keskiviikko 14. syyskuuta 2016

114. Kilpisjärveltä Lofooteille

Kolmen neljän päivän huili Kilpisjärvellä ja alueen nähtävyyksiin tutustuminen teki terää. Virkeänä jätin ystävieni seuran ja jatkoin matkaa kohti Norjaa ja Skibotnia, jossa ajattelin vaihtaa hieman rahaa, Norjan kruunuja, jotta en joutuisi pulaan siellä, missä ei mahdollisesti voi maksaa kortilla.

Kilpisjärveltä Norjaan

Rajan ylitys Kilpisjärveltä Norjaan on melko dramaattinen, ihan kun oikeasti tulisi toiseen maailmaan, ei pelkästään maahan. Maisemat muuttuvat lähes täysin, tunturien – vai pitäisikö jo sanoa vuorten – korkeus muuttuu melkoisesti ja maisemat sen mukana, puut ovat paikoitellen jonkun tuhohyönteisen syömiä ja sieltä täältä löytyy melko paljaaksi kaluttuja aukeita, jossa törröttää pieniä tunturikoivujen kuivuneita runkoja.

Alkuun tie on hieman huonompaa, mutta se paranee pikku hiljaa matkan edetessä. Silti se on ihan ajettavaa asfalttitietä. Rajan ylitys on melko askeettinen, Suomen puolella on ensin tulliasema monta kilometriä ennen varsinaista rajaa ja rajan kohdalla onkin sitten melko vähäiset merkinnät. Liikennemerkit ja tiemaalaukset vaihtuvat erilaisiksi ja Norjan keltainen katkoviiva hämää hieman alkuun.

Skibotn on melko kuollut kaupunki. Sieltä ei löydy ainuttakaan pakkia ja kauppojakin on niukasti. Kadulta ei löytynyt montaakaan kävelijää. Kaupan edustalla istui nuorimies, joka hieman hämmästyi ruotsinkielistä kysymystäni, otti hupun päästään, näyttääkseen tosi tummat hiuksensa ja osoittaakseen näin olevansa maahanmuuttaja. Ei tiennyt mitään rahanvaihdosta. Tuntui aika eriskummalliselta tavata ilmeisesti arabi tuolla jossain norjalaisessa ei-missään.
Suuntana Lofootit.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Sama ihmetys ponnahti esiin toisen kerran ohittaessani jälleen jotain "ei-mitään", pikkupaikkakunnan, jossa oli runsaasti ihmisiä kävelemässä kadulla. Osa jopa pyöräili. Hetken hämmästyksen jälkeen tajusin, ettei heistä kukaan ollut ns. aboriginaali norjalainen, vaan ihmisiä burkoissaan puolisoineen ja monenvärisine kasvoineen. Tämä ihmetytti suuresti. Olinhan jossain oikeasti ei-missään Norjassa.

Matkalla Lofooteille ohitettiin Bjerkvik ja taustalla on Ofotfjorden eli Ofotvuono.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Matka joka tapauksessa jatkui kohti Narvikia ja melko pian tällainen kuvien napsuttelija hullaantui tai melkein huumautui valtavan kauniista maisemista. Joka mutkan ja nyppylän jälkeen avautui entistä komeampi maisema ja kohta oli kamerassa runsaasti kuvia hieman lumipeitteisistä vuorista, vuonoista ja merestä sekoitettuna kauniiseen norjalaiseen ruskaan.

Rahan vaihtaminen oli muuten onnistunut jo aiemmin tuolla edellä mainitussa ei-missään, Skibotnissa, eräässä kaupassa, joka ihan kohtuulliseen kurssiin vaihtoi hieman euroja kruunuiksi. Hieman oli tosin alkukankeutta kielen käytössä, koska kauppias ei puhunut suomea. Saattoihan tuo ihmetellä tällaista kielipuolta hullua, kun puheeni vilisi sanoja saksasta, englannista ja ruotsista, eikä oikea kanava meinannut millään päästä aukeamaan. Sain kuitenkin kruunut ja osan matkaa höpisin sitten ääneen autossa tekstejä, tervehdyksiä, fraaseja ja erilaisia asioiden toimituksia ruotsiksi, jotta se alkaisi hieman paremmin sujua tositilanteessa.

Skibotnista Narvikin suuntaan

Matka eteni vaihtelevassa säässä kohti Narvikia, jonne tosin ei ollut aikomus nyt mennä. Ajatus oli koukata Bjerkvikistä Lofoottien suuntaan ja niin teinkin. Matkalla oli pari kertaa odotettava saattoautoa tietöiden kohdalla, toisessa oli tienkorjausta, toisessa tunnelin korjausta. Tunneleita matkalle osui runsaasti. Laskin niitä olleen reilusti yli kymmenen kilometriä ja pisin tunneli oli melko alussa noin 6,5 kilometriä pitkä. Olihan tuossa ajamista.

Alkumatkasta aivan pohjoisimmassa osassa Norjaa paikkakuntien nimet olivat kolmella kielellä, norjaksi, saameksi ja kveenien suomeksi. Yksi hauskimmista paikannimistä oli suomeksi Saukkonen. Norjaksi se oli Oteren ja saameksi taisi olla (en ole ihan varma) Stuorravuotna. Vanha kveenikylä, jolla lienee joitain suomaisia historian juuriakin, koska melkoinen osa sen asukkaista on etniseltä taustaltaan saamelaisia ja suomalaisia.

Matka jatkui tasaista vauhtia kohtuullisen hyväkuntoista, mutta melko kiemuraista ja paikoin kapeaakin tietä kohti Lofootteja, saariryhmää, joka koostuu reilusta kymmenestä suuremmasta saaresta ja lukuista pienistä saarista. Nimensä Lofootit on saanut muinaisnorjan ilvestä tarkoittavasta sanasta ’lo’ ja jalkaa tarkoittavasta loppuosasta ’foten’, koska saariryhmä kenties muistuttaa hieman muodoltaan ilveksen jalkaa.

Suurempia kaupunkeja on kaksi, Vestvågøyssä sijaitseva Leknes ja Våganissa sijaitseva Svolvær. Ja mieluisin matkakohde siellä lienee useimmille matkaajille saariryhmän lyhytniminen pääte, viimeinen niemi eli Å. Saarityhmä on mielenkiintoinen kohde niin geologisesti, maantieteellisesti kuin vaikkapa biologisesti. Minäkin olin ajaa kolarin, kun jäin ihastelemaan ajon aikana liian pitkäksi aikaa uljasta, valkopäistä merikotkaa.

Sijainnista melko lailla pohjoisessa, Golf-virrasta ja ympärillä olevista vuorista johtuen Lofoottien ilmasto on mielenkiintoisen vaihteleva. Useimmat kertomukset, jotka kuulin ennen matkaa Lofooteilla kävijöiltä olivat joko katkeria tai ihastelevia ja juuri sää oli usein syypää kannanottoihin. Nyt täällä on satanut ja paistanut. Tienpäällä tuli ajoittain sadetta, mutta kun nyt olen lähellä Svolværia, paikassa nimeltään Sildpollnes, aurinkokin paistaa aina ajoittain ja lämpötila on reilusti yli kymmenen asteen. Ensimmäisen kerran lienee majapaikassani (leirintäalue) oma kirkkokin alueella. Kaunis pieni Sildpollnesin kappeli parin kolmenkymmenen metrin päässä autostani.
Sildpollnesin kappeli Lofooteilla.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Huomenna matka jatkuu Svolværin kautta eteenpäin ja tiedossa on ainakin ennakkotiedon mukaan vuonon alitus tunnelia pitkin ja mahdollisesti vierailu Åssa. Sinne mennessä yritän käydä myös vielä Henningsværissa, Norjan Venetsiassa. Ajanko Åsta sitten takaisin suunnilleen samaa reittiä vai menenkö laivalla Bodøhön, on vielä avoinna. Katsotaan sitten.

Hannu Pyykkönen
elämän matkaaja
nettihoukka@gmail.com

1 kommentti:

Jos/kun kommentoit, tee se omalla nimelläsi. Nimettömät tai nimimerkit eivät kelpaa.