166. Bergamon maisemia ja Milanon kulttuuria

Nyt ei enää ole rahasta kiinni, jos haluaa mennä tutustumaan vaikka Milanon kulttuuritarjontaan tai sen kuuluisaan muotimaailmaan, tai vaikka sitten pitemmälle Italiaan, jos sinne mieli tekee. Halpalentoyhtiö vie ja tuo edullisesti, kuten edellisessä blogijutussani kerroin.

Ruokapaikkoja Italiasta löytyy ja useimmista saa hyvää ruokaa, kuten tässä savustettua graavilohta.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Lappeenrannasta Bergamoon pääsee reilussa kolmessa ja puolessa tunnissa – tosin hieman hankalaan vuorokaudenaikaan myöhään illalla, keskiyön aikaan, mutta hyvällä ennakkosuunnittelulla tuokin on voitettavissa. Varasimme etukäteen majapaikan Bergamon lentokentän läheltä ja B&B-paikan omistaja nouti meidät kentältä ja vei kentälle aamulla, sillä auton vuokraaminen oli helpompaa ja paljon halvempaa aamulla ja päiväsaikaan.

Bergamostakin löytyy mukavia piazzoja, aukioita, istuskella ja ihmetellä.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Vietimme Bergamossa kaiken kaikkiaan kolme yötä – yhden tuossa B&B-paikassa ja kaksi hotellissa – ja tutustuimme siinä ohessa sekä Bergamon että Milanon matkailutarjontaan, tosin ehkä melko pintapuolisesti, koska oli melkoinen hellekeli eikä silloin jaksa juoksennella kaikkialla. Lisäksi kumpikaan ei varsinaisesti ollut pääkohteemme.

Piazzojen kahviloissa ja trattorioissa voi vilvoitella itseään helteellä monin tavoin. Italialainen jäätelö on hyvää ja energiaa saa vaikka smootheista.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Varsinaisesti Bergamossa ei ole kovinkaan paljoa katseltavaa, jos ei ole kiinnostunut kirkoista ja museaalisista kohteista. Paikkakunta on kaikesta huolimatta vielä eräänlaisessa – turismin kannalta katsottuna – ”kehitysvaiheessa” ja monien asioiden on muututtava tai jopa parannuttava, että paikasta tulee suosittu turistikohde. Silti siellä on jo nyt kyllä katseltavaakin ja koettavaa.

Kirkkoja ja museaalisia kohteita Italiassa, Bergamossakin riittää.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Itseäni viehätti melko lähellä keskustaa sijaitseva vanha kaupunki, Città Alta, linnoituksineen, jonne pääsee joko funicularella, hammasratajunalla, johon tosin joutuu jonottamaan kiihkeimpinä turistiaikoina tai sitten voi mennä autolla tai kuten me, bussilla, ylös linnoitukseen asti.

Bergamossa kujien ja katujen varsilta voi löytyä vaikka tällainen privaattiparveke.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Periltä löytyy monenlaista katseltavaa ja mukavia terasseja tai ravintoloita nautiskella italialaista ruokaa tai alueen mainioita viinejä. Itse vietin matkaseuralaisen syntymäpäiviä peri-italialaisessa Tre Torre -nimisessä pienessä tavernassa syöden paikallisia ruokia vanhan Casimiro-isännän omistamassa paikassa. Ei muuten ollut ollenkaan hassumpi valinta, vaikka paikka itse ei kovinkaan lukuspaikalta näytä ulospäin, mutta sisällä on hieno italialainen sydän.

Alkuruokana "Formaggi bergamaschi nostrani"

Juomina vettä ja hyvää viiniä

Yllästysruokana "Brastato d'asino"

sekä kovinkin paikallinen "Polenta del Bergami con porcihi"

Jälkkäriksi pannacottaa

Ja lasku kahdelta juomineen oli kohtuullinen.
(Kuvat © Hannu Pyykkönen)

 Kävellessä ei suuremmin näkynyt ns. taksitolppia, mutta ravintolaan tai hotelliin voi toki tilata taksin eikä hintakaan ollut päätä huimaava, suunnilleen suomalaista tasoa tai hieman alempi. Monesta Bergamon keskustan hotellista on melko lyhyt matka vaikka kävellä vanhaan kaupunkiin, mutta matka vaatii kuntoa (jyrkät mäet) ja hyviä kävelykenkiä (osin mukulakivetyksiä). Matkan varrella voi sitten tarvittaessa vilvoitella kylmillä juomilla erilaisissa kahviloissa ja tavernoissa, joita löytyy monilta nurkilta.

Trattorio Tre Torri (Kolme tornia), joka sijaitsee ...
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

... Bergamon linnoituksessa, vanhassa kaupungissa.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

 Alppien läheisyys näkyy Bergamon säässä. Se voi vaihdella vuorokauden aikana suurestikin. Meille aamupäivä usein sinne klo 15 saakka oli aurinkoista ja lämmintä ja sitten tuli ensimmäisinä päivinä virkistävä sade, jona aikana oli hyvä mahdollisuus joko ottaa päikkärit tai ruokailla, vaikkakin nuo italialaisten ruoka-ajat poikkeavat melkoisesti suomalaisista. Lounasaika on todennäköisesti useimmissa paikoissa klo 12 -15, jonka jälkeen moni paikka sulkeutuu. Hyvät ruokapaikat avautuvat taas noin klo 18-19, jolloin italialaiset menevät iltaruualle – mitä nimitystä siitä nyt haluaakaan käyttää – päivällinen vai illallinen – mutta myöhään se kestää jonnekin klo 21-23 saakka.

Junalla matkustaminen on mukavaa, helppoa ja halpaa.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Bergamosta emme halunneet mennä vuokraamallamme autolla Milanoon, koska sieltä pääsee helposti ja nopeasti ja kaiken lisäksi halvalla junalla Milanoon. 50-60 kilometrin matka taittuu hyvillä junilla nopsaan ja matkalipun saa tupakkakaupasta tai automaateista 4-5 euron hintaan per sivu. Tupakkakaupan lippuun pitää vain sitten muistaa kirjata alalaitaan lipun käyttöpäivä ja aika, ettei joudu konduktöörin kanssa vaikeuksiin. Automaattiliput ostetaan tiettyyn junaan.

Milanon rautatieasema on suuri ja maalaispoika voi siellä helposti vaikka eksyä.
(Kuva © Hannu Pykkönen)

Milanossa voi halutessaan mennä parillekin eri asemalle ihan sen mukaan, minne haluaa mennä katselemaan kohteita. Me menimme keskusasemalle, josta on sitten metroyhteydet joka puolella kaupunkia. Metrolipun saa puolellatoista eurolla ja lippu kannattaa ostaa ja säilyttää, jos aikoo päästä asemalta uloskin.

Milanossa junalipun ostamisen jälkeen on parikin ei kontrollia: ensimmäinen, kun haluaa mennä junalaiturille ja toinen tietysti junassa.

Euroopan toiseksi suurin katedraali Duomo d'Milano.
(Kuva ja video © Hannu Pyykkönen)

Tuo aiheeseen sattuva video löytyy myös Instagramista osoitteesta:
https://www.instagram.com/p/BjCF-D_hieK/?utm_source=ig_share_sheet&igshid=8h8pl2a9x1bq

Milanon kohteet riippuvatkin sitten ihmisestä, mitä hän haluaa katsoa. Kirkkoja, museoita ja muita museaalisia kohteita riittää. Kauniita turistien täyttämiä aukioita, piazzoja ja kauppoja myös. Jos haluaa ostaa ja rahaa löytyy voi käydä ostamassa vaikka 500 euron paidan tai 2000 euron vyölaukun Pradalta tai jotain muuta Louis Vuttonilta yhdessä maailman vanhimmista kauppakeskuksista, Galleria Vittorio Emanuele II:sta, joka jo sellaisenaan ilman ostoksiakin on näkemisen arvoinen kohde. Lähellä sijaitsee lisäksi useita ”must-paikkoja”, kuten vaikka tunnettu goottilastyylinen roomalaiskatolinen Euroopan toiseksi suurin katedraali Duomo tai varsin arkisen näköinen maailmankuulu teatteritalo Teatro alla Skala. Duomoon pääsee sisälle ilmaiseksi jonottamalla ja sisälle mahtuu 40 000 ihmistä.

Milanon vanha kauppakeskus on katsomisen arvoinen paikka.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Pyhän Ambrosius Milanolaisen katedraalissa on useita upeita sivukappeleja. Tässä Pyhän sydämen kappeli.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Amppa itsekin kera Gervasiuksen ja Protasiuksen makailee alttarin alla hieman huonossa hapessa.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Junia menee Milanosta Bergamoon tai toisinpäin yleensä noin kerran tunnissa ja suomalaisten ruuhka-aika klo 15-16 ei päde Italiassa. Ruuhkat ovat siellä joka-aikaisia ja suurin ruuhka myöhemmin, sillä useat paikat ovat siestan aikaan klo 13-15 kiinni ja työpäivä kestää sitten myöhempään. Junissa on tunnelmaa ja matkustajat monenkirjavia alkaen sisilialaisesta mamasta, joka huutaa kovalla äänellä kaikki asiansa kaikille ja päätyen maahanmuuttajanuoriin, jotka juoksevat konduktööriä pakoon sen ainoan, jolla on matkalippu, puhelimessa antamien ohjeiden mukaan.

Maassa lienee kohtuullinen määrä myös taskuvarkaita, joten tietty varovaisuus on joka paikassa tarpeen ja kännykän tai rahakukkaron tai laukun sijainti ja näkyvyys kannattaa katsoa tarkkaan. Myös terve varovaisuus joka paikassa on pelkästään hyväksi, vaikka ei meillä koko aikana silti mitään turvattomuuden tunnetta ollut.


Hannu Pyykkönen
elämän matkaaja
nettihoukka@gmail.com