Olen varsin epäkätevä käsistäni, mitä tulee autoihin ja niiden huoltamiseen. Siksi jätän ne hommat ammattilaisille ja onneksi minulla on tuttuja, jotka ymmärtävät hieman enemmän autojen päälle ja opastavat tarvittaessa. Normaalisti huollatan autoni säännöllisesti sekä syksyisin että keväisin – ajokauden lopussa ja alussa, kumpikin huolto on kuitenkin hieman erilainen.
Kun tuo autoni on vielä melko uusi, vuoden ikäinen, se pitää huollattaa tietyn ohjelman mukaisesti ja tietyissä huoltopisteissä, ei ihan missä tahansa. Kuten eräissä noin vuosi sitten kirjoittamissani blogijutuissa ”suuresti kehuin ja ylistin” Fiatin huolto-organisaatiota, niin pitää rehellisyyden nimissä sanoa, ettei se paljoa ole siitä parantunut. Yhtä pimeää näyttäisi olevan yhä edelleen. Tämä on tietysti aivan oma henkilökohtainen näkemykseni saamastani palvelusta.
Kun satun asumaan periferiassa, Mikkelissä, missä ei ole Fiatin omaa takuuhuoltopistettä, minun pitää ajaa joko reilut sata kilometriä suuntaansa joko Varkauteen, Savonlinnaan tai vaikkapa sitten Lahteen, joista lähin takuuhuoltopaikka löytyy – mutta vain auton osalle – Ducatolle ei sen päällä olevalla ns. asuinosalle.
Kun näin takuuaikana niitä takuunalaisia pikkuvikoja toki löytyy asuinosastakin, minun pitää siis pääsääntöisesti ajaa ensin vaikka Fiatin autohuoltoon ja sitten jonnekin asuinosan huoltoon – lähin taitaa olla Kuopiossa. Enpä arvannut tätä autoa ostaessani ja jos nyt olisin osamassa uutta autoa, miettisin tarkkaan nämä asiat niin, että ne toimisivat parhaalla mahdollisella tavalla ja lähellä kotipaikkakuntaani.
Rehellisesti sanottuna pienten vikojen takia ei kyllä kannata edes takuuhuoltopisteeseen mennä, koska matkan teko tulee kalliimmaksi kuin korjuuttaa vika nyrkkipajalla ja maksaa itse. Siihenköhän Fiat on tähdännytkin?
Jos tai kun sitten aikanaan autossa ei ole enää takuuaikaa, sen voi huollattaa missä vain ja homman osaavat myös Mikkelissä. Takuuaikana korjaaminen kun kuitenkin sitten on riskipeliä, jos joku sattuu johtumaan siitä, että joku on korjattu muualla, takuu ei korvaa. Heh, heh!
Tänä keväänäkin sitten ”takuumatkailin” autoni kanssa: ajoin ensin Lahteen, koska sain Fiatilta kutsun tulla vaihtamaan autoni virtalukko, jossa on ilmennyt vikaa Ducatossa. No sinne – ja kysyin siellä, voisivatko he korjata samalla takuutyönä sähköportaan, joka ei toiminut. ”Eivät voi, ei ole auton korjausta”, sain vastaukseksi. Sitten ajoin Nummelaan, missä suoritettiin takuuohjelmaan kuuluva tiiviystarkastus, jota tarkastusta ja jokavuotista 140 euron maksua ilman auton tiiviystakuu ei ole voimassa. Samalla autosta löytyi lähtöhetkellä pieni venttiilivika kemssasta ja osaa ei tietysti ollut heti saatavilla, joten piti tehdä melko luovia ratkaisuja jälleen kerran.
Ei tällainen ole hyvää mainosta niin autolle (Fiat) kuin asunto-osallekaan (Weinsberg). Asiakas pomppaa jonkun aikaa ja sitten se loppuu ja vanha sanonta ”hyvä kello kauas kuuluu, paha kello vielä kauemmaksi” antanee bonuksensa autofirmoille. Tässä osa niitä bonuksia minultakin.
Lisäksi Fiatin tiedotus vaikkapa siellä, mistä ihmiset asioita yleensä selvittävät, netissä, on melko pintapuolista. Fiatin sivuilta ei ainakaan minulle selvinnyt oikeastaan mitään sellaista, mitä tietoa olisin oikeasti tarvinnut. Eikä kyllä oikein asunto-osankaan valmistajan sivuilta, vaikka taustalla on Knausin suuri ja maineikas saksalainen tehdas. Joten jonkinlaisen nettisuunnittelun paikka olisi noilla sivuilla – ainakin minun mielestäni.
Fiatissa on ilmennyt lukuisia pikkuvikoja: kaukosäätöavain ei toiminut, vinkkarin ja peruutuskameran kanssa oli ongelmia, sähkörappu ei toiminut, kun katkaisijan piuhat olivat irti, nyt viimeisimpänä vessan huuhtelu ei toimi, kun joku venttiili on rikki. Vuoden vanhassa autossa. Ei nuo viat ajoa ja menoa suuremmin ole haitanneet, mutta kuten kai jo jossain kirjoitin, luulin ostaneeni uuden auton, en mitään ”tee-se-itse-uudestaan-kappaletta”.
Jottei murinani kohdistuisi liikaa varsinaiseen ideologiaan, matkailuun auton kanssa, se on toiminut ja toimii hyvin tällä autolla. Auto on minulle sopivan kokoinen (alle 6 m), se on varusteltu mukavasti ja minulle sopivasti – kaikki tarvittavat toimet hoituvat autossa mainiosti. Mutta miksi ihmeessä kaikki pitää sitten pilata tällaisella pikkunäpertelyllä ja toimimattomalla organisaatiolla ja joustamattomuudella ja huonolla asiakaspalvelulla.
Fiat on ymmärtääkseni uudistanut organisaatiotaan Suomessa viimeisen vuoden parin aikana suuresti. Tänä vuoden aikana itseäni lähin huoltopistekin (Varkaudessa) on ainakin nimen ja osoitteen perusteella vaihtunut. Fiatin puhelinpalvelu pelaa, jos pelaa, vastaaja lienee jossain kaukana – ulkomailla. Sain aikanaan hänen kauttaan linkin autoni manuaaliin, joka minulta puuttui. Puuttuu muuten yhä, sillä vaikka annoin autoni valmistenumeron, en saanut automaattivaihteiselle autolle tehtyä manuaalia, vain manuaalivaihteiselle. Olen kysellyt aina aika ajoin myyjäliikkeestäkin tuota manuaalia ja saanut yleensä saman vastauksen: ”Emme saa niitä Fiatilta.”
En kyllä suuresti ihmettele, jos jonkin ajan kuluttua suurimmaksi osaksi alkaa matkailuautojen alustana olla muita merkkejä kuin Fiatia, jos tuollainen meno jatkuu. Minua ei suuremmin harmita merkkinä Fiat - se on siinä samanlainen kuin muutkin – mutta kyllä Fiatin suomalaiset tekevät ilmeisesti kaikkensa saadakseen merkin tason ja maineen alenemaan. Asiaa kannattaa tarkastella muuten itsekohtaisesti ns. empiirisesti: kun ajelet autollasi Suomessa, katselepa kuinka paljon Fiateja tulee vastaan. Suurin osa lienee jo hieman iäkkäämpiä paketti- ja matkailuajoneuvoja, varsin vähän henkilöautoja. Lienee sekin merkki jostain.
No auto on uusi, mutta kuski jo vanhempaa kalustoa. Takuuaika ja jopa sormuksessa joskus ollut merkintä päivämäärästä ”parasta ennen” on ollut ohi jo kauan. Kuskikin vaatii huoltoa ja olenkin satuttanut nämä kaikki huollot – auton ja kuskin – näin keväälle ennen matkailuautokauden tiivistä alkamista.
Minusta on paljon mukavampi sairastaa – silloin kun sitä pitää tehdä – kotimaassa kuin ulkomailla, vaikka onnistuuhan toki sekin. Kerran olin tajuttomana unkarilaisessa sairaalassa Miskolcissa, lähellä Tokajia. Kun heräsin lääkärin pöydällä ja totesin ”hieman suomalaisesta vastaavasta poikkeavan” tilanteen, sanoin saattajalleni, että pidä huoli, etten tänne jää. En elävänä enkä kuolleena. Muita isompia tutustumisia ei sitten ole ollutkaan pitkään aikaan – joskus aiemmin Kreikassa ja hieman myös Romaniassa ja kaikkien noiden jälkeen on yhtä juhlaa sairastaa Suomessa.
Pitkällä matkalla voi kuitenkin sattua mitä vain. Sen totesin nyt, kun tein muunlaisen matkan kuin matkailuautomatkan. Mutta onni onnettomuudessa, sekin sairastuminen sattui päivä pari matkan jälkeen, mutta olisi voinut sattua matkallakin. Siksi hyvä ennakkovarustautuminen on aina välttämätöntä vakuutusten, lääkkeiden, hoitovälineiden ja monen muun asian suhteen tälläkin saralla. Ja tietysti tämä vuosittainen henkilökohtainen ”alustan rasvaus ja huolto”, se on hyvä meidän vähänkin iäkkäämpien tehdä aina ennen matkojen alkua.
Hannu Pyykkönen
elämänmatkaaja
nettihoukka@gmail.com
Kun tuo autoni on vielä melko uusi, vuoden ikäinen, se pitää huollattaa tietyn ohjelman mukaisesti ja tietyissä huoltopisteissä, ei ihan missä tahansa. Kuten eräissä noin vuosi sitten kirjoittamissani blogijutuissa ”suuresti kehuin ja ylistin” Fiatin huolto-organisaatiota, niin pitää rehellisyyden nimissä sanoa, ettei se paljoa ole siitä parantunut. Yhtä pimeää näyttäisi olevan yhä edelleen. Tämä on tietysti aivan oma henkilökohtainen näkemykseni saamastani palvelusta.
Kun satun asumaan periferiassa, Mikkelissä, missä ei ole Fiatin omaa takuuhuoltopistettä, minun pitää ajaa joko reilut sata kilometriä suuntaansa joko Varkauteen, Savonlinnaan tai vaikkapa sitten Lahteen, joista lähin takuuhuoltopaikka löytyy – mutta vain auton osalle – Ducatolle ei sen päällä olevalla ns. asuinosalle.
Kun näin takuuaikana niitä takuunalaisia pikkuvikoja toki löytyy asuinosastakin, minun pitää siis pääsääntöisesti ajaa ensin vaikka Fiatin autohuoltoon ja sitten jonnekin asuinosan huoltoon – lähin taitaa olla Kuopiossa. Enpä arvannut tätä autoa ostaessani ja jos nyt olisin osamassa uutta autoa, miettisin tarkkaan nämä asiat niin, että ne toimisivat parhaalla mahdollisella tavalla ja lähellä kotipaikkakuntaani.
Rehellisesti sanottuna pienten vikojen takia ei kyllä kannata edes takuuhuoltopisteeseen mennä, koska matkan teko tulee kalliimmaksi kuin korjuuttaa vika nyrkkipajalla ja maksaa itse. Siihenköhän Fiat on tähdännytkin?
Jos tai kun sitten aikanaan autossa ei ole enää takuuaikaa, sen voi huollattaa missä vain ja homman osaavat myös Mikkelissä. Takuuaikana korjaaminen kun kuitenkin sitten on riskipeliä, jos joku sattuu johtumaan siitä, että joku on korjattu muualla, takuu ei korvaa. Heh, heh!
Tänä keväänäkin sitten ”takuumatkailin” autoni kanssa: ajoin ensin Lahteen, koska sain Fiatilta kutsun tulla vaihtamaan autoni virtalukko, jossa on ilmennyt vikaa Ducatossa. No sinne – ja kysyin siellä, voisivatko he korjata samalla takuutyönä sähköportaan, joka ei toiminut. ”Eivät voi, ei ole auton korjausta”, sain vastaukseksi. Sitten ajoin Nummelaan, missä suoritettiin takuuohjelmaan kuuluva tiiviystarkastus, jota tarkastusta ja jokavuotista 140 euron maksua ilman auton tiiviystakuu ei ole voimassa. Samalla autosta löytyi lähtöhetkellä pieni venttiilivika kemssasta ja osaa ei tietysti ollut heti saatavilla, joten piti tehdä melko luovia ratkaisuja jälleen kerran.
Ei tällainen ole hyvää mainosta niin autolle (Fiat) kuin asunto-osallekaan (Weinsberg). Asiakas pomppaa jonkun aikaa ja sitten se loppuu ja vanha sanonta ”hyvä kello kauas kuuluu, paha kello vielä kauemmaksi” antanee bonuksensa autofirmoille. Tässä osa niitä bonuksia minultakin.
Lisäksi Fiatin tiedotus vaikkapa siellä, mistä ihmiset asioita yleensä selvittävät, netissä, on melko pintapuolista. Fiatin sivuilta ei ainakaan minulle selvinnyt oikeastaan mitään sellaista, mitä tietoa olisin oikeasti tarvinnut. Eikä kyllä oikein asunto-osankaan valmistajan sivuilta, vaikka taustalla on Knausin suuri ja maineikas saksalainen tehdas. Joten jonkinlaisen nettisuunnittelun paikka olisi noilla sivuilla – ainakin minun mielestäni.
Fiatissa on ilmennyt lukuisia pikkuvikoja: kaukosäätöavain ei toiminut, vinkkarin ja peruutuskameran kanssa oli ongelmia, sähkörappu ei toiminut, kun katkaisijan piuhat olivat irti, nyt viimeisimpänä vessan huuhtelu ei toimi, kun joku venttiili on rikki. Vuoden vanhassa autossa. Ei nuo viat ajoa ja menoa suuremmin ole haitanneet, mutta kuten kai jo jossain kirjoitin, luulin ostaneeni uuden auton, en mitään ”tee-se-itse-uudestaan-kappaletta”.
Jottei murinani kohdistuisi liikaa varsinaiseen ideologiaan, matkailuun auton kanssa, se on toiminut ja toimii hyvin tällä autolla. Auto on minulle sopivan kokoinen (alle 6 m), se on varusteltu mukavasti ja minulle sopivasti – kaikki tarvittavat toimet hoituvat autossa mainiosti. Mutta miksi ihmeessä kaikki pitää sitten pilata tällaisella pikkunäpertelyllä ja toimimattomalla organisaatiolla ja joustamattomuudella ja huonolla asiakaspalvelulla.
Fiat on ymmärtääkseni uudistanut organisaatiotaan Suomessa viimeisen vuoden parin aikana suuresti. Tänä vuoden aikana itseäni lähin huoltopistekin (Varkaudessa) on ainakin nimen ja osoitteen perusteella vaihtunut. Fiatin puhelinpalvelu pelaa, jos pelaa, vastaaja lienee jossain kaukana – ulkomailla. Sain aikanaan hänen kauttaan linkin autoni manuaaliin, joka minulta puuttui. Puuttuu muuten yhä, sillä vaikka annoin autoni valmistenumeron, en saanut automaattivaihteiselle autolle tehtyä manuaalia, vain manuaalivaihteiselle. Olen kysellyt aina aika ajoin myyjäliikkeestäkin tuota manuaalia ja saanut yleensä saman vastauksen: ”Emme saa niitä Fiatilta.”
En kyllä suuresti ihmettele, jos jonkin ajan kuluttua suurimmaksi osaksi alkaa matkailuautojen alustana olla muita merkkejä kuin Fiatia, jos tuollainen meno jatkuu. Minua ei suuremmin harmita merkkinä Fiat - se on siinä samanlainen kuin muutkin – mutta kyllä Fiatin suomalaiset tekevät ilmeisesti kaikkensa saadakseen merkin tason ja maineen alenemaan. Asiaa kannattaa tarkastella muuten itsekohtaisesti ns. empiirisesti: kun ajelet autollasi Suomessa, katselepa kuinka paljon Fiateja tulee vastaan. Suurin osa lienee jo hieman iäkkäämpiä paketti- ja matkailuajoneuvoja, varsin vähän henkilöautoja. Lienee sekin merkki jostain.
No auto on uusi, mutta kuski jo vanhempaa kalustoa. Takuuaika ja jopa sormuksessa joskus ollut merkintä päivämäärästä ”parasta ennen” on ollut ohi jo kauan. Kuskikin vaatii huoltoa ja olenkin satuttanut nämä kaikki huollot – auton ja kuskin – näin keväälle ennen matkailuautokauden tiivistä alkamista.
Minusta on paljon mukavampi sairastaa – silloin kun sitä pitää tehdä – kotimaassa kuin ulkomailla, vaikka onnistuuhan toki sekin. Kerran olin tajuttomana unkarilaisessa sairaalassa Miskolcissa, lähellä Tokajia. Kun heräsin lääkärin pöydällä ja totesin ”hieman suomalaisesta vastaavasta poikkeavan” tilanteen, sanoin saattajalleni, että pidä huoli, etten tänne jää. En elävänä enkä kuolleena. Muita isompia tutustumisia ei sitten ole ollutkaan pitkään aikaan – joskus aiemmin Kreikassa ja hieman myös Romaniassa ja kaikkien noiden jälkeen on yhtä juhlaa sairastaa Suomessa.
Pitkällä matkalla voi kuitenkin sattua mitä vain. Sen totesin nyt, kun tein muunlaisen matkan kuin matkailuautomatkan. Mutta onni onnettomuudessa, sekin sairastuminen sattui päivä pari matkan jälkeen, mutta olisi voinut sattua matkallakin. Siksi hyvä ennakkovarustautuminen on aina välttämätöntä vakuutusten, lääkkeiden, hoitovälineiden ja monen muun asian suhteen tälläkin saralla. Ja tietysti tämä vuosittainen henkilökohtainen ”alustan rasvaus ja huolto”, se on hyvä meidän vähänkin iäkkäämpien tehdä aina ennen matkojen alkua.
elämänmatkaaja
nettihoukka@gmail.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jos/kun kommentoit, tee se omalla nimelläsi. Nimettömät tai nimimerkit eivät kelpaa.