077. Paratiisissa pääsiäisenä

Pääsiäisyön palveluksessa Bukarestissa.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Varsinainen asia tai ainakin toinen niistä, miksi tulimme Romaniaan, on nyt ohi. Vanhan ajanlaskun eli juliaanisen kirkkokalenterin mukainen pääsiäinen, joka sattui tänä vuonna (2016) samaan aikaan vapun kanssa, toukokuun 1. päiväksi. Viimeksi olin täällä pääsiäistä viettämässä kolme vuotta sitten, silloin se oli toukokuun 5. päivänä. Ero meidän käytössämme olevan uuden eli gregoriaanisen kirkkokalenterin ja juliaanisen kalenterin mukaisilla pääsiäisillä oli tänä vuonna suuri, yli kuukausi.

Sää on suosinut, paitsi tänään tiistaina sataa. Satakoon, saamme levätä, sillä vauhti on ollut melkoinen ja huomenna tapaamme Iasissa (eka kirjain on i, ei L) toisen isäntämme, jota kutsun enteellisesti isä ”Duracelliksi”. Nimi on erittäin kuvaava tälle isä Neculaille, jolla poweria riittää. Joten lepo ei tee pahaa tulevia menoja ajatellen.

Vappusimallakin voi mietiskellä: vaikkapa kadonneita rusinoita.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Oli varsin mielenkiintoista ajaa pääsiäisyönä Bukarestin katuja ajatellen, että Suomessa saman aikaan oli vappuyö – yö jossa suuri joukko suomalaisia tokkuroi enemmän tai vähemmän erilaisten aineiden vaikutuksen alaisina. Mutta ei Bukarestissa. Enemmällä kuin joka toisella, oikeastaan lähes kaikilla oli kädessään ”pyhä tuli”, eräänlainen hautakynttilän sovellutus, jossa paloi kirkosta pääsiäispalveluksessa papilta saatu tuli. Tuli vietiin kotiin eräänlaisena siunauksena suuresta juhlasta ja sen palveluksesta, joka kesti hieman kirkosta riippuen noin klo 23:sta alkaen noin klo kolmeen tai jopa viiteen saakka aamulla.

Minä ja hymyilevä Yuki tutun mietiskelyomenapuun alla Breazassa.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Pääsiäispäivänä (siis Suomen vappuna) pakkasimme itsemme kolmeen autoon ja ajoimme Karpaateilla Breazan lähellä sijaitsevalle isäntämme kesämökille, vanhasta romanialaisesta vuoriston maatalosta tehtyyn fantastiseen, paratiisinomaiseen kesäpaikkaan, josta muuten löytyy myös suomalainen sauna.

Perinteinen pääsiäsiateria Breazassa. Perinteeseen kuuluu mm. ettei pöytäliinaa saa näkyä paljoakaan ruokien alta.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Olimme syöneet ensimmäisen pääsiäisaterian jo Bukarestissa, mutta varsinainen pääsiäisen juhla-ateria nautittiin suurella joukolla Breazan huvimajassa upeiden maisemien ympäröimänä. Ja lisäksi kohtuullisen kauniissa aurinkoisessa säässä. Ruoka valmistettiin paikallisista tuotteista ulkogrillissä, joka on saanut enteellisesti nimekseen Sampo muistutuksena Kalevalasta ja seppä Ilmarisesta.

Aterialla kävi melkoinen kielten sorina, kun kilvan puhuimme romaniaa, suomea ja englantia. Huvimajan ympärillä päivysti joukko isäntien ja naapureiden koiria herkkupaloja odotellen, mm. valtavan kokoinen karhujahtiin jalostettu massiivinen, musta Godruts, hymyilevä Yaki, sekarotuinen, mutta äärettömän sydämellinen Jimmy, hulvattoman raisu kultainen noutaja Chester, pari muuta ja lisänä kaksi kissaa. Joten kyllä meitä riittikin.

Sireenit kukkivat Karpaateilla.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Alueella on runsaasti isännän kasvattamia omena- , luumu-, kirsikka- ja aprikoosipuita, jotka olivat valitettavasti jo kukkineet, mutta sireenit kukkivat kuten myös lukuisat kukat kukkapenkissä. Ilma on vuorilla raikasta ja hyvää hengittää, tunnelma – kuten jo sanoin – paratiisillinen. Sinne palaamme vielä muutaman päivän kuluttua. Ensin teemme retken pohjoisemmaksi Bukovinaan ja se pääkaupunkiin Iasiin.

Kesä tai ainakin kevät oli jo pitkällä Karpaateillakin.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Olin kolme vuotta sitten täällä samoissa paikoissa omalla henkilöautollani. Ajoin silloin myös tuonne vuoristoon. En ajaisi enää. Vaikka tiet pääosin ovat Romaniassa hyvässä kunnossa, vuoristossa asiat ovat usein toisin, tiet enemmän kuin perunapeltoja kivikossa. Tiet ovat siellä osin päällystetty betonisilla ratapalkeilla, osin kivikkoisia ja kuoppaisia. Viimeksi jäin takaosaan viinilaatikoilla lastatun etuvetoisen autoni kanssa mäkeen, kun etupyörät hyppivät ilmassa enkä päässyt sieltä pois kuin ottamalla apuun yhden hevosvoiman lisää, traktoreita sieltä ei löydy. Polle tuli rauhallisesti isäntänsä kanssa apuun naapurista ja nykäisi autoni mäelle Nyt kuitenkin olimme liikkeellä maasturilla, joka kulki sujuvasti ja antoi samalla matkustajille kokovartalohieronnan.

Romaniassa asiat eivät aina etene samaan tahtiin kuin meillä Suomessa. Tietöitä tehdään verkkaisemmin, joskus tuntuu kuin vuosia. Ilmaisesti rahaa on tällaisiin projekteihin varattu riittävästi, mutta jokseenkin korruptuneituneessa maassa vie oman aikansa, ennekuin raha riittää myös tien korjaamiseen.

Jos tässä vielä kertoisin romanialaisesta liikennekulttuurista, niin se on melkoisen poikkeavaa suomaiseen verrattuna. Ohittelu hyväkuntoisilla – tai miksei myös huonokuntoisilla – teillä on usein melko railakasta. Poliisit valvovat kyllä nopeuksia ja sakottavat ahkerasti, mutta kun autoja on paljon, erilaisia tapoja ajaa on yhtä monta. Kylien ja taajamien kohdalla on useimmiten 50:n rajoitus, joka useinkaan ei näköjään koske kaikkia. Turistien on kuitenkin syytä pitää rajoitus mielessä, se säästää rahaa ja aikaakin. Rajoitus alkaa – ei 50-lätkästä – vaan kylän nimikyltistä ja päättyy nimikylttiin. Käytössäni oleva melko uusi Tom Tom -navigaattori tiedosti kyllä kylät ja rajoitukset melko hyvin, vaikka muuten paikoitellen se näytti vääriäkin nopeuksia. Siksi kannattaa seurata liikennemerkkejä.

No – joka tapauksessa pääsiäinen on nyt ohi ja keskiviikkona lennämme romanialaisen halpalentoyhtiö Blue Airin koneella Bukarestista Iasiin, jossa meille kuulemma on taas varattu uutta ohjelmaa. Muutama päivä siellä ja ensi viikolla takaisin. Silloin menemme vielä Breazaan saunomaan ja sieltä sitten aikanaan kotiin lentokoneella Prahan kautta. Mutta siitä sitten enemmän myöhemmin, jos siitä nyt jotain kerrottavaa riittää.

Hannu Pyykkönen
elämänmatkaaja
nettihoukka@gmail.com