167. Italiassa on muitakin järviä kuin Garda

Suomalaiset matkailevat runsaasti erilaisilla tavoilla Pohjois-Italiassa. Minäkin olen käynyt siellä matkailuautolla, pikkuautolla ja lentämällä. Kyllä tuo lento kaikesta helpoin ja tietysti nopein oli ja ilmeisesti halvinkin.

Pohjoisitalialaista maisemaa serpentiinitieltä kuvattuna.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Samalla, kun siellä vieraillaan, helposti mennään aina samoihin paikkoihin, minne muutkin ovat menneet ja missä vierailleet. Nimenä Garda-järvi on saanut jo melkoisen gloorian ja ensimmäinen matkailuautomatkani suuntautuikin vajaat kymmenen vuotta sitten juuri sinne. Mutta on Pohjois-Italiassa monta muutakin järveä, joiden tykönä voi vierailla. Nyt valintani osui Iseo-järveen, Lago d’Iseoon, eikä valinta ollut ollenkaan hullumpi.

Hotelli toivotti vieraansa tervetulleeksi kuohuviinipullolla ja pienellä herkkupussilla.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Edellisissä blogijutuissani olen hehkutellut vuokra-auton halpuutta. Otimme auton Bergamon lentokentältä, minne sen viikon päästä palautimmekin ja ajelimme muutaman sata kilometriä kokonaiskustannusten (vuokra ja polttoaine) ollessa nelioviselle Renault Cliolle noin sata euroa – ei ollenkaan paha hinta. Hinta olisi ollut suurempi, jos olisimme käyneet auton jo lauantai-illalla myöhään tai jos olisimme merkinneet sille kaksi kuljettajaa tai olisimme ottaneet paremman vakuutuksen. Näin emme tehneet, koska koimme ne tällä kertaa turhiksi.

Liikennekulttuuri on Italiassa erilainen, mutta ei ollenkaan huono. Kun on ajellut matkailuautolla ja henkilöautolla eri puolilla Eurooppaa, sen koki jopa suurimmaksi osaksi helpoksi. Se, mikä suomalaisena sattui hienolla tavalla silmään, oli suuri jalankulkijoiden ja suojateiden kunnioitus. Olisi erittäin hyvä ja opiksi otettava asia meillekin!

Kuva ranrabulevardilta hotellimme suuntaan.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Kohteemme Lago d’Iseon pohjoisrannalla oli pieni noin 5000 asukkaan Lovere, joka ilmiselvästi oli melko lailla vain italialaisten omassa matkailukäytössä oleva pikkukaupunki. Hotelliksi valikoitui netistä paikallinen kylpylä ihan Iseo-järven rannalla, melko lähellä (kävelymatkan päässä) ns. keskustasta, kauniin rantabulevardin ja pienvenesataman tuntumassa. Melkein hotellin vierestä alkoivat myös vuoret, jonne halutessaan saattoi vaikka mennä patikoimaan.

"Mummopyörällä" ajo oli kaupungissa helppoa, mutta vaikeutui - vaihteista huolimatta - lähiympäristön rinteillä.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Paikkana Lovere on oivallinen niin kävelyä harrastaville kuin vaikka pyöräilijöille, joita – ”kilpa-sellaisia” – sillä näkikin runsain määrin teillä, mikä myös kertoi oma hyvää sanomaansa liikennekulttuurista. Maasto pyöräilijöille oli vaihtelevaa ja mekin käytimme hotellista huoneen hintaan saamiamme 7-vaihteisia mummopyöriä matkoihimme. Tosin pyörien huolto ei ollut ihan kaikkien osalta ajan tasalla, mutta hyvin selvisimme niilläkin, vaikka ajelimme melko pitkiäkin matkoja.

Iseo-järvellä voi kulkea vaikka oman ryhmänsä kanssa kirkkoveneellä, jos mieli tekee.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Lovere on oivallinen kohde ns. aktiivimatkailuun kunnon kohentamiseksi. Kävelyn ja pyöräilyn lisäksi siellä voi helposti mennä lähistöllä sijaitseville vuorille vaeltamaan, mistä taidan kirjoittaa myöhemmin oman blogijuttunsa. Halutessaan siellä voi myös harrastaa erilaisia vesiurheilumuotoja: kanoottimelontaa, vesihiihtoa ja ehkä uintiakin, vaikka en nyt tiedä, kuinka puhdasta vesi olisi moiseen. Kirkkaalta se kuitenkin vaikutti. Saattaa olla kylmääkin.

Hotellissa kannattaa varautua siihenkin, että puhelinta ei voi ladata, koska seinässä oleva pistorasia on erilainen - kolmereikäinen.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Kustannuksiin vaikuttaa pitkälti hotellin varaamisen ja kohteessa paikallaolon ajankohta. Kun teimme varauksen varhain talvella, hinta oli huomattavan alhainen ns. sesonkihintoihin verrattuna. Toukokuussa ei ollut vielä suurta ruuhkaa, vaikka kyllähän noita matkaajia riitti sinnekin, kun katsoi aamulla aamiaisvieraitten määrää.

Muutoin tuo (paikallisen luokituksen mukaan) neljän tähden hotellin aamiainen oli ehkä jollakin tapaa niukempi kuin Bergamon kolmen tähden hotellissa nauttimamme, joten noihin tähtiin ei kannata aina tuijotella valintaa tehdessään.

Paikkojen sijainteja Pohjois-Italiassa.
(Klikkaa hiirellä suuremmaksi)

Sää on Pohjois-Italiassa suomalaiselle hyvä toukokuussakin. Lämmintä riitti joka päivälle ja puhdistavia ja raikastavia sateitakin saatiin, mutta onneksi yleensä vasta illalla tai joskus iltapäivällä päikkärien aikaan. Menoa ne eivät millään tavalla haitanneet. Tuollaisia päiviä oli vain pari - kolme. Lämpötila oli yleensä reilusti yli 20 plusasteen ja kuumimpana päivänä varmaan jo kolmessakymmenessä.

Rantabulevardilta ja pienistä kylistäkin löytyy lukuisasti paikkoja vilvoitella jonkin kylmän juoman äärellä, jos siihen tulee tarve.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Paikka oli sopiva muunkinlaiselle lomailulle, vaikka ihan löhölomalle, jos niin olisi halunnut. Kaikki tarvittava oli kävelymatkan päässä: tavernat – vai trattorioitako ne siellä olivatkin, ravintolat, kaupat, apteekki, pizzeriat, rantabulevardi. Se, mikä hieman haittasi, oli, ettei tällainen netin suurkuluttajakaan löytänyt netistä riittävästi tietoja kohteista, niiden aukioloajoista, reiteistä ja monesta muusta sellaisesta. Kun sitten meni paikalliseen turisti-infoon, sieltä kyllä sitten sai hyviä neuvoja, mutta ennakkosuunnittelua tuo nettipuutos haittasi jonkin verran.

Vuorien serpentiinit ovat mutkaisia ja paikoin kapeita, mutta kylissä ne vasta kapeita ovatkin. Parhaimmillaan jäi peilien ulkopuolella pari senttiä tilaa. Onneksi ei tullut auto vastaan.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Muutoinkin jotkut matkailuun liittyvät asiat olivat ihan kuin ”kesken” – eli niitä ei oltu saatettu vielä valmiiksi tai ne olivat muutoin vain puutteellisia. Tällaisia olivat mm. viitoitukset joillain kävelyreiteillä ja muukin info noiden vaeltelujen varrella. Asiakaspalvelun taso oli vaihtelevaa. Englannin tai saksan kieliä ei oikein osattu, pelkästään italiaa, josta onneksi sai usein riittävästi selvää suunnistaakseen kohteeseen. Ja koska paikka oli enemmän italialaisten, muunmaalaisiin suhtauduttiin joissain paikoissa hieman yliolkaisesti. Mutta pääsääntöisesti palvelu pelasi ja ihmiset olivat toki ystävällisiä.

Tällainen polvestaan kipeä kävelijä/pyöräilijä olisi kaivannut kotoa tuttua sähköavusteista polkupyörää monessakin paikassa, mutta käyttöömme emme niitä löytäneet, vaikka joillakin paikallisilla niitä näimmekin. Kaiken kaikkiaan sähköllä kulkevien ajoneuvojen lisääntyminen noilla seuduilla ei ole ihan tuossa näköpiirissä, mutta tullee aikanaan sinnekin. Saa nyt sitten nähdä, mitä hiljaisten sähköautojen tulo merkitseekään tuolla meluun ja melun tuottamiseen perustuvassa liikennekulttuurissa. Sähköautot kun ovat hiljaisia.

Vihreyttä ja vehreyttäPohjois-Italiasta löytyy siinä missä hyviä viinejäkin.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Caravan-matkailulle on alueella mahdollisuudet hyvien maisemien perusteella, mutta alueita ei ole vielä kovin runsaasti ja nekin, jotka näin, olivat yleensä paikallisten pitkäaikaismajoittujien sananmukaisesti tiiviissä käytössä. Turvarajoja ei joko tunnettu tai niistä ei välitetty, jotta alueelle mahtuisi enemmän kaupunkilaisia ”caravanmökkeilijöitä”, joita Suomessa nimitettäisiin kai "kausipaikkalaisiksi".

Mutta muutoin Lovere ympäristöineen oli vielä ns. matkailijoiden pilaamatonta aluetta ja paikalliset eivät olleet saaneet kaikkea vielä muuttumaan massaturismin suuntaan, mikä sinänsä oli hyvä huomio.


Hannu Pyykkönen
elämän matkaaja
nettihoukka@gmail.com