Saavuttuamme aikaisella lennolla ja luonnollisesti aikaisin heränneenä parin kolmen jonotuksen ja vajaan tunnin lennon jälkeen Iasiin, saimme koneessa syödyn sämpylän jälkeen maittavan romanialaisen aamiaisen ystäväperheeni luona. Kuulimme myös – vaikea sanoa onnellisina vai hämmästyneinä, kahden viikon melko tehokkaasta matkustamisesta uupuneina – että matka jatkuu vielä samana päivänä. Ystäväni – suuren romanialaisen ortodoksisen seurakunnan kirkkoherra ja hänen laskenta- ja kirjanpitoalalla toimiva yksityisyrittäjävaimonsa – päättivät pitää lyhyen loman kanssamme hieman pohjoisempana Iasista Suceavan ympäristössä olevassa lomapaikassa.
Ajomatka kohteeseemme Măliniin oli noin parisataa kilometriä ja jostain tuolta meikäläisittäin lähes korven keskeltä löytyi ihmeellinen lomakeidas Pensiunea La Filuta, ilmeisesti oman perheen voimin pidetty pensionaatti, pieni perhehotelli, josta löytyi kaikki mitä tarvitsimme. Jopa nettiyhteys, vaikka olimme melko kaukana kaikesta.
Vietimme iltaa toisen ihanan romanialaisen perheen, isä Neculain ystävien kanssa hienossa historialliseen ja perinteiseen romanialaiseen tyyliin rakennetun ravintolan kabinetissa nauttien mielettömän hyvistä paikallisista, kotona tehdyistä ruuista ja tietysti myös paikallisista juomista. Sain myös tilaisuuden puhua saksaa, sillä mukana ollut isä Zorin puhui sitä vietettyään muutaman vuoden Saksassa. Aika moni romanialainen on tehnyt samoin, työskennellyt joskus elämänsä aikana Saksassa.
Noista juomista pitää vielä sanoa, että muistan kerran keskustelleeni Mikkelin liikemiestenseuralla erään seuran jäsenen kanssa romanialaisista viineistä, joista hänen tyly kommenttinsa oli: ”Onko Romaniassa viinejäkin ja etenkin hyviä sellaisia?” Kehotin häntä matkustamaan maahan ja tutustumaan aiheeseen paremmin, sillä todella – täällä on hyviä viinejä ihan joka lähtöön. Joten, jos on mahdollista, niihin kannattaa täällä käydessä tutustua.
Koska aivan äsken (vapun päivänä) täällä oli ortodoksinen pääsiäinen (joka siis täällä oli nyt eriaikaan, noin kuukautta myöhemmin kuin meillä) ja nyt oli sen jälkeinen ns. Kirkas viikko ja pääsiäisenä oli loppunut pitkä 6 + 1 viikkoa kestävä Suuri paasto, ruokaa oli aterialla ehkä normaalia runsaammin ja aihetta herkutteluun löytyi. Matkustamisessa Romaniaan on hyvä huomioida muutenkin ortodoksisen kirkkokalenterin mukaiset paastoajat. Niitähän ortodoksisessa kirkossa on neljä, joista pari – joulun ja pääsiäisen alla – pitempää. Silloin turistit saavat toki Romaniassakin joka paikassa mitä ruokaa tahansa, mutta noin yleisesti romanialaiset noudattavat paastosääntöjä huomattavasti paremmin kuin me suomalaiset ortodoksit, luterilaisista nyt puhumattakaan. Parasta aikaa ”ruokamatkailuun” on juuri paaston jälkeinen aika ja erityisesti pääsiäisen jälkeinen aika keväällä. Silloin löytyy kauniiden maisemien, kukkivien kasvien ja vihreiden maisemien lisäksi joka paikasta todellisia herkkuja, joista meillä suomalaisilla ei ole aavistustakaan: sarmale, drob, zacuscă, mititei, saramură de chefal, sekä lukuisat maittavat keitot (ciorbă) ja juomia nyt unohtamatta, joista țuică on aina kuulunut suosikkeihini. Jälkiruokana voi syödä vaikka cozonacia.
Hyvää ruokaa saa edullisesti myös lukuisista ravintoloista, joissa ainakin suuremmissa keskuksissa löytyy menu myös muilla kielillä, mm. englanniksi. Meillä oli suurenmoinen ilo saada syödä useimmiten kotona tehtyä ruokaa ja lisäksi sellaisten paikallisten emäntiemme tekemää, joilla todella oli ruuantekotaito hyppysissään. Täällä opimme taas syömään ehtaa sian ihraa, paksuja lievästi maustettuja rasvapaloja, joiden valmistamisen mm. toinen ystäväperheistämme oli aloittanut jo joulukuussa. Tässä nyt muutamia niistä ruuista, joita söimme ja joiden nimet muistan.
Romania on suuri maatalousmaa ja joku onkin sanonut, että täällä tarvitse kenenkään nähdä nälkää. Maan maatalousmaat riittäisivät ruokkimaan kaikki maan asukkaat. Kenenkään ei tarvitsisi lähteä muualle Eurooppaan vaikkapa kerjäämään. Tämä ns. romanialaisten kerjäläisten joukko onkin antanut monella tapaa muille Euroopan maille aivan väärän signaalin Romaniasta: he eivät edusta ollenkaan koko Romanian kansaa, he ovat vain yksi pieni etninen osa (yleensä romaneja), heidän elintapansa ja käyttäytymisensä poikkeaa täysin useimpien muiden romanialaisten tavoista. Heidän elinolosuhteensa Romaniassa ovat huonot, mutta ei yksistään Romanian valtion toimien vuoksi. Olosuhteisiin vaikuttavat myös paljon heidän omat toimensa ja erityisesti toimimattomuutensa ja perinteensä.
Liikkuessani tälläkin matkalla varsin pitkiä matkoja Romanian maaseudulla, siellä näkee selvästi maan voimakkaan jakautumisen rikkaisiin ja köyhiin. Se näkyy melkein kaikessa: asumisessa, ympäristössä, pukeutumisessa ja tavassa elää ja kohdata muita. Konkreettisimmin sen kohtaa mm. silloin tällöin – ei suinkaan aina – kun on käytävä vessassa vaikkapa jossain syrjäisessä maaseutukuppilassa. Täältä löytyvät vielä melko usein ns. itämaiset jalanjäljet vessasta pöntön sijasta ja vaatii taitoa ja rohkeutta toisinaan jopa huonoa hajuaistia selvitä vessareissusta. Usein se saattaakin vaihtua maastossa vierailuun. Paikoitellen vaikkapa asuintalot ovat todella huonokuntoisia, mutta onneksi Romaniassa ei ole yleensä yhtä kylmää kuin Suomessa. Samoilla alueilla voi nähdä melkein vierekkäin rikkautta ja köyhyyttä. Erot ovat suuret ja monissa paikoissa eroja ja ongelmia kasvattaa myös kaikkialla rehottava korruptio. Vanha kommunismin aikainen nomenklatuura, joka ennen oli pitkälti piilossa, on kahminut itselleen oikein tai oikein väärin keinoin maaomaisuutta ja muita rikkauksia, jotka sitten ovat poissa muilta.
Romania on entinen sosialistiseen ”leiriin” kuulunut maa ja sen sosiaalipoliittinen tila lienee näin suomalaisittain ja länsimaalaisittain ajatellen melko alussa. Maasta löytyy hyviä sairaaloita ja lääkäreitä, mutta hoitoon pääsy ei liene aina niin helppoa juuri noihin hyviin paikkoihin, ei ainakaan kaikille paikallisille. Turistit ovat sitten aivan erikseen. Melkein joka paikasta löytyy jonkinlaista terveydenhoitoa, mutta ainakin minä tällaisen ujona suomalaisena en oikein uskaltaisi mennä ihan joka paikkaan. Muistan kun muutama vuosi sitten minulta piti täällä Romaniassa poistaa Unkarissa kulmaani saamani tikit. Oltuani ensin Unkarissa, vannotin poikaani, ettei hän saa missään tapauksessa jättää minua Miskolcin sairaalaan, jossa tosin osattiin englantia ja mietin silloin mitenkähän käy Romaniassa. No tikit poisti romanialaisten ystäväni tuttu neurokirugi yksityissairaalassa. Valtava ero kahden maa kesken, mutta myös yksistään täällä Romaniassa. Asian poikani tosin kuittasi sanomalla, että kukapa se nyt olisikaan voinut operoida minua (isäänsä) kuin neurokirurgi.
Jospa vielä kertoisin hieman vaikkapa Romanian teistä. Jo aikaisemmin olen maininnut, että teiden kunto vaihtelee suuresti. Lisäksi on paljon pitkäaikaisia tietöitä. Syyt huonoon kuntoonaovat varmaan monet, alueiden syrjäisyydestä korruptioon. Olen liikkunut täällä omalla pienellä henkilöautolla sellaisia teitä, etten ollut varma, pääsenkö takaisin samaa tietä. Täältä löytyy myös hyviä moottoriteitä, joissa niissäkin saattaa toisinaan kuitenkin ilmetä korruption aiheuttamia ongelmia. Raha, joka oli tarkoitettu ensiluokkaiseen päällysteeseen, saattoikin mennä sattuneesta syystä hieman huonompaan päällystemateriaaliin ja tie on joutunut korjauksen alle vain vuoden käytön jälkeen. Mutta yleensä tieto ovat jokseenkin hyväkuntoisia ja liikennekulttuuri kehittymässä paremmaksi. Hyvä se ei suinkaan vielä ole.
Maassa on viime vuosia yritetty kitkeä korruptiota siinä kuitenkaan suuremmin onnistumatta. Näin ulkopuolisesta tuntuu, että vallassa olevat laittavat aina vallasta syrjäytetyt oikeuteen ja vankilaan ja kun taas valta vaihtuu ja muuttuu, sama meno jatkuu toisin päin tai eri osapuolien kesken. Vallassa olevat, usein erilaiset entiset virkamiehet, kommunistisen puolueen jäsenet, salaisen poliisin virkailijat ja muut onnen onkijat ostavat maan infrastruktuuria ja omaisuutta halvalla, koska heillä on tieto, taito ja osaaminen tehdä niin. Entiset kylpylät, hotellit ja monet muut rahaksi muutettavat kohteet saadaan pilkkahinnalla, kunnostetaan EU-rahoilla ja sen jälkeen markkinoidaan rikkaille ja muille eurooppalaisille överiäinä lomakohteina.
Onneksi maassa on kuitenkin vielä muunkinlaista yrittämistä ja heidän voimin maahan on noussut ja nousee upeita kohteita, missä meidän tavallisten matkaajien on hyvä käydä. Kun lisäksi kohteet ovat maassa, jota on kaunis katsella ja joka ainakin vielä on kohtuullisen edullinen meille suomalaisille. Mikäpäs tässä on matkustellessa!
Hannu Pyykkönen
elämän matkaaja
nettihoukka@gmail.com
 |
| Aamupalalla. (Kuva © Hannu Pyykkönen) |
Ajomatka kohteeseemme Măliniin oli noin parisataa kilometriä ja jostain tuolta meikäläisittäin lähes korven keskeltä löytyi ihmeellinen lomakeidas Pensiunea La Filuta, ilmeisesti oman perheen voimin pidetty pensionaatti, pieni perhehotelli, josta löytyi kaikki mitä tarvitsimme. Jopa nettiyhteys, vaikka olimme melko kaukana kaikesta.
 |
| Mănăstirea
Cămărzani. Luostareita Romaniassa on satoja ja niissä suurimmassa osassa voi vapaasti päiväsaikaan vierailla kirkossa ja puutarhoissa. (Kuva © Hannu Pyykkönen) |
Vietimme iltaa toisen ihanan romanialaisen perheen, isä Neculain ystävien kanssa hienossa historialliseen ja perinteiseen romanialaiseen tyyliin rakennetun ravintolan kabinetissa nauttien mielettömän hyvistä paikallisista, kotona tehdyistä ruuista ja tietysti myös paikallisista juomista. Sain myös tilaisuuden puhua saksaa, sillä mukana ollut isä Zorin puhui sitä vietettyään muutaman vuoden Saksassa. Aika moni romanialainen on tehnyt samoin, työskennellyt joskus elämänsä aikana Saksassa.
 |
| Mănăstirea
Cămărzani. Luostareista löytyy uusia ja vanhoja, kunnostettuja ja kunnostuksen alla olevia, kullattuja ikonostaaseja ja upeaa ikonitaidetta. (Kuva © Hannu Pyykkönen) |
Noista juomista pitää vielä sanoa, että muistan kerran keskustelleeni Mikkelin liikemiestenseuralla erään seuran jäsenen kanssa romanialaisista viineistä, joista hänen tyly kommenttinsa oli: ”Onko Romaniassa viinejäkin ja etenkin hyviä sellaisia?” Kehotin häntä matkustamaan maahan ja tutustumaan aiheeseen paremmin, sillä todella – täällä on hyviä viinejä ihan joka lähtöön. Joten, jos on mahdollista, niihin kannattaa täällä käydessä tutustua.
 |
| Mănăstirea
Cămărzani. Luostarin pihatkin on usein kauniisti hoidettuja puutarhoja puineen ja kukkaistutuksineen. (Kuva © Hannu Pyykkönen) |
Koska aivan äsken (vapun päivänä) täällä oli ortodoksinen pääsiäinen (joka siis täällä oli nyt eriaikaan, noin kuukautta myöhemmin kuin meillä) ja nyt oli sen jälkeinen ns. Kirkas viikko ja pääsiäisenä oli loppunut pitkä 6 + 1 viikkoa kestävä Suuri paasto, ruokaa oli aterialla ehkä normaalia runsaammin ja aihetta herkutteluun löytyi. Matkustamisessa Romaniaan on hyvä huomioida muutenkin ortodoksisen kirkkokalenterin mukaiset paastoajat. Niitähän ortodoksisessa kirkossa on neljä, joista pari – joulun ja pääsiäisen alla – pitempää. Silloin turistit saavat toki Romaniassakin joka paikassa mitä ruokaa tahansa, mutta noin yleisesti romanialaiset noudattavat paastosääntöjä huomattavasti paremmin kuin me suomalaiset ortodoksit, luterilaisista nyt puhumattakaan. Parasta aikaa ”ruokamatkailuun” on juuri paaston jälkeinen aika ja erityisesti pääsiäisen jälkeinen aika keväällä. Silloin löytyy kauniiden maisemien, kukkivien kasvien ja vihreiden maisemien lisäksi joka paikasta todellisia herkkuja, joista meillä suomalaisilla ei ole aavistustakaan: sarmale, drob, zacuscă, mititei, saramură de chefal, sekä lukuisat maittavat keitot (ciorbă) ja juomia nyt unohtamatta, joista țuică on aina kuulunut suosikkeihini. Jälkiruokana voi syödä vaikka cozonacia.
 |
| Mănăstirea
Cămărzani. Upeinta arkkitehtuurin ohessa luostareissa on niiden moninainen ja todella kaunis ikonitaide, jota löytyy niin puulevylle maalatuista ikoneista kuin seinämaalauksista. (Kuva © Hannu Pyykkönen) |
Hyvää ruokaa saa edullisesti myös lukuisista ravintoloista, joissa ainakin suuremmissa keskuksissa löytyy menu myös muilla kielillä, mm. englanniksi. Meillä oli suurenmoinen ilo saada syödä useimmiten kotona tehtyä ruokaa ja lisäksi sellaisten paikallisten emäntiemme tekemää, joilla todella oli ruuantekotaito hyppysissään. Täällä opimme taas syömään ehtaa sian ihraa, paksuja lievästi maustettuja rasvapaloja, joiden valmistamisen mm. toinen ystäväperheistämme oli aloittanut jo joulukuussa. Tässä nyt muutamia niistä ruuista, joita söimme ja joiden nimet muistan.
 |
| Mănăstirea
Cămărzani. Luostareissakin on joissain tilanteissa mahdollista ruokailla, mutta ei maksusta ja rahalla ostaen, ainoastaan luostarin johtajan (starets tai staritsa) kutsusta. (Kuva © Hannu Pyykkönen) |
Romania on suuri maatalousmaa ja joku onkin sanonut, että täällä tarvitse kenenkään nähdä nälkää. Maan maatalousmaat riittäisivät ruokkimaan kaikki maan asukkaat. Kenenkään ei tarvitsisi lähteä muualle Eurooppaan vaikkapa kerjäämään. Tämä ns. romanialaisten kerjäläisten joukko onkin antanut monella tapaa muille Euroopan maille aivan väärän signaalin Romaniasta: he eivät edusta ollenkaan koko Romanian kansaa, he ovat vain yksi pieni etninen osa (yleensä romaneja), heidän elintapansa ja käyttäytymisensä poikkeaa täysin useimpien muiden romanialaisten tavoista. Heidän elinolosuhteensa Romaniassa ovat huonot, mutta ei yksistään Romanian valtion toimien vuoksi. Olosuhteisiin vaikuttavat myös paljon heidän omat toimensa ja erityisesti toimimattomuutensa ja perinteensä.
 |
| Mănăstirea
Cămărzani. Kesä on kauneimmillaan kaikkialla luonnossa, myös luostarien puutarhoissa. Alkavan kesän kaino vaalea vihreys on kaunista, etenkin jos sitä vertaa myöhemmän kesän hieman jo palaneeseen vihreyteen. (Kuva © Hannu Pyykkönen) |
Liikkuessani tälläkin matkalla varsin pitkiä matkoja Romanian maaseudulla, siellä näkee selvästi maan voimakkaan jakautumisen rikkaisiin ja köyhiin. Se näkyy melkein kaikessa: asumisessa, ympäristössä, pukeutumisessa ja tavassa elää ja kohdata muita. Konkreettisimmin sen kohtaa mm. silloin tällöin – ei suinkaan aina – kun on käytävä vessassa vaikkapa jossain syrjäisessä maaseutukuppilassa. Täältä löytyvät vielä melko usein ns. itämaiset jalanjäljet vessasta pöntön sijasta ja vaatii taitoa ja rohkeutta toisinaan jopa huonoa hajuaistia selvitä vessareissusta. Usein se saattaakin vaihtua maastossa vierailuun. Paikoitellen vaikkapa asuintalot ovat todella huonokuntoisia, mutta onneksi Romaniassa ei ole yleensä yhtä kylmää kuin Suomessa. Samoilla alueilla voi nähdä melkein vierekkäin rikkautta ja köyhyyttä. Erot ovat suuret ja monissa paikoissa eroja ja ongelmia kasvattaa myös kaikkialla rehottava korruptio. Vanha kommunismin aikainen nomenklatuura, joka ennen oli pitkälti piilossa, on kahminut itselleen oikein tai oikein väärin keinoin maaomaisuutta ja muita rikkauksia, jotka sitten ovat poissa muilta.
 |
| La Filuta. Toisinaan jopa melko kovan "perunasäkkirynkytyksen" - kuoppaisilla teillä ajelun jälkeen maistui aina mainiolta paikallinen kylmä olut. Salute! (Kuva © Hannu Pyykkönen) |
Romania on entinen sosialistiseen ”leiriin” kuulunut maa ja sen sosiaalipoliittinen tila lienee näin suomalaisittain ja länsimaalaisittain ajatellen melko alussa. Maasta löytyy hyviä sairaaloita ja lääkäreitä, mutta hoitoon pääsy ei liene aina niin helppoa juuri noihin hyviin paikkoihin, ei ainakaan kaikille paikallisille. Turistit ovat sitten aivan erikseen. Melkein joka paikasta löytyy jonkinlaista terveydenhoitoa, mutta ainakin minä tällaisen ujona suomalaisena en oikein uskaltaisi mennä ihan joka paikkaan. Muistan kun muutama vuosi sitten minulta piti täällä Romaniassa poistaa Unkarissa kulmaani saamani tikit. Oltuani ensin Unkarissa, vannotin poikaani, ettei hän saa missään tapauksessa jättää minua Miskolcin sairaalaan, jossa tosin osattiin englantia ja mietin silloin mitenkähän käy Romaniassa. No tikit poisti romanialaisten ystäväni tuttu neurokirugi yksityissairaalassa. Valtava ero kahden maa kesken, mutta myös yksistään täällä Romaniassa. Asian poikani tosin kuittasi sanomalla, että kukapa se nyt olisikaan voinut operoida minua (isäänsä) kuin neurokirurgi.
 |
| La Filuta - keidas keskellä korpea jossain kaukana. (Kuva © Hannu Pyykkönen) |
Jospa vielä kertoisin hieman vaikkapa Romanian teistä. Jo aikaisemmin olen maininnut, että teiden kunto vaihtelee suuresti. Lisäksi on paljon pitkäaikaisia tietöitä. Syyt huonoon kuntoonaovat varmaan monet, alueiden syrjäisyydestä korruptioon. Olen liikkunut täällä omalla pienellä henkilöautolla sellaisia teitä, etten ollut varma, pääsenkö takaisin samaa tietä. Täältä löytyy myös hyviä moottoriteitä, joissa niissäkin saattaa toisinaan kuitenkin ilmetä korruption aiheuttamia ongelmia. Raha, joka oli tarkoitettu ensiluokkaiseen päällysteeseen, saattoikin mennä sattuneesta syystä hieman huonompaan päällystemateriaaliin ja tie on joutunut korjauksen alle vain vuoden käytön jälkeen. Mutta yleensä tieto ovat jokseenkin hyväkuntoisia ja liikennekulttuuri kehittymässä paremmaksi. Hyvä se ei suinkaan vielä ole.
 |
| Kesken kaiken ajaessasi saatat kohdata tiellä valtavan lammaslauman paimenineen ja koirineen tai joskus siellä on myös yksittäin tai laumana lehmiä. Koskaan ei voi tietää, mitä on mutkan takana. (Kuvat © Hannu Pyykkönen) |
 |
 |
| Mănăstirea Coşula. Luostarin portilta on usein suora yhteys luostarin kirkkoon. (Kuva © Hannu Pyykkönen) |
elämän matkaaja
nettihoukka@gmail.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jos/kun kommentoit, tee se omalla nimelläsi. Nimettömät tai nimimerkit eivät kelpaa.