128. Luostarin puutarhassa

Grabarkan luostarin aarre, toisinto althoslaisesta Portatissa-ikonista löytyy luostarin pääkirkosta.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Olen nyt ollut pari päivää jälleen luostarissa. Tällä kertaa Puolassa ja kaikenlisäksi nunnaluostarissa. Aikaisemmin 2000-luvun alussa olen viettänyt useamman kuukauden jakson kreikkalaisessa luostarissa Ateenan lähistöllä, mutta en sielläkään munkkina tai edes veljestön jäsenenä, vaan maallikkona kuitenkin samanlaisessa keljassa asuin kuin munkitkin, minä vain tittelillä ”independent reseacher”. Olisiko sillä tittelillä ollut jotain tekemistä itsenäisen tutkimustyön kanssa. Suomalaisissa luostareissa olen vieraillu lapsesta alkaen tuon tuostakin ensin vanhempieni kanssa ja nykyään uskallan jo yksinkin.

Liturgia on ortodoksisen kirkon keskeisin jumalanpalvelus, jossa voivat kaikki vierailla, kunhan vain muistavat, että ehtoolliselle voivat osallistua vain ortodoksisen kirkon jäsenet.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Kaikki luostarit ovat erilaisia. Useimmat niistä lisäksi avoimia kenen tahansa vierailla, kunhan osaa käyttäytyä oikein. Luostari on näet siellä asuvien ihmisten koti ja ei kenenkään kotiin saa mennä kuin hollitupaan. On osattava käyttäytyä tietyllä tavalla ja luostareissa lisäksi niiden edellyttämällä tavalla.

Usein suomalaista enemmistöä, ovatpa he sitten luterilaisia tai muita ei-ortodokseja, oudoksuttaa mennä ortodoksiseen luostariin edes Suomessa, jossa ne ovat ehkä vieläkin avoimempia kuin monessa ns. tiukemmassa ortodoksisessa maassa. Toisaalta terve pelko on hyvästä, niin ei silloin niin helposti törttöile. Vaikka kyllä suomalaisetkin törttöillä osaavat – luostarivierailuillaankin.

En nyt ryhdy ruotimaan noita mahdollisia törttöilyjä, vaan annan vain muutaman ihan helpon osviitan, miten käyttäytyä luostarissa: älä tee mitään äkillistä, vaan katso mitä muut tekevät, käyttäydy kunnioittavasti paikan ja ihmisten suhteen, älä riehu, äläkä huuda, älä kuvaa luvatta, älä töllistele ja pukeudu asiallisesti, älä liian paljastavasti. Siis kaiken kaikkiaan käyttäydy asiallisesti. Luostareissa kannattaa vierailla. Ne ovat täynnä hienoa ortodoksista kulttuuria, kuten vaikkapa ikoneja, kauniita kirkkoja ja hyvässä tapauksessa saatat jopa kuulla kaunista kirkkolauluakin. Tietysti ne ovat kaiken tuon lisäksi mainioita paikkoja hiljentyä ja vaikka rukoilla, jos siihen on tarve – ja kenelläpä ei olisi.

Täällä suurin osa pyhiinvaeltajista - jopa osa papistostakin - majoittuu teltoissa luostarin muurien ulkopuolellla. Olisikohan se ollut yksi syy siihen, että mukavuudenhaluiset suomalaiset puuttuvat näiltä juhlilta.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Johtuen varmaan tuosta jo lapsena opitusta tavasta vierailla aina aika ajoin luostareissa, teen sitä myös matkoillani maailmalla. Olen käynyt luostareissa useissa Euroopan maissa. Nyt olen siis puolalaisessa Grabarkan luostarissa, joka historian saatossa on joutunut kokemaan todella kovia ja ankaria aikoja.

Puola on – aivan kuten Suomikin – yhden enemmistökirkon maa. Meillä enemmistönä ovat luterilaiset, Puolassa roomalaiskatoliset, jotka eivät aina – aivan kuten meillä luterilaisetkaan – historian saatossa ole kohdelleet sisarkirkkoaan kunnioittavasti ja oikein. Näin on tapahtunut usein myös juuri Grabarkan luostarin kohdalla. Mm. vuonna 1990 heinäkuussa kiihkomieliset katolilaiset polttivat luostarin upean puukirkon ja monenlaista muutakin on tapahtunut vielä ihan viimeisten vuosienkin aikana. Vaikka elämme Euroopassa ekumenian aikaa, se ei aina ylety ihan kaikkialle jokaisen maan syrjäisimpiin seutuihin asti.

Syyt kehnoon kanssaeloon keskenään johtunevat paljolti myös aivan lähihistoriasta viime sotien ajalta. Ortodoksisuus Puolassa – aivan kuten Suomessakin – liitettiin ja osin yhä liitetään venäläisyyteen. Meillä Suomessa siitä on päästy melko hyvin eroon, koska mm. kirkossa käyttämämme kieli on pääasiassa suomea. Puolassa on ehkä toisin, useasti käytetty kirkollinen kieli – kirkkoslaavi – on yleinen jumalanpalveluskieli siellä ja monilla Puolan ortodokseilla on joko venäläinen, ukrainalainen tai valkovenäläinen sukutausta, mikä ei myöskään ehkä aina helpota uskonnon intergoitumista ja kansan yhtenäistymistä.

Grabarkasta löytyy oma "Niksunsa" - aivan kuten vaikkapa Valamosta ja Lintulastakin.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Nytkin täällä Grabarkassa olisin selvinnyt täydellisen hyvin, jos olisin puhunut venäjää. Englannin osaajia on harvemmassa. Tosin ainakin puolalaiset nuoret alkavat jo osata paremmin myös englantia, mutta vaikkapa luostarin sisaristo, jolla mitä ilmeisimmin on melko voimakas slaavilainen tausta, ei englantia oikein hallitse.

Mutta olen silti pärjännyt hyvin ja sisaristo otti minut ystävällisesti vastaan. Olin hieman ”pohjustanut” tulemistani puolalaisen tutun kautta, joka soitti ja kertoi minusta luostarin johtajattarelle, igumenialle, ja siksi sain helposti matkailuautolleni paikan ja sähköpistokkeen käyttööni luostarin muurien sisäpuolelta. Jokaisen matka-autoilijan ei kannata kokeilla moista, saattaa tulla helposti liukas lähtö paikalta. Mutta tällä tavalla se näköjään onnistuu ja on aina onnistunut.

Tapahtuma, johon osallistun tällaisena senioriulkojäsenenä, on vuosittainen ortodoksisten nuorten pyhiinvaellusretki Puolan omalle Pyhälle Vuorelle, kuten he itse tätä paikkaa nimittävät. Tämä viikonvaihteen kestävä tapahtuma on nimestään päätellen jo XXXVIII eli kolmaskymmeneskahdeksas tapaaminen. Paikalla on ortodoksisia nuoria eri puolilta Eurooppaa, mutta ei näköjään Suomesta. Yhden romanialaisen tutuntutun olen jo tavannut täälläkin.

Sää on mitä mainioin. Suomesta lähtiessä yöllä oli vielä pakkasia, täällä Kaakkois-Puolassa mittari huitelee +25 Celsius-asteen molemmmin puolin, auringossa kiehuisi jo kohta vesikin.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Nettiyhteydet eivät ole olleet parhaimpia, mutta jotenkuten olen toimeen tullut näilläkin. Videot ovat jääneet lataamatta, kun yhteys ei siihen riitä. Mutta huomenna tai viimeistään maanantaina (ylihuomenna) matka jatkuu. Minne – se ei ihan vielä ole sataprosenttisesti varmistunut. Katsotaan nyt etelään vai pohjoiseen. Seuraa kirjoittelua, niin tiedät.


Hannu Pyykkönen
elämänmatkaaja
nettihoukka@gmail.com