Ulkona on sää olennaisesti muuttunut. Niin on kuulemma Suomessakin. Täälläkin alkoi eilen sataa tihuuttaa ja lämpötila on pyörinyt kymmenen asteen tienoilla. Siis onneksi hieman lämpöisempää kuin Suomen +5 astetta. Äsken näytti täällä olevan +14 astetta. Viime yöksi laitoin lämmityksen päälle. Saman tehnen ensi yönäkin. Ei oikein huvita ryntäillä turistina ulkonakaan, koska siellä kastuu pienestä tihuutuksesta huolimatta tai ilmeisesti juuri sen vuoksi. Ja kun ei ole pakko.
Saavuin joskus puolenpäivän jälkeen pieneen itäisessä Nordhein-Westfalenissa sijaitsevaan kaupunkiin nimeltään Sasseburg. Miksi tänne? No ihan todella – kuten edellisessä jorinassa kerroin – tuosta ”sas' se” -mielleyhtymästä. Ei sitä tällaiselle höperölle muuta tarvita.
Majoituin eteisihmisiä täynnä olevaan ”kylään”, jonka nimessä on tuo tälle alueelle yleinen etuliite: Heide (nummi). Paikka on Heidewald. Tuo Euroopassakin laajalle levinnyt eteisihmisten heimohan asustaa päivät pitkät oman kodin eteisen kokoisissa vaunuissaan ja seurustelevat vain ympärillä olevien eteisihmisten kanssa ja tekevät sellaisia asioita, joita eteisihmiset yleensä tekevät, kuten grillaavat eteisen edessä pienellä pihalla, ryyppäävät, katselevat eteisen kokoisessa majapaikassaan telkkaria, metelöivät ja kulkevat katselemassa alueella ympäriinsä, mitä toiset eteisihmiset ovat keksineet tehdä eteisen kokoiselle majapaikalleen ja tekevät kohta samaa omalle eteiselleen, jne. Niin ja sitten ne tekevät mitä ilmeisimmin keskenään tai miten nyt sitten sattuukaan, jotain samaa, kuin nuo pullasorsat juuri tätä kirjoittaessani tuossa autoni edessä. Koiras ketkuttelee niskaansa naaraalle ja sillä on selvästi jotain mielessä. Lienevät oppineet jo ”talontavoille”. Itse en ole oikein koskaan viihtynyt tuossa porukassa aivan ilmeisen oman rajoittuneisuuteni takia. Mutta selvitty on silti.
Kummallista täällä tässä paikallisessa karvaanimatkailussakin on sellainen tietty jännä vanhanaikaisuus. Enemmistö paikallisista eteiskansasta vetää yhä vaunua perässään, kun nykyään taitaa jo Suomessa enemmistö ajella matkailuautoilla. Vaunut ovat sitten mitä erilaisimpia, sellaisesta kaksi metriä pitkistä, puolitoista leveistä ja kaksi korkeista pikkukopeista aina hirvittäviin kolosseihin, jotka on sitten parkkeerattu ns. vuosipaikalle, rakennettu erillinen rakennelma kattoineen, räystäskouruineen ja kaikkine muine tipehööreineen ympärille. Joillakin on ”pihallaan” myös lipputanko ja siinä liehuu joko paikallinen Saksan lippu tai tällä alueella yleisten lentävien hollantilaisten trikolori.
Tuo vanhanaikaisuus näyttää silti rajoittuvan vain tiettyihin asioihin. Paikalle saapui juuri pienen Fordin vetämä vaunu, jonka isäntä irrotti vetokoukustaan ja kaukosäätimellä ”ajoi”, siis peruutti ilman autoa paikalleen nurmikolle. Aivan selvästi eteiskansan jotain gameboy-alalajiketta, joka a) osaa tuon, kun vaunussa on oma erillinen, ilmeisesti sähkömoottori, jolla tuo homma käy ja b) on pienestä pitäen tottunut käyttämään erilaisia pelikonsoleita ja kaukosäätimiä ja c) ei ilmeisesti osaa peruuttaa perässä vedettävän vaunun kanssa autolla. Siis ilmeinen jonkinlainen teknisen (ei kuitenkaan IT-teknisen) modernin maailman ja degeneraation sekoitus: germaani karavaanari.
Tuo tietokonemaailman vanhanaikaisuus tuli tänään taas silmille oikein isona aaltona. Majapaikassani Internet-yhteys maksaa erikseen, se ei siis sisälly majoitushintaan. Yhteysaikaa pitää ostaa tietyksi ajaksi tunnista vuoteen, hinnan liikkuessa välillä 2 – 129 euroa. Kun ei ole varmaa, saako silloinkin sian säkissä, sain voucherin, jolla voin kokeilla respan edessä puolituntia ilmaiseksi. En vaunussa, ei saata toimia siellä. Höh! Ostamani paikallinen Vodafonen prepaid-yhteys pelaa vaunussa jotenkuten, muttei loistavasti, kuten yleensä Suomessa ainakin kaupungeissa. No – auttaapahan sekin – siis huonot yhteydet - addiktioni hoitamisessa. Jää aikaa jollekin muulle. Vaikka kirjoittamiselle. Käyn sitten laittamassa tämän tekstin sillä puolen tunnin voucherilla nettiin, kunhan saan valmiiksi.
Matka Soltausta tänne Sasseburgiin oli pisin matka tähänastisista, noin 250 km. Yritän tällä reissulla yleensä ajaa päivässä kuitenkin vähemmän, jotta jää aikaa vaikka katsella maisemia tai vierailla erilaisissa turistikohteissa. Jouduin alkumatkasta ajamaan toista sataa kilometriä Auto-Bahnia, saksalaista Hitlerin aikanaan alulle panemaa tieverkostoa, moottoritietä pitkin. Kyllä olisi herra Führer hämmästynyt, jos olisi nähnyt, ketkä tietä nyt käyttävät. Auto-Bahn oli täynnä rekkoja. Rekkoja, rekkoja, kilometritolkulla rekkoja. Mielettömästi. Ja autojen rekisterikilvistä selvisi kuljettajien mahdollinen kotimaa. Niissä vilahteli tietysti Saksan lisäksi yleensä PL (Puola), RO (Romania), LT (Liettua). Harvassa olivat vaikka skandinaavit. Taisin yhden DK-kilven nähdä. Ja kuljettajien taustasta johtuen liikenne olikin sitten sen mukaista. Olen aina sanonut ja pysyn yhä kannassani, että Puolan liikennekulttuuri on yksi kauheimmista, missä minä olen koskaan ajanut. Kauheampi kuin Pariisin liikenne klo 16 maissa, minkä senkin olen kokenut. Puolalaisten huvina oli nyt ajaa moottoritiellä aina ohitseni – hemmetin isolla rekalla – ja jäädä sitten eteeni roikkumaan, että minä menen ohi. Ja sitten sama uudestaan. Ja vielä kaveri kanssa toisella rekalla. Melkein kuin pohojalaisten puukkohippaa, mutta hieman isommalla ”puukolla” vain. Sama tarkoitus kuitenkin.
Siksi pidän paljon enemmän pienemmillä teillä – jopa kyläteillä – ajamisesta, vaikka se vie aikaa enemmän. Kas sitähän minulla – valtion elätillä – nyt on riittävästi – jos Luoja suo.
Mihinkä seuraavaksi? Ei aavistustakaan. Huomenna on helatorstai tai oikeammin Kristuksen taivaaseen astumisen muistopäivä ja minulla ei ole aavistustakaan, miten sitä tässä osavaltiossa vietetään. Voisi tietysti kysyä, mutta eipä tuolla nyt niin suurta väliä ole. Vietetään, vietetään. Yritän nyt katsella ympärilleni ja etsiä mielleyhtymää seuraavan kohteen nimeksi.
Idässä olisi Hamelin pillipiiparin asuinpaikka ja etelässä teollistuneen Saksan hajuja ja saasteita. Pohjoisessa Osnabrük ja lännessä Hollanti eli Alankomaat, jonne voisin toki mennäkin, jos sieltä vaikka löytäisin tulppaaneja tai edes niiden sipuleja.
elämän matkaaja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jos/kun kommentoit, tee se omalla nimelläsi. Nimettömät tai nimimerkit eivät kelpaa.