123. Tuleeko se kesä ollenkaan!

Kaverin mökillä testimatkalla.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Kyllä vaikuttaa vaikealta tämänvuotisen kesän alkaminen ja siinä ohessa tietysti oman matkailukauden avaaminen. Toiveikkaana otin matkailuautoni jälleen liikennekäyttöön huhtikuun alkupäivinä, mutta enpä ole huoltoreissuja lukuun ottamatta paljoa autolla päässyt ajelemaan. Tai "päässyt"-verbi pitänee korvata verbillä "halunnut".

Olisihan sillä toki päässyt, mutta ei tuo keli suuresti ole siihen inspiroinut. Pari reissua kuitenkin siis ajoin, koska ensin huollatin auto-osan ja sitten kohta asunto-osan. Jälkimmäinen piti tehdä Nummelassa asti, koska autossa on vielä takuuaikaa jäljellä ja takuun alaisten korjausten teko Fiatilla on yhä todella vaikeata.

Vuodatin harmitustani tuosta Fiatin huoltoasiasta joissain vanhoissa blogijutuissani ja en ole kokenut vielä mitään niin järisyttävää, että aihetta mielenmuutokseen olisi. Autoliike, josta vajaat pari vuotta sitten hankin matkailuautoni, on vaihtanut omistajaa ja en vielä tiedä, onko kehitys joissain asioissa mennyt eteenpäin vai minne päin.

Joka tapauksessa huollettu, mutta ei vielä riittävästi sisältä siivottu auto odottelee tuossa pihamaalla – ajoin sen siis pois talvitallista, jotta lähtö olisi sitten ”liukkaampi”. Tässä juuri sattuneina todella aurinkoisina ja lämpiminä päivinä pääsin kuitenkin testaamaan auton nykykuntoa ja varusteiden toimivuutta, kun tein yönyliretken ystäväni kesämökille Saimaan rannalle Hurissaloon. Kuinka ollakaan päivällä oli asuinpaikkakuntani maan lämpimin paikka, melkein kaksikymmentä lämpöastetta. Mutta yö oli vielä kylmä ja kylmyyttä lisäsi Saimaan jääpeite, joka oli vielä suurelta osin sulamatta.

Hyvä, että tein testimatkan, puutteita oli vielä paljon. Tärkeimpänä se, että kaasua ei ollut ja sen havainnon tein tietysti yöllä puolenyön maissa – kuten yleensä – kun ensin havaitsin lämmityksen loputtua kaasun loppuneen ja sitten heti perään mukanani olleen toisen kaasupullonkin olevan tyhjän. No onneksi ystävälläni oli ulkohuussissa lämpöpuhallin, jonka sain siirtää yöksi autoni ja sain nukutuksi kohtuullisen mukavassa lämmössä lämpimän peiton alla.

Saimaa oli vielä jäässä ja huokui kauniista aurinkoisesta päivästä huolimatt  kylmyyttään.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Paljon oli muisteltavaa, mikä nappula on missäkin ja miten jotkut vempaimet toimivat, sillä asiat olivat vanhalta mieheltä päässeet unohtumaan, kun autoa ei ollut käytetty moneen kuukauteen. Automaattivaihteisto tuntui kuitenkin heti tutulta ja ajo sujuin nykimättä.

Minulla on matkailuauto yleensä noin joistain lokakuusta alkaen talvitallissa ja poissa liikennekäytöstä. Otan sen sitten käyttöön, kun säät lämpenevät ja lumet sulavat, koska minulla ei ole talvirenkaita (tai on yhdet vanhat ”kovettuneet” vanhan auton renkaat, joita en käytä). Tänä vuonna arvio petti pahemman kerran ja tässä sitä on kiroiltu huonoja säitä.

Ajatuksen on myös käväissyt karkaaminen säitä pakoon alemmaksi Eurooppaan, mutta joko sielläkin on ollut lumista ja kylmää tai sitten olen keksinyt muita syitä, jotka ovat estäneet lähtöni tyyliin ”kyllä sika syitä löytää, milloin on maa roudassa, milloin kärsä kipeä”. Ja tässä sitä nyt vielä ihmetellään, mihin ja milloinkahan sitä matkaan lähtisi.

Suunnitelmia on vaikka muille jakaa, mutta ilmeisesti vanhuuden tuoma laiskuus ja saamattomuus ovat pitäneet paikoillaan. Sain kuitenkin siivottua autoa edes hieman, pedattua auton sängyt ja astiastot kaappeihin sekä jääkaapin toimimaan, mutta auto on vielä täynnä sinne kuulumatonta ja turhaa tavaraa, jotka pitäisi pikimmin sijoittaa jonnekin – mahdollisesti talvitalliin. Ja käyttövesiäkään en ole vielä kylmien pakkasöiden pelossa laittanut säiliöihin.

Tämän hetkisen olotilan mukaan lähtö alemmaksi Eurooppaan tapahtunee kuun puolessa välissä tai sitten ei tapahdu. Katsotaan nyt. Kuten sanoin, suunnitelmia on, vaikka muille jakaa, mutta toteutuksesta ei ole varmuutta. Saa nähdä lähteekö sovitut ystävät mukaani, vai menenkö jotenkin muuten ja mihin asti matka sitten lopulta – jos se nyt yleensä toteutuu suunniteltuna – suuntautukaan ja kuinka pitkäksi aikaa. Arvoituksia, jotka selvinnevät – toivottavasti piakkoin – ja matkaa saa alkaa.

Hannu Pyykkönen
elämän matkaaja
nettihoukka@gmail.com