083. Luoja, lääkäri ja minä

Onneksi välillä sai vanha mies levätä. Kuva ei kuitenkaan ole, kuten ystäväni Pasi hieman pilke silmäkulmassaan epäili Paavon pirtistä Nilsiän Alholansaaresta, vaas se on Romanian Malinista La Filuta nimisestä pensionaatista.
(Kuva © MK)

Ostin hieman vajaa vuosi sitten uuden matkailuauton tai oikeastihan se on retkeilyauto, rakennettu Knausin tehtailla Saksassa Fiatin alustalle. Koska hankinta jäi hieman myöhäiseksi ja lisäksi ajatukset ja haaveet realisoituivat toiminnaksi ja teoiksi pienellä viiveellä, sain auton varsin myöhään. Pääsin rastittamaan alkuvuodesta hankintalistaa, mitä halusin autooni. Koska listalle tuli useita normaalista poikkeavia ”osia”, auton valmistuminen ja Suomeen saaminenkin viivästyi pitkälle kesään. Kun lisäksi poikani perhe otti melkein heti auton saatuani sen käyttöönsä ja ajeli reilut parituhatta kilometriä Saksassa, Tanskassa ja Ruotsissa, pääsin autollani ajamaan itse vasta jossain heinäkuun tienoilla.

No sitten auton käyttööni saatuani, ajelinkin sillä lokakuulle asti sen, minkä jaksoin. Suunnitelmia oli enemmän, kun oli mahdollista toteuttaa yhtenä kesänä, joten osa jäi seuraavaan kesään, tähän kesään 2016. Mutta aina eivät hyvätkään suunnitelmat toteudu niin, kuin ne on alkuaan ajateltu.

Välillä oli tokia aakeeta laakeeta eikä ihan tiennyt ollaanko Pohjanmaalla vai jossain muualla.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Aloitin tuon matkailukauden ajamalla hyvien ystävieni kanssa henkilöautolla Via Balticaa pitkin Puolaan, Slovakiaan, Unkariin ja viimein kohteeseemme Romaniaan. Koska kuskeja oli kolme, ajorupeamat – vaikka ajoimme tosinaan pitkiäkin päiviä – jäivät kohtuullisiksi. Ja matkan varrella koimme monia mukavia kohteita, kuten noista edellisistä blogijutuista voi lukea.

Mutta, mutta … lähes koko talven jäitä poltelleena tuollainen matka käy huonokuntoiselle helposti fysiikan päälle. Reilusti yli 3000 ajokilometriä alkuun hyvässä ja ilmastoinniltaan toimivassa autossa myöhemmin toisessa, joka tosin kulki moitteettomasti, mutta ilmastointi ei reilussa 20 - 25 asteessa oikein toiminut. Ja välillä ajoimme teitä, joita en oikein kuvitellut enää Romaniassakaan olevan. Mutta tulipa samalla saatua kokovartalohieronta.

Matkalla voi kohdata jopa suden lammasten vaatteissa.
(Kuva © MK)

Välillä matkapäivät olivat pitkiä, välillä lennettiin – kaikkiaan yhteensä neljä eri lentoa – onneksi välillä myös levättiin, mutta silti, matka oli selvästi rasittava. Nyt ymmärrän paremmin, miksi Romaniassa asuvan ystäväni vaimo edellyttää puolisoltaan aina matkaseuraa etenkin jos hän ajaa pitkiä matkoja kuten vaikka Suomesta Romaniaan tai toisinpäin. Kumpikin meistä molemmista muista matkalaisista saavuttuamme koteihimme saimme erilaiset taudit niskaamme ja sellaiset antibioottikuurit, joilla kuolee lääkärinkin mukaan kaikki hiirtä pienemmät. Oli oikeassa, sieltä niitä tuli vauhdilla pieninä palasina, niin puutarha kuin mahdolliset hiretkin. Tulipahan vaihdettua jälleen uusi floora vatsaan, nyt tosin hieman väkipakolla.

Vaikka lentäminen edistää matkantekoa, se samalla väsyttää: aikaiset lähdöt, jonottamiset ja "riisuuntumiset" turvatarkastuksissa, sun muut kotkotukset. Tässä mennään Iasiin, Pohjois- tai kai oikeammin Koillis-Romaniaan.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Pitää kuitenkin sanoa, ettei Romanialla ollut mitään selvää syy-yhteyttä sairastumisiimme, osin siihen vaikutti varmasti väsymys ja sen aiheuttama alentunut vastustuskyky, osin vanhat sairaudet, jotka nyt vain pomppasivat taas esille.

Vaikka matkalla saattoi väsyäkin, monta kertaa väsyn syrjäytti Romanian kauniit maisemat. Tässä kuva Karpaateilta Breazasta.
(Kuva © Hannu Pyykkönen) 

Olen usein pohtinut sitä tilannetta, mitä tapahtuu, jos sairastun ulkomailla. Minulla on varsin vähän kokemusta moisesta. Kerran olin onnettomuuden jälkeen sairaalassa Unkarissa ja herättyäni näin poikani vierellä, jolle totesin yks’kantaan: ”Katso etten jää tänne elävänä enkä kuolleena. Vie pois, mutta mieluummin elävänä.” Kokemuksia on myös Kreikan sairaalasta, kun kiikutin sinne vuokraamallani autolla (olin ainoa, joka vuokrasi ryhmästä auton) ryhmän erään sairastuneen sinne hoitoon. Kummallisesti mies parani hetkessä ja melkein rukoili, että pääsisi pois mieluiten heti. Asuessani itse monta kuukautta Kreikassa, en onneksi tarvinnut paikallista terveydenhoitoa. Sveitsissä asuessani tarvitsin suojarokotuksen vahvistuspiikin laittamista. Minulla oli aine mukanani ja piti löytää vain pistäjä. No, siitä tulikin sellainen retki, että sille on saanut naureskella usein jälkeenkin päin. En kirjoita sitä uudestaan tänne se löytyy silloin kirjoittamastani nettipäiväkirjasta, jonka modifioin uudestaan tänne nettiin, kun alkuperäinen palvelun tarjoaja hävisi maisemista: kts. ”Kommelluksia riittää”.

No noista kokemuksia edes hieman viisastuneena pitemmillä matkoilla minulla on aina mukanani jonkinlainen kotiapteekki: jatkuvasti tarvitsemien lääkkeiden lisäksi mm. antibioottikuuri tai kaksi erilaista ja erilaisia särkylääkkeitä, vatsalääkkeitä ja muita tarvittavia lääkkeitä ja hoitovälineitä. Onneksi en ole tarvinnut vielä kertaakaan särkylääkettä vahvempaa ja nytkin, vaikka likeltä piti, selvisin kuitenkin terveenä kotiin asti.

Toki jokaisessa Euroopan maassa on toimiva terveydenhoitojärjestelmä ja pidän aina mukana myös eurooppalaista sairausvakuutuskorttia, joka avaa helposti ovet lääkärille. Lisäksi minulla on hyvä matkavakuutus, jonka perusteella minut saa helposti pois maasta elävänä tai kuolleena, eikä siirto aiheuta hirvittävästi lisätoimia pojilleni.

Kuolla voin kyllä kotonakin, joten jos nyt sattuisi käymään niin hassusti, että kuolisin jossain matkalla, kuolisin kuitenkin mukavan harrastuksen äärelle. En noin yleensä ottaen ortodoksina pelkää kuolemaa, mutta eihän se mukava ole sukulaisille. Matkojani ei rajoita pelko sairaudesta tai muukaan asian pelko. Matkasuunnitelma saattaa tosin muuttua, kun sairastaa, niin nytkin tapahtui. Mutta on tässä silti ihan mukavasti aikaa ajella eripuolilla kaunista Eurooppaamme. Onneksi minulla on mahdollisuus tehdä suunnitelmat yksimielisesti, vain tuo otsikossa määrätty kolminaisuus voi sen muuttaa. Tosin yksi heistä ei kerro tekemisistään, ne vain havaitaan, toinen onneksi kertoo, mutta vielä ainakin toistaiseksi harvemmin ja saattaa silloin muuttaa suunnitelmaa. Jäljelle jää enää se kolmas, joka sitten toimii tarkoituksenmukaisimmalla tavalla. Mikäs tässä on mennessä!


Hannu Pyykkönen
elämänmatkaaja
nettihoukka@gmail.com