Tuli otettua tänä vuonna matkailuauto ainakin kuukautta liian aikaisin liikennekäyttöön. Olisi voinut säästää tuonkin ajan verot ja vakuutusmaksut, kun auto ei pahemmin liikkunut koko aikana. Mitä nyt käytin moottorihuollossa ja asunto-osan takuuhuollossa.
Varsinaiset testiajot aloitin vasta kuukauden päästä. Ensimmäinen matka suuntautui hyvän ystäväni kesämökille Saimaan rannalle Hurissaloon. Mukana oli oletettavasti kaikki tarpeellinen yhden yön keikalle, mutta eipä ollutkaan. Kaasupullo oli paikallaan ja toinen takakontissa. Tiesin paikallaan olevan pullon melko tyhjäksi, mutta en muistanut, että se toinenkin oli tyhjä. Pitänee parantaa kirjanpitoa.
Hyvä oli havaita kaasutilanne ja pullot menivät vaihtoon heti kaupunkiin päästyäni. Nyt ne taas kestävätkin melkoisen ajan, koska yleensä – jos vain käytössä on sähköä, valmistan kuuman veden kahvia varten tai ruuan syötäväksi sähköllä: vedenkeittimellä ja irrallisella yhden levyn sähköliedellä.
Muutoinkin elämäntavat autossa – etenkin jos liikun yksin – ovat menneet laiskempaan suuntaan. Olen heittänyt turhan ilmastopolitiikaan liityvän haihattelun romukoppaan ja siirtynyt kaikessa mahdollisessa kertakäyttöastioihin. Kyllä minulta pestäviäkin astioita hieman löytyy, mikäli tarvetta siihen tulee. Määrää olen kuitenkin selvästi vähentänyt.
Toinen laiskuuden ilmenemä on ruokailu. Mikäli mahdollista ja etenkin ns. halvoissa maissa en edes ajattele tekeväni ruokaa usein autossani. Syön muualla, ravintoloissa, kahviloissa, ruokapaikoissa. En oikein viitsi muutaman euron vuoksi ryhtyä kokkaamaan, kun viidellä eurolla saan ison oluen tai viinit ja hyvän ruuan. Viimeisin villitys on se, että ostan termarin täyteen kahvia tienvarsikuppiloista, niin ei mene aikaa kahvinkeittoon matkan aikana tai ei tarvitse hypätä yhtenään kuppiloissa, voi ottaa sen sijaan vaikka torkut.
Tuon Saimaalle suuntautuneen ekareissun jälkeen tein vielä joitain säätöjä varustuksiin ja lähdin sitten taas toiselle testimatkalle. Nyt hieman pitemmälle, kotiseudulle Pohjois-Karjalaan. Oli minulla sinne asiaakin, joten yhdistin huvin ja hyödyn. Kun tiesin kaasupullojen tilanteen, oli olokin hieman turvallisempi. Ei mahdollisesti kylmäisi viilenevässä kesäyössä.
Mutta kaikki ei aina suju ihan mutkattomasti. Kun on ollut ajelematta matkailuautoa monta kuukautta ja sinä aikana ajellut manuaalivaihteista pikkuautoa, moni aisa etsii paikkaansa matkailuautossa. Mistä se ajotietokoneen kello säädettiinkään? Pitkään katselin radiota, etsien siitä ajotietokonetietoa, ennen kuin tajusin, että radiohan se on, ei ajotietokone.
Sama oli myös kaasulaitteiden kanssa. Piti moneen kertaan varmistaa, että onhan ne hanat auki, kun kaasua ei sitten uusista pulloista tullutkaan. Sytytin lämmitintä monta kertaa, koska ajattelin, ettei kylmä kaasu kulje kunnolla. Ei – ei ollut syy noissa. Kaasupullon suojakytkin oli lauennut ja pullosta ei tullut kaasua, ennen kuin painoin vihreän napin alas. Ja kun sitten tietysti laiton Truman asentoon 5, niin kohta poltti takapuolen alta puhaltava lämminilma persausksia, kun istui pöydän ääressä. Vähempikin olisi riittänyt.
Siitä sitä kuitenkin sitten hiljalleen palautui mieleen vanhalle miehelle asioita ja hommat alkoivat pikkuhiljaa sujumaan. Muisti palaili pätkittäin ja asiat alkoivat taas löytyä omilta paikoiltaan ja alkoi ihan tuntua, että tästähän taitaa taas selvitä. Ja asioiden mukavuus alkoi tuntua itsessäni ja matkakuume humahti valtaisana päälle. Tämähän on OIKEASTI mukavaa.
Kunnes ryhdyin kirjoittamaan tietokoneella viestiä muillekin tästä ihanuudesta ja huomasin, että mukaan olivat tulleet kaikki – tai ainakin melkein kaikki – läppäri, hiirimatto, hiiri, mokkula piuhoineen, mutta missä hiivatissa on läppärin virtajohto. No kotona tietysti, siinä pöydän reunalla, seinässä kiinni. Taisi unohtua ottaa irti ja mukaan.
Onneksi virtaa riitti jonkin aikaa ja homma tuli tehtyä, mutta muistilista pitänee taas laatia, jotta osaa ottaa mukaansa – vanha mies – kaiken sen, mitä tarvitsee ja jättää kotiin sen, mitä ei ihan oikeasti tarvitse. Juuri kuollutta Manua mukaillen: ”Eiköhän tämä tästä!” Josko laittaisin veroilmoituksen valmiiksi ja ei kun baanalle.
Hannu Pyykkönen
elämänmatkaaja
(taidan siirtyä kirjoittamaan tuonkin jo yhteen, yhdyssanana) nettihoukka@gmail.com
Hyvä oli havaita kaasutilanne ja pullot menivät vaihtoon heti kaupunkiin päästyäni. Nyt ne taas kestävätkin melkoisen ajan, koska yleensä – jos vain käytössä on sähköä, valmistan kuuman veden kahvia varten tai ruuan syötäväksi sähköllä: vedenkeittimellä ja irrallisella yhden levyn sähköliedellä.
Muutoinkin elämäntavat autossa – etenkin jos liikun yksin – ovat menneet laiskempaan suuntaan. Olen heittänyt turhan ilmastopolitiikaan liityvän haihattelun romukoppaan ja siirtynyt kaikessa mahdollisessa kertakäyttöastioihin. Kyllä minulta pestäviäkin astioita hieman löytyy, mikäli tarvetta siihen tulee. Määrää olen kuitenkin selvästi vähentänyt.
Toinen laiskuuden ilmenemä on ruokailu. Mikäli mahdollista ja etenkin ns. halvoissa maissa en edes ajattele tekeväni ruokaa usein autossani. Syön muualla, ravintoloissa, kahviloissa, ruokapaikoissa. En oikein viitsi muutaman euron vuoksi ryhtyä kokkaamaan, kun viidellä eurolla saan ison oluen tai viinit ja hyvän ruuan. Viimeisin villitys on se, että ostan termarin täyteen kahvia tienvarsikuppiloista, niin ei mene aikaa kahvinkeittoon matkan aikana tai ei tarvitse hypätä yhtenään kuppiloissa, voi ottaa sen sijaan vaikka torkut.
Tuon Saimaalle suuntautuneen ekareissun jälkeen tein vielä joitain säätöjä varustuksiin ja lähdin sitten taas toiselle testimatkalle. Nyt hieman pitemmälle, kotiseudulle Pohjois-Karjalaan. Oli minulla sinne asiaakin, joten yhdistin huvin ja hyödyn. Kun tiesin kaasupullojen tilanteen, oli olokin hieman turvallisempi. Ei mahdollisesti kylmäisi viilenevässä kesäyössä.
Leevi and the Leavings.
Mutta kaikki ei aina suju ihan mutkattomasti. Kun on ollut ajelematta matkailuautoa monta kuukautta ja sinä aikana ajellut manuaalivaihteista pikkuautoa, moni aisa etsii paikkaansa matkailuautossa. Mistä se ajotietokoneen kello säädettiinkään? Pitkään katselin radiota, etsien siitä ajotietokonetietoa, ennen kuin tajusin, että radiohan se on, ei ajotietokone.
Sama oli myös kaasulaitteiden kanssa. Piti moneen kertaan varmistaa, että onhan ne hanat auki, kun kaasua ei sitten uusista pulloista tullutkaan. Sytytin lämmitintä monta kertaa, koska ajattelin, ettei kylmä kaasu kulje kunnolla. Ei – ei ollut syy noissa. Kaasupullon suojakytkin oli lauennut ja pullosta ei tullut kaasua, ennen kuin painoin vihreän napin alas. Ja kun sitten tietysti laiton Truman asentoon 5, niin kohta poltti takapuolen alta puhaltava lämminilma persausksia, kun istui pöydän ääressä. Vähempikin olisi riittänyt.
Siitä sitä kuitenkin sitten hiljalleen palautui mieleen vanhalle miehelle asioita ja hommat alkoivat pikkuhiljaa sujumaan. Muisti palaili pätkittäin ja asiat alkoivat taas löytyä omilta paikoiltaan ja alkoi ihan tuntua, että tästähän taitaa taas selvitä. Ja asioiden mukavuus alkoi tuntua itsessäni ja matkakuume humahti valtaisana päälle. Tämähän on OIKEASTI mukavaa.
 |
| Välillä satoi lunta, välillä paistoi aurinko, maa oli Valamossa roudassa, mutta kukat aloittivat kukkimistaan siitä välittämättä. Oikea asenne! (Kuva © Hannu Pyykkönen) |
 |
| Lintulan koivukujalla ei löytynyt vielä yhtään orastavaa silmuakaan. (Kuva © Hannu Pyykkönen) |
elämänmatkaaja
(taidan siirtyä kirjoittamaan tuonkin jo yhteen, yhdyssanana) nettihoukka@gmail.com
Ei muuta kun mielenkiintoisia reissuja sinulle. Itse reissaan vielä tämän vuoden kotimaassa. Halpamaissa lähinnä lentämällä. Viimme viikko meni Bulgariassa. Orgin puolen kirjoitukset on minulla nyt vähempänä, kun valvoja haluaisi tarkistaa ensin kirjoitukseni, jonka jälkeen hän jopa voisi hyväksyä ne.
VastaaPoistaHauskoja reissuja sinulle, jatka mielenkiintoisia kirjoituksia: Turhan Höpöttäjä