Matka alkoi nyt sitten viimeinkin. Melkoista sähellystä aina nämä ns. viimeiset päivät, vaikka aikaa olisi ollut vaikka kuinka paljon valmistautua. Silti minulla ainakin kaikki jää yleensä pariin viimeiseen päivään. Tosin laiton aina listalle muistiin asioita, joitaa piti muistaa tehdä tai ottaa mukaan ja viivasin sitten niitä sitä mukaa yli, kun joku tuli tehtyä.
Toivottavasti kaikki on mukana. Hieman kyllä epäilyttää, vaikka onhan minulla tätä ns. "matkakokemusta" - mitä otan, mitä jätän. Tällä kertaa vain oli ylimääräisiä rajoituksia: sain (huomaa verbin muoto) ottaa mukaan noin yhden viikon vaatteet ja sitten ne pestään. Aiemmin otin minkä kehtasin - joka tapauksessa yleensä paljon. Joku sanoi usein: liikaa. Istuessani vielä lähdön hetkellä kotona, kertasin, mitä oli mukana ja mikä oli tilanne. Vielä siinä istuessa tuli mieleen, että simmarit puuttuvat ja niinpä otin nekin. Siitä tuo epäilys: onkohan kaikki tarvittava mukana.
Mutta vanha totuus: kunhan mukana on passi, hammasharja ja rahaa tai edes luottokortti, se riittää. Se riittänee nytkin, jos puutteita ilmenee. Aloitan matkan yksin ja hieman myöhemmin miehistöni täydentyy muutamalla hengellä. Siksi nuo tavara- ja lukumäärärajoitukset. Kaikkien tavarat pitäisi mahtua mukaan. Onneksi minulla on tilaa autossa. Virallisesti nukkumapaikat seitsemälle, turvavyöt kuudelle.
Matkailuauton takatallissa on nyt myös kolme isoa polkupyörää. Hyvin pakattuna sinne mahtui kaksi ulkopöytää ja riittävästi tuolejakin ja paljon muutakin. Ilahduttavaa on tilaa jäi vielä tuliaisillekin. Todennäköisesti mukaan tarttuu matkalta jotain - hyvää viiniä nyt ainakin.
Ajoin ekapäivänä toiseen "lastauspisteeseen", jossa kaikki kaapit ja muut säilytyspaikat tulivat täpötäyteen. Nyt myöhemmin saapuva miehistö voi saapua shortseissa sinne jonnekin, jossa olen sitten heitä vastassa. Saattaahan se lentokoneen henkilöstö ihmetellä tuollaista matkaseuruetta, jolla ei ole matkatavaroita ollenkaan. Yksi reppu vain.
Vanhuuteen ilmeisesti kuuluu, että jotenkin jännitin matkalle lähtöä ehkä hieman normaalia enemmän. Tiesin sen ja otinkin pari snapsia Metaxaa juuri ennen nukkumaan menoa eilen illalla ja hyvin nukuin. Mutta muutoin on sellainen minulle ehkä epänormaali jännitys, mutta menee varmaan ohi, kunhan pääsen tienpäälle ja laivaan.
Pääsyäni merimatkan jälkeen, lähes parin päivän seilaamisen jälkeen, maihin, minulla ei ainakaan vielä ole harmaita hajuakaan, minne suunnistan. Aikaa on ajella ja tutkia seutuja. Mutta missä, sen näette täältä myöhemmin, jos yhteydet pelaavat ja kunhan paikat alkavat kiteytä mieleeni. Niitä yhteyksiäkään en ole suuremmin murehtinut, eiköhän nyt joku ilmainen tai pienimaksuinen wlan löydy ja kait eurooppalaiset - siis muutkin kuin suomalaiset ja romanialaiset, joista on myönteisiä kokemuksia - tuntevat systeemit ja heillä on prepaid-datakortteja. Rehellisesti sanoen tosin hieman epäilen - ainakin joitain maita, mutta katsotaan nyt. Perästä sitten kuuluu.
elämän matkalainen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jos/kun kommentoit, tee se omalla nimelläsi. Nimettömät tai nimimerkit eivät kelpaa.