134. Mihinkähän sitä huomenna menisin

Björkö Örns Havscampingin rantaa Kapelskärin lähellä.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Tuo otsikon toteama on ollut yksi pääajatuksista tämän kertaisella matkalla. Ja mikä huvittavinta, aina en edes nukkumaan mennessä ole ollut ihan varma, mihin todellakin huomenna suuntaan matkani.

Muutoksia on tullut varsin tiuhaan ja osa niistä ihan merkittäviäkin. Alkuaan – jo ennen kuin matkalle lähdin – ajattelin mennä suunnilleen samaa reittiä takaisin (ainakin maitten osalta, ehkä ei ihan reitin), kuin mistä tulin. Se muuttui varsin nopeasti muuksi, kuten moni muukin: en mennyt keskemmäksi Saksaan vaan pohjoiseen, jätin Tanskan läpiajon pois välistä ja menin laivalla suoraan Ruotsiin. Sitten seurasi pohdintoja Ruotsista poislähdölle ja nyt – yllätys, yllätys itsellenikin – majailen lähellä Kapelskäriä ja nousen huomenna laivaan, mennäkseni Ahvenanmaalle.

Enpä tässä eilen vielä ajatellut meneväni nyt Oolantiin, mietinnässä oli sinne meno hieman ennen juhannusta ja saarireittiä pitkin. Mutta olkoon, menen nyt, kun kerran tilaisuus tuli. Pitkälti tässä olen ”olosuhteiden uhri”. Laiskotti ja väsytti mennä niillä ”hula-hula”-laivoilla Tukholmasta, joten menen nyt sitten Finnlinesin ro-ro-aluksella Kapelskäristä ensin Ahvenanmaalle, jossa olen muutaman päivän ja sitten jatkan sieltä suoraan Naantaliin.

Se, miksi en mennyt suoraan Naantaliin, johtuu pitkälti tästä helatorstain pitkästä viikonlopusta, jolloin kaikki sopivat laivat olivat täynnä. Joten otin liftin puoleenväliin ja loput myöhemmin. Ihmettelen, ettei minulle ole tullut aiemmin mieleen tämä Kapelskär-Naantali-Kapelskär –reitti, joka on monella tapaa sutjakka tapa ylittää tämä Pohjanlahti vai joko se Selkämertä on.

Kuten jo mainitsin, en suuremmin pidä sellaisesta perinteisestä ruotsinlaivameiningistä kaljalaatikkoineen ja örisevine matkustajineen. Toisaalta en haluaisi istuskella tai edes makoilla pitkiä aikoja laivalla. Nyt kaikki nuo väistyivät ja pääsen noin neljässä tunnissa Ahvenanmaalle, jossa olen kolme yötä ja jatkan iltapäivällä Naantaliin, jonne matka kestää taas noin viisi tuntia.

Ja mikä mukavinta, matka on edullinen: autolta ja matkustajalta Ahvenanmaalle noin 35 euroa ja siitä Naantaliin hieman yli 40 euroa ja kumpaankin matkaan sisältyy yksi ateria. Minulla ei ole tarvetta raahata kaljalaatikoita tai mitään muutakaan laivoilta ja matka sujuu mukavasti joko lukien, tietokonetta näpelöiden ja melkoisen osan aikaan myös ruokaillen.

Tuo uuden kohteen – Ahvenanmaan – ohjelma on vielä ihan avoin, mutta eiköhän sekin selviä ja saahan siellä neuvoja vaikka turisti-infosta, jos niikseen haluaa. Mutta en nytkään ota suurempaa pulttia ohjelman tai edes suuremman sen pohtimisen suhteen. Kaikki selviää aikanaan.

Kuva BK Zerosin kotisivuilta

Muutoin päivä sujui mukavasti. Lähdin liikkeelle aikaisin helatorstai-aamuna. Päivä on täällä vapaapäivä ja liikkeellä oli jo eilen illalla melko paljon ihmisiä. Yövyin Motalan Varamonissa paikallisen jalkapalloseuran BK Zerosin ylläpitämällä leirintäalueella (jossa muuten oli oma jalkapallokenttä ja sauna). Siellä oli kohtuullisesti väkeä ja alue on monella tapaa ihan mukava paikka majailla autonkin kanssa liikuttaessa.

Varamonin rantaa.
Kuva BK Zerosin nettisivulta

Seuraavaksi menin tapaamaan erästä vanhaa tuttavaani entisestä elämästäni, suomalaista sotalapsea, joka aikanaan jäi Ruotsiin pysyvästi. En ilmoittanut etukäteen tulostani ja kun seisoin oven takana soittamassa ovikelloa ja oven auetessa yllätys oli täydellinen. Siellä vierähtikin sitten melkoinen aika jossa käytettiin sujuvan juohevasti yhtä aika kolmea kieltä suomea, ruotsia ja englantia – peräkkäin, limittäin ja totaalisesti sekaisin. Suomalaistaustainen rouva puhuu kaikkia näitä ja jotta myös hänen ummikkoruotsalainen puolisonsa olisi mukana keskusteluissa, osa meni sitten englannin ja ruotsin sekoituksella. Todennäköisesti tässä kielikylvyssä heitin ”kielikiukaalle” usein myös saksan sanoja, sillä olinhan juuri ollut siellä ja puhunut paljon. Mutta ymmärretyksi tulin, vaikka ei tuo ruotsi niitä vahvimpia kieliäni ole. On muuten todella väsyttävää seurustella tuolla tavoin. Joutuu olemaan melko skarppina. Olin parin, kolmen tunnin session jälkeen ihan väsynyt. Mutta sellaista se eläkeläisen elämä nykyään on.

Kapelskäriin ajelin iltapäivällä, joten ei tullut yhtäsoittoista pitkää matkaa, vaan päivä ihan kohtuullinen kilometrimäärä jakaantui vielä mukavasti kahtia. Kapelsärin leirintäalueet ovat melko kirjavia. Aivan terminaalin läheisyydessä oli leirintäalue, jossa ei ollut saatavilla sähköä ja hinta oli silti ihan kohtuullinen. Siirryin vajaan 10 kilometrin päähän merenrantaan Björkö Örns Havscampingille, jossa melkein sama hinta, mutta kauniimmat maisemat ja kohtuulliset muut tilat. Ainut miinus oli se, että respa on auki kaiketi aamu 9:stä ilta kuuteen.


Hannu Pyykkönen
elämänmatkaaja
nettihoukka@gmail.com

Motalan Varamon Z-Parkens Camping: Månvägen, 591 52 MOTALA
netissä: http://www.husvagnochcamping.se/campingkatalogen/FC507

Kapellskärin Gräddön Björkö Örn Havscamping, Björkö Örn, 760 15 Gräddö
netissä: http://www.camping.se/sv/campingar/3171/Bjorko-Orns-Camping/