ja kohteet vaihtuvat yhdestä toiseksi. Oli jo melko lähellä – ennen noita lumisateita – että lähden keskemmäksi Eurooppaa hieman lämpimämpään, mutta aina sika syitä löytää lähtemättömyydellekin: milloin on maa roudassa, milloin kärsä kipeä.
Iloinen uutinen oli, että eräs ystäväpariskunta on menossa hakemaan matkailuautoa Saksasta. Toivottavasti tulevana kesänä päästäisiin jollekin yhteiselle retkelle. Joka tapauksessa itse olen ajatellut retkeillä tulevana matkailukautena (kevät-kesä-syksy) niin paljon, kuin sielu sietää. Kilometrejä alkaa kertyä jo kohtuullisesti tuohon omaan ikämittariini ja niin kauan kuin jalat ja pää toimivat edes sen verran, ettei minusta liikenteessä ole haittaa ja vaaraa muille, niin kauan kuljen. Muuta haittaa (joka siis minusta aiheutuu muille) ei näissä kuvioissa lasketa.
On auto valmiina lähtöön ...
(Kuva © Hannu Pyykkönen)
(Kuva © Hannu Pyykkönen)
Itse olen sen verran tumpelo näissä auton huoltoasioissakin, että jätän ne ammattilaisille. Autoni on varsin tuore, vain vajaat kaksi vuotta vanha, joten ei siinä suurempia ongelmia – alun pikkuhämminkien jälkeen – ole ollutkaan. Mutta huollatan sen säännöllisesti ja hyvin joka vuosi ennen matkojen alkua. Niin tein nytkin. Sekä auto-osa että asunto-osa huollettiin ja kuski siinä ohessa kävi omassa vuosihuollossaan ”poppamiehen” luona. Kaikki läpäisivät testit – kuskikin. Enää tosin ei taida olla kohtaa todistuksessa
– kuten muutamia vuosia sitten – jonka lääkäri silloin rastitti ja josta olin todella ylpeä näyttäen sitä varsinkin yhdelle ihmiselle: rasti oli kohdassa "ymmärtää puhetta".
 |
| Huollossa. Ei tosin Fiatin merkkihuollossa. (Kuva © Hannu Pyykkönen) |
Ajan autollani noin 20 000 kilometriä vuodessa suunnilleen kuukausien huhti-lokakuu välissä. Ajan sillä paljon myös Suomen ulkopuolella, joten arvostan auton toimivuutta ja varmuutta. Siksi käytän sen mieluusti ammattilaisen huollossa, jonka katson olevan varsin hyvän, eikä nyt niin tolkuttoman kalliinkaan vakuutuksen. Sitä se onneksi tähän asti on ollutkin. Jäänyt en ole kertaakaan mihinkään auton tai jonkun osan hajoamisen vuoksi. Ainut tämän kaltainen tapahtui muutama vuosi sitten Lyypekissä, kun vanhan autoni akku alkoi olla finaalissa, kun en ollut muistanut vaihtaa sitä uuteen. Hieman kylmäsi, kun laivan lähtöaamuna auto ei startannut leirintäalueella viisi ihmistä (kolme aikuista, kaksi lasta) sisässä ja laivaan olisi päästävä. No – onneksi olin varannut aikaa ja onneksi leirintäalueen omistajalla oli hyvät systeemit auttaa käynnistämisessä. Näin pääsin laivaan ja virta riitti vielä perille saapuessanikin starttiin laivasta pois ja kotiin asti. Niin – miksi en vaihtanut akkua Saksassa? Oli viikonvaihde ja kaupat kiinni – siinä syy.
 |
| Mukava muisto Serbiasta. Kaiken tuon kuvassa näkyvän ja lisäksi vielä toisenkin olutpullollisen sain viidellä eurolla Kamenici Vyrissa. Eipä siinä oikein kehdannut iste ruokaa tehdä autossa. (Kuva © Hannu Pyykkönen) |
 |
| Oltiin pahassa pulassa Pulassa, mutta selvisin kuitenkin. (Kuva © Hannu Pyykkönen) |
Kovasti tekee mieli taas lähteä. Suunnitelmat vilistävät päässä ja kohteet vaihtuvat yhdestä toiseksi. Oli jo melko lähellä – ennen noita lumisateita – että lähden keskemmäksi Eurooppaa hieman lämpimämpään, mutta aina sika syitä löytää lähtemättömyydellekin: milloin on maa roudassa, milloin kärsä kipeä.
Iloinen uutinen oli, että eräs ystäväpariskunta on menossa hakemaan matkailuautoa Saksasta. Toivottavasti tulevana kesänä päästäisiin jollekin yhteiselle retkelle. Joka tapauksessa itse olen ajatellut retkeillä tulevana matkailukautena (kevät-kesä-syksy) niin paljon, kuin sielu sietää. Kilometrejä alkaa kertyä jo kohtuullisesti tuohon omaan ikämittariini ja niin kauan kuin jalat ja pää toimivat edes sen verran, ettei minusta liikenteessä ole haittaa ja vaaraa muille, niin kauan kuljen. Muuta haittaa (joka siis minusta aiheutuu muille) ei näissä kuvioissa lasketa.
Hannu Pyykkönen
elämän matkaaja
nettihoukka@gmail.com
elämän matkaaja
nettihoukka@gmail.com
 |
| Tällaisista haaveillessa ... (Kuva © Hannu Pyykkönen) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jos/kun kommentoit, tee se omalla nimelläsi. Nimettömät tai nimimerkit eivät kelpaa.