lauantai 30. huhtikuuta 2016

074. Missähän sitä yövyttäisiin



Zwierkin luostari Puolassa.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)
Seikkailumatka sisemmäksi Eurooppaan alkoi mukavasti Helsingin Länsisatamasta.  Tallinkin tyypillisen epäsiisti, mutta nopea lautta vei henkilöautomme Suomenlahden yli kahdessa tunnissa ja riittävän edullisesti, vaikka edullisempikin se olisi toki voinut olla.

Tallinnassa olimme melko myöhään (noin 21:30) ja siitä piti ajaa vielä Pärnuun, missä olimmekin sitten hieman ennen puoltayötä.

Virolainen tähän aikaan uinuva kylpylä- ja rantalomakaupunki, Pärnu, oli jonkinlainen välivaihe ja siirtymä seikkailuun, ja hotellimme sieltä löytyi helposti netin kautta. Hinta oli kolmelta ihmiseltä (kaksi huonetta) alle satasen aamiaisella, joten emme me konkurssiin joutuneet. Aikainen herätys ja matkamme jatkui Via Balticaa pitkin Latviaan, sieltä Liettuaan ja vielä Puolaan.

Aloitimme Suomesta, jossa oli melkein lunta ja vihreys lisääntyi matkan edetessä samoin lisääntyi lämpö. Aloitimme lähes nollasta C-asteesta ja päädyimme parhaimmillaan noin + 15 Celsius-asteeseen. Tämä kuva on Latviasta.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)
Tälläkin kertaa niin Latvia kuin Liettuakin jäivät varsin vähälle huomiolle, koska ensimmäinen kohteemme oli Puolassa. Osin tuollaiseen valintaan syy on myös ko. maissa – Latviassa ja Liettuassa – ne eivät pahemmin ole tällaisiin ohikulkeviin turisteihin satsanneet Via Balticalla, missä meitä toki lomien ruuhka-aikoina liikkuu kohtuullisesti. Nyt – sesongin ulkopuolella – oli melko hiljaista ja ajelimme usein vain rekka-autojen kanssa.

Tiet näillä Via Baltican osuuksilla ovat nykyään hyviä. Poliiseja siellä on tasaisesti ja kun vain muistaa hiljentää kylien kohdalla viiteen kymppiin, saa ajella ihan rauhassa. Mitään nopeusrajoitusmerkkejä siellä ei ole runsaasti, sellaisena toimii taajamamerkki, siis se, joka kertoo kylän nimen ja kylän alkamiskohdan. Silloin on viisasta olla mittarissa 50. Navigaattoriin (ihka uusi Tom Tom) ei täysin pidä luottaa, se valehtelee näköjään liian usein. Muiden rajoitusten alkaminen ja loppuminen onkin sitten ihan oma taiteenlajinsa, jota pitää hieman opetella, muutoin ”hukka perii” – lähinnä poliisin muodossa.


Puolassa puissa oli jo lehtä ja kesä alkamassa.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)
Tietöitä oli tällä kertaa harvakseltaan ja suurempia jonottamisia ei tullut, koska liikenne – ainakin turistien osalta – oli melko vähäistä.

Liikennekulttuuri on näissä entisissä itäblokin maissa melko villiä, vaikka rehellisesti sanottuna kulttuuri oli ehkä hieman korjaantunut ainakin Puolassa, jossa aiemmin en vapaaehtoisesti olisi suostunut ajamaan pimeällä. Ei onneksi tarvinnut nytkään. Joka tapauksessa siihen pitää jokaisen siellä liikkuvan varautua, että yllättäviä tilanteita tulee ja hoksottimien pitää olla koko ajan päällä tehokkaasti. Selkeä muutos entiseen on se, ettei teillä tapaa enää montakaan hevoskärryä. Puolassa emme tainneet nähdä ainuttakaan, myöhemmin muutaman.


 Puolassa ajaessa pitää myös muistaa, että maa on laaja ja välimatkat pitkiä. Matkaa pidentävät vielä nuo kylät, joissa on aina hiljennettävä, ettei matkabudjetti kulu liiaksi puolalaisille tai milloin minkäkin maan poliiseille. Olen ajanut noilla teillä melko paljon ja kertaakaan en vielä ole saanut sakkoja. Siitä olen iloinen, mutta tarkkaavaisuutta se on vaatinut. ”Läheltä piti” -tilanteita on ollut runsaasti.


Joskus on joissain kirjoituksissa myös peloteltu rosvoilla sun muilla. Näissä asioissa riittää kaikkialla Baltiassa ns. terve maalaisjärki. Älä mene sellaisiin tilanteisiin, jotka olisivat vaarallisia Suomessakin: majoitu mihin vain, maksa luottokortilla missä vain, pysähdy metsäisellä osuudella pimeällä, jne. Sama koskee juomista ja syömistä: katso, mitä syöt ja missä, niin vältyt vatsapuruilta. Tarjolla on monenlaista paikkaa kyläkapakoista McDonaltseihin ja ruoka se mukaan. Veden juomisessa olen aina rajoittunut pullovesiin enkä ole kokenut ongelmiakaan.


Viron jälkeen emme olleet varanneet majoitusta, joten sen järjesteleminen tapahtui siinä ajellessa. Baltian maissa (Viro, Latvia, Liettua) on helppo järjestellä asioita ainakin Soneran liittymällä, sillä hinnat ovat samat kuin Suomessa ja yhteys pelaa hyvin.


Alkuperäiset suunnitelmamme yöpymispaikasta olivat pahasti keskeneräisiä, joten niiden osalta piti siirtyä suunnitelmaan B. Onneksi Białystokista löysimme uuden yhteyden ja soitto isä Vladimirille avasi ovet ja saatoimme varmistaa seuraavan yön majapaikkamme, joka oli Monaster Narodzenia Przenajświętszej Bogurodzicy w Zwierkach, ortodoksinen nunnaluostari Puolan Zwierkissa. Matka Pärnusta Zwierkiin oli kohtuullisen pitkä, melkein 700 km ja noin 8 tuntia, mutta kolme kuskia helpotti ajamista – yksi ajoi ja kaksi keskusteli, nukkui, luki, näpräsi älypuhelinta tai mitä milloinkin tekikään.

Perillä Puolassa odotti kaunis ja hyvin hoidettu luostari noin reilut kymmenen kilometriä Lublinin suuntaan Białystokista, ihan tien varressa, matkareitillämme.


Parkkeerattuamme auton luostarin portille, sieltä tuli heti vastaanottaja, joka oli meitä odottanutkin, sillä viesti tulostamme oli välitetty luostariin. Majoittuminen – etenkään miesten majoittuminen - nunnaluostariin ei suinkaan ole kovin helppoa kenelle vain, mutta tällä kertaa sitä helpotti mukana olevat kirkolliset henkilöt, jotka roolinsa vuoksi saivat kohteliaan vastaanoton. Asiaa helpotti myös se, että yhteinen keskustelukielikin – tai oikeastaan kaksikin – löytyi helposti. Toisten kanssa keskusteltiin venäjäksi, toisten englanniksi.


Matkalaisia luostarin sisarien opastuksessa vieraskeljojen edustalla Zwierkissa.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)
Matkamme ajoittui ortodoksisen pääsiäisen alusviikolle, jota ortodoksinen kirkko nimittää Suureksi ja Pyhäksi viikoksi. Jokaisella viikonpäivällä on alkuliite ”Suuri” ja Zwierkissa olimme siis Suurena tiistaina, mikä samalla tarkoitti, että menossa oli ankara paastoviikko. Ortodoksisessa kirkossa on ennen pääsiäistä 6 viikon Suuri paasto ja sen perään vielä viikon paasto Suurella viikolla. Saimme silti ruokaa, joka tietenkään ei sisältänyt paastoon sopimattomia elementtejä, kuten vaikkapa maitoa, lihaa, kananmunia, viiniä.


Aamupalana hirssipuuroa ja teetä Zwierkissa.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)
Aamupalalla saimme hirssipuuroa, greshkaa. Mutta puuro auttoi hyvin matkan teossa ja sen vaikutus kesti pitkään eikä se suinkaan ollut mautonta tai pahaa – päinvastoin.

Vierailu tässä puolalaisessa luostarissa oli minulle jo toinen kerta. Aikaisemmin, kolme vuotta sitten, kävimme luostarissa, mutta silloin emme yöpyneet siellä. Kirjoitin vierailusta kuitenkin bogijutun, joka löytyy bogistani ”Happy 1”, (37. Elävöittävä lähde keskellä itäistä Eurooppaa). Tapasimme nyt myös viimeksi, edellisellä vierailulla meitä auttaneen sisar Marthan, joka nyt on nimeltään äiti Margarita. Hän ja äiti Eufemia auttoivat meitä ystävällisesti kaikissa tilanteissa tuossa Zwierkin Jumalansynnyttäjän Neitseen Marian syntymiselle pyhitetyssä luostarissa. Kolmen vuoden aikana luostari oli kohentunut entisestään ja hyvin organisoituneen luostarin leima oli vaikuttava ja selvä ja luostarin johtajan, viisaan igumenian Anastazijan älykäs johtamistapa näkyi ja tuntui.


Zwierkin vieraskeljani.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)
Majoitustilamme, keljat, luostarin vieraille tarkoitetussa rakennuksen siivessä olivat siistit ja käytännölliset. Jokaisella oli oma keljansa, käytävällä sijaitsivat suihkutilat ja siistit vessat. Nurkassa oli ikoni ja se edessä paloi lampukka koko yön. Herätys oli aamulla 20 vaille kuusi, ensin talendolla, eräänlaisella puisella laudalla, jota hakataan puuvasaralla, sitten kirkonkelloilla ja tällä kertaa se varmistettiin vielä ujeltavalla hälytyksellä, koska joku oli vahingossa laukaissut päärakennuksen ulko-oven hälytyssireenit.


Kävimme aamulla – kuten myös edellisenä iltana luostariin tullessamme – luostarin kirkossa, jossa tähän aikaan Suurella viikolla toimitetaan paljon jumalanpalveluksia, illalla oli suuri ehtoonjälkeinen palvelus, aamulla olimme läsnä aamupalveluksessa. Luostarissa on hieno ja kaunisääninen kuoro, jonka tekemän CD-levyn saimme pois lähtiessämme lahjaksi evääksi annetun luostarileivän oheen. Äiti Margarita, englanninkieltä taitava oppaamme luostarissa, oli tuon kuoron laulaja. Jumalanpalveluskin oli hyvin organisoitua ja sujuvaa, jumalanpalveluskieli on kirkkoslaavi, siis vanha bulgarian kieleen perustuva kirkollinen kieli, joka muistuttaa paljon vaikkapa venäjän kieltä ja jota ei kielenä sellaisenaan puhuta missään maassa. Siis eräänlainen ”ortodoksinen latina”. Jumalanpalvelusta puolalaisessa ortodoksisessa kirkossa on melko helppoa seurata myös suomalaisen ortodoksin, sillä palveluksen kaava on pitkälti samanlainen (luostarissa tosin pitempi ja laajempi), kirkkomusiikki suuresti samanlaista, ehkä hieman ”koristellumpaa”.


Suuri ehtoonjälkeinen palvelus Zwierkissa.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)
 Sen lisäksi, että luostari oli hyvin organisoitu, kaunis ja ystävällinen, siitä välittyi suuri rauha, joka antoi meille matkalaisille hyvät henkiset eväät jatkaa matkaamme syvemmälle Eurooppaan vielä melkein 2000 kilometrin verran.  Niistä sitten enemmän seuraavissa jutuissani.



Hannu Pyykkönen
elämän matkaaja
nettihoukka@gmail.com

maanantai 25. huhtikuuta 2016

073. Seikkailu alkakoon

Apokalyptinen seinämalaus Drăgănescun kirkossa. Siitä voi löytää vaikka viitteitä juuri käytävään Ukrainan sotaan. (Kuva © Hannu Pyykkönen)
Kevät ja kesä, kuin myös niiden odottaminen, ovat kihelmöivää aikaa.Jalkapohjia kutkuttaa, matkaan pitäsi päästä. Pahinta "tuskaa" voi lievittää erilaisilla puuhasteluilla asian ympärillä. Laittaa varusteita kuntoon, suunnitella ja unelmoida.

Tämä kevät ja kesä ovat oman matkailuni ja oikeastaan pieneltä osin koko elämäni osalta jälleen uudenlaista kokeilua. Joko itse tai joku toinen on järjestellyt asioita ”uuteen uskoon”, uudella tavalla toteutettavaksi ja eritavalla elettäväksi. Osaan en ole itse voinut paljoakaan vaikuttaa, osaan paljonkin, mutta joka tapauksessa näillä mennään.

Matkailuun olennaisesti liittyen ostin vuosi sitten uuden matkailuauton entisellä, suuremmalla, noin 5-6 vuotta ajeltuani. Tämä kesä 2016 on toinen kesä uuden, pienemmän auton kanssa. Viime kesän opettelin sillä ajamista (mm. automaattivaihteisto) noin 11-12000 km, nyt tulevan kesän ajan vain. Ja nautin.


Muitakin elämänmuutoksia on edessä, vaikka moni asia tuntuu vaikealta muuttaa, kun siihen tai niihin on tottunut ja sitä tai niitä on elänyt vuosikausia. Mutta muutoksessa on aina myös uudistava voima ja sitä nyt haen omalle kohdallekin. Josko elämä muuttuisi näillä muutoksilla vähemmän negatiivisemmaksi ja enemmän positiivisemmaksi, helpommaksi elää oikeasti. Katsotaan nyt. Paljonhan tuollaiset asiat ovat tosin kiinni pelkästään itsestä ja omista asenteista, mutta kyllä näillä tehtävillä elämänmuutoksillakin siinä prosessissa oma osansa on.

Ensimmäinen tämän kevään matka on edessä. Se ei vielä tällä kertaa tapahdu matkailuautolla, vaan ajamme ystävien kanssa henkilöautolla läpi Euroopan kuuden seitsemän maan läpi. Matkalle on ajateltu joitain mielenkiintoisia vierailukohteita ja niiden toteutuminen on osin kiinni myös muista ihmisistä. Joten katsotaan sitten aikanaan, miten ne toteutuivat. Hieman jo nyt vaikuttaa kuitenkin, että kaikki ei ihan mene kuin "Strömsössä", mutta se ei menoa haittaa.

Suunnitelma ensimmäiselle matkapäivälle.
Olen jo kauan tehnyt matkaa niin Suomessa, Pohjoismaissa kuin muuallakin Euroopassa tietynlaiset ”asenteelliset silmälasit silmillä”. Nuo ”lasit” ovat ortodoksisuus ja siihen oleellisesti liittyvät asiat. Kun matkustan ja liikun jossain, katson aina asioita ortodoksina ja melko usein
myös hakeudun ortodoksisiin kohteisiin. Joku on joskus sanonut, kun on nähnyt yhden kirkon, on nähnyt kaikki kirkot. Tuo saattaa pitää paikkansa läntisissä kirkoissa, protestanttisissa ja katolisissakin, mutta ei ortodoksisissa. Niiden kansallinen kirjo on suuri ja aina riittää niin arkkitehtuurissa kuin etenkin kirkon sisällä olevissa ikoneissa vaihtelua ja variaatioita, joissa mielenkiinto säilyy ensimmäisenkin kirkon jälkeen.
Suunnitelma toiselle matkapäivälle
Koska matkusteluni rajoittuu tarkoituksella pääasiassa Eurooppaan, täällä ortodoksisuus ei suinkaan ole yleistä kaikkialla. Meillä on muutama lähes täysin ortodoksinen maa, kuten Bulgaria, Kreikka,
Romania, Serbia ja niiden lisäksi on maita, joissa osassa on melko laaja ortodoksinen populaatio, osassa melko pieni kuten Suomessa. Joten katsomista ja ihmettelemistä Euroopassa riittää, eikä ole tarvis mennä sitä kauemmaksi.
Suunnitelma kolmannelle matkapäivälle.
Tätä kirjoittaessani kesän suunnitelmat alkavat hiljalleen konkretisoitua ja seikkailu on alkamassa. Laiva suuntaa Helsingistä matkansa Viroon ja Tallinnaan ja sieltä matka jatkuu vielä samana päivänä Pärnuun asti. Mitä siitä eteenpäin, se on osin vielä pelkkää suunnitelmaa, mutta olemme toki varustautuneet aina suunnitelmaan B, ellei enempäänkin. Seikkailun tästä tekee juuri se, ettei kaikki ole alusta alkaen selvää, vaan monessa kohdin asia jää joko inspiraation tai sattuman varaan. Majapaikat löytyvät joko helposti tai jotenkin muuten. Yksi toive olisi puolalaiselle majapaikalle: toivottavasti sieltä löytyy Żurekia.
Suunnitelma neljännelle matkapäivälle.
Tälle matkalle olen omalta osaltani ajatellut jälleen ainakin pari kolme erillistä ortodoksista teemaa, joista yksi on yhä Arsenie Boca, romanialainen kommunistien vainoissa kärsinyt ortodoksinen pappismunkki, jonka kanonisaatioprosessi, pyhien joukkoon lukeminen, on äskettäin alkanut Romaniassa. Olen aiemmilla Romanian matkoillani vieraillut monessa kohteessa, jotka jollain tavalla liittyvät isä Arsenieen mm. Nikolaoksen kirkko
Drăgănescussa ja pyhän Elefterioksen kirkko Bukarestissa sekä hänen asuin- ja työskentelypaikkansa Sinaissa ja samalla paikkakunnalla oleva luostari, jossa hän myöhemmin kuoli 1989 todennäköisesti kahden Securitaten upseerin pahoinpitelyn seurauksena. Nyt viimein olisi tarkoitus käydä myös hänen haudallaan Prislopin luostarissa ja mahdollisesti myös siinä luostarissa, jossa hänet vihittiin munkiksi Sâmbata de Sus’ssa.
Drăgănescun ortodoksinen kirkko.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Muitakin aihepiirejä on mielessäni, mutta niistä sitten enemmän, kun ja jos ne toteutuvat.

Suunnitelma viidennelle matkapäivälle. Saa nähdä kuinka toteutuvat, vai pitääkö muuttaa suunnitelmia.
Kuten tuossa alussa jo vihjaisin, muitakin muutoksia olen tehnyt – tai ainakin yritän tehdä – omaan elämäänikin. Olen jättänyt aiemman aktiivisen nettimaailmassa elämisen vähemmälle ja alkanut elää oikeassa, todellisessa maailmassa, jossa on ihan oikeita ihmisiä ja – mikä tärkeintä – oikeita ystäviä. Ei turhia nettikavereita, joista osaa en ole edes koskaan nähnyt elävänä edessäni. Olen ollut netissä aktiivisesti jo vuosikausia, tehnyt sivuja, kirjoittanut juttuja ja vaikka mitä: kokeillut ja kehitellyt asioita. En suinkaan turhaan, päinvastoin, mutta nyt on varmaan aika tehdä jotain muutakin. Kokeilla ja kehittää vaikka itseään.

Kuten jossain toisaalla kirjoitin, vanhenen joka vuosi noin 365 päivää, ja elinpäivät kaikesta huolimatta ovat minullakin rajalliset. Etenkin ne päivät, kun jalat ja pääkin vielä toimivat ja mahdollistavat enemmän tai vähemmän aktiivisen matkailun ja liikkumisen isommalla autolla kuin henkilöauto. Siksi ajattelin käyttää nämä jäljellä olevat päivät hieman toisella tavalla kuin aiemmat. Tai jos ei nyt ihan toisella tavalla, niin ainakin yritän tehdä niistä laadukkaampia. Saa nähdä kuinka onnistun tai yleensäkään, onnistunko.

Viiteympäristöni nettimaailmassa vaihtuu hieman ja sitä myötä ehkä myös osin vähenee, osin lisääntyy. Toimintani jossain vähenee, jossain lisääntyy ja mikä ihmeellisintä, jos asiaa katsoo pelkkien tilastojen suhteen, toiminta laajenee. Laajeneminen vain tapahtuu alueella, jossa en aiemmin ole ollut niinkään aktiivinen. Ihmeellistä asiassa on siis myös se, että kvantiteetin lisääntyessä kvaliteettikin lisääntyy.

Mutta sellaista tämä elämä on, kuten Juha "Watt" tuossa alempana toteaa. Etenkin kun ei ole enää nelikymppinen vaan yli kuusikymppinen. Joten seikkailu alkakoon!


Juha "Watt" Vainio: Sellaista elämä on


Hannu Pyykkönen
nettihoukka@gmail.com


P.S. Jos joku haluaa itselleen lukuoikeuden "Romania Camping" -nimiseen Google-kartaan, joka on tehty erään hollantilais-saksalaisen sivuston listan perusteella, sen saa ihan ilmaiseksi lähettämällä asiasta lukuoikeuspyynnön sähköpostilla osoitteeseen : ikioma.postilaatikko@gmail.com (vastausviesti saattaa ajoittain matkojen vuoksi viipyä jonkin aikaa)

P.P.S. Romania-juttuja blogeissani:

"Matkalla jonnekin":

* Kontrolloimattomina kontrolloidussa Euroopassa (2014)
* Romanialaista rulettia hernerokkasumussa (2014)
* Paikallisten herkkujen äärellä (2014)
* Vierailu Mustanmeren rannalla toi mieleen monenlaisia ajatuksia (2014)
* Ennaltanäkijä, isä Arsenie (2014)
* Arsenie Bocan jalanjäljillä (2015)
* Tsuikaa paratiisissa (2015)
* Kevään merkit (2016)

"Happy 1"

* Pyhiinvaelluksella Romaniassa 2001

lauantai 2. huhtikuuta 2016

072. Kevään merkit

Selvät kevään ja jopa kesän merkit ovat ilmassa. Erilaiset matkasuunnitelmat soljuvat mielessä, karttoja tulee katseltua, hyvä ettei päivittäin, mutta joka tapauksessa usein ja enemmän. Netissä jotenkin sitä vain hakeutuu tietyille matkasivuille, tsekkauslistaa tarvittavista asioista matkailuautoni ja monen muun kohdalla tulee käytyä läpi ja myös hankintoja tehtyä.

Olen useana vuonna muistaakseni vuodesta 2001 alkaen vieraillut melkein joka vuosi – ainakin nyt viime vuosina – Romaniassa. Aiemmin kävin usein samanaikaisesti myös sen itäisessä naapurivaltiossa Moldovassa, nyttemmin se maa on jäänyt väliin. Viimeksi kävin Romaniassa noin vuosi sitten.

Moni tuttuni on ihmetellyt Romania-kiinnostustani, mutta siihen on yksinkertainen ja hyvä syy: siellä asuu pari kolme hyvää ystävääni perheineen. Lisäksi maa on todella kaunis, ihmiset ihania, ruoka ja viini hyviä ja maassa riittää katsottavaa joka kerralle ja vielä tulevillekin kerroille. Kun lisäksi olen ortodoksi, se tarjoaa lisäarvon maassa vierailulle ja erityisesti sille, mitä siellä katselen, missä vierailen. Maa kun on lähes kokonaan väestönsä osalta ortodoksista.

(Kartta suurenee, kun klikkaat sitä hiirellä)
Taas on suunnitteilla matka Romaniaan. En ole käynyt siellä vielä kertaakaan omalla matkailuautollani, mutta pikkuautolla, henkilöautolla, olen maata ajellut ristiin rastiin. Mene ja tiedä olisiko kohta aika ajaa sinne myös matkailuautolla. Turvallisuudesta ja maanteistä se ei niinkään ole kiinni, vaan enemmänkin siitä, ettei maassa ole vielä oikein retkeilyyn ja leirintämatkailuun liittyvää kulttuuria laajemmin. Siksi voi olla, että ajatusta omalla matkailuautolla sinne menosta pitää vielä siirtää. Saa sitten nähdä, ennätänkö mennä koskaan, kun tuo ikäkin lisääntyy joka vuosi 365 päivällä.

Pari, kolme vuotta sitten eli 2013 olin Romanissa ns. vanhan eli juliaanisen kirkkokalenterin mukaisena pääsiäisenä, joka silloin ajoittui lähelle vappua. Tänä vuonna 2016 on sama tilanne. Vanhan ajanlaskun ortodoksinen pääsiäinen on yli kuukauden myöhemmin, kuin läntisen kirkon ja itse asiassa myös ainoana ortodoksisena kirkkona Suomen ortodoksisen kirkon juhliman uuden ajanlaskun mukainen pääsiäinen. Kun pääsiäinen meillä täällä Suomessa oli 27. päivä maaliskuuta, ortodoksisissa maissa, siis myös Romaniassa, se on vasta vappuna, 1. päivä toukokuuta.

Edellisen kerran vietin vanhan pääsiäisen Koillis-Romaniassa, vanhassa Moldovan runtinaskunnan pääkaupungissa, Iasissa. Nyt tänä vuonna vietän sen ilmeisesti ensin Bukarestissa ja parin päivän päästä siitä Iasissa, jonne lennämme Bukarestista maahan ilmestyneen uuden halpalentoyhtiön Blue Airin koneella alle kahdella kymmenellä eurolla sivu.

Tarkoitus on kuitenkin ensin ajaa jälleen henkilöautolla läpi Euroopan, alkuun Via Balticaa pitkin Puolan, Slovakian ja Unkarin kautta Romaniaan ja tulla takaisin Suomeen sitten lentämällä. Ajoreitti on suurimmaksi osaksi tuttua. Sitä olen ajanut edestakaisin muutaman kerran omalla tai ystäväni autolla. Nytkin meitä matkaa sinne kolme kaverusta. Vaimoista yksi lentää lentokoneella Bukarestiin, toinen jää Helsinkiin ja kolmannesta ei ole edes tietoa. Joten sanoisi, että A-luokan matka.

Ennakkosuunnitelmat ovat jo varsin pitkällä. Ensimmäinen yöpyminenkin on jo varattu Viron Pärnusta ja kaksi, kolme seuraavaa yötäkin ovat melkein ”plakkarissa”. Matkalle sattuu sopivasti muutama todella mielenkiintoinen ortodoksinen kohde, joissa vierailemme mahdollisuuksien mukaan ja joista tulee jonkinlaisia juttuja myös tänne matkablogiin. Matkaviikko on vanhan kalenterin mukainen pääsiäistä edeltävä eli Suuri viikko, joka tuo mukanaan omat ortodoksiset piirteensä vierailukohteisiin ja etenkin ravintoon, sillä kyseinen viikko on ortodokseille ankara paastoviikko.
Putnan luostarissa 2001.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)
Lisää matkasta sivulla:
http://happikaappi.blogspot.com/2013/04/34-pyhiinvaelluksella-romaniassa-2001.html


Kun on talven ns. poltellut jäitä, on innostavaa ja voimaannuttavaa miettiä uusia matkoja ja vierailukohteita. Itselläni alkaa hiljalleen kiteytyä tulevan kesän suunnitelmat, jotka suuntautuvat nyt uuden, vajaan vuoden vanhan matkailuautoni kanssa pitkälti aluksi keskemmäksi Eurooppaan ja syksymmällä pohjoiseen. Jos Luoja suo, tutustun alkukesällä mahdollisimman tarkasti Viroon, idästä länteen ja pohjolasta etelään. Myöhemmin kesällä on sitten muun Euroopan vuoro. Mihin se sitten lopulta johtaakaan, se selvinnee aikanaan. Nyt on vasta tuoltakin osin alustavia suunnitelmia ja karttaharjoituksia. Totuus selviää, kunhan auto lähtee liikkeelle ja suunnitelmat alkavat toteutua tai muuttua. Tapani mukaan viimeisen päätöksen kohteesta teen aina risteyksessä. Joko heittämällä lanttia tai jollain muulla vastuusta yhtä vapauttavalla tavalla.


Hannu Pyykkönen
nettihoukka@gmail.com