Kevätkesän 2015 Romanian matkan yksi kantava teema oli Arsenie Boca. Kirjoitin hänestä viime vuonna tässä matkablogissani jutun: "Ennaltanäkijä, isä Arsenie" ja sen jälkeen tein vielä artikkelin Ortodoksi.netin sivuille "Arsenie Boca".
Pappismunkki Arsenie ei ole päästänyt otteestaan ja vielä tälläkin matkalla kohtasin hänen elämäntaipaleensa eräitä mielenkiintoisia kohteita monessa paikassa joko uudestaan tai ensi kertaa. Mielestäni mahdollinen kanonisaation lähestyminen näkyi eri kirkoissa ja luostareissa siten, että sinne oli sijoitettu moniin paikkoihin ikään kuin ikonin - jota siis ei vielä ole, eikä voikaan olla - korvikkeena valokuvia isä Arseniesta. Näin pikkuhiljaa hänen kunnioittamisensa lisääntyy ja lisääntyy ja kanonisaatio saattaa vielä toteutuakin.
Sen tiellä lienee kuitenkin monia esteitä. Isä Arsenien kuoleman aiheutti suoraan tai välillisesti Romanian salainen poliisi, Sekuritate. Hieman ennen kuolemaansa Sinaiassa, Sekuritaten virkailijat olivat todennäköisesti pahoinpidelleet isä Arsenieta. Asiasta ei ole mitään dokumentteja - eipä tietenkään - koska mahdolliset pahoinpitelijät todennäköisesti elävät yhä ja saattavat olla jopa varsin korkeissa asemissa "uudessa" yhteiskunnassa.
Samoin Romanian ortodoksisen kirkon eräänlainen passiivisuus tässäkin asiassa on silmiin pistävää. Yhtenä syynä voisi olla vaikka se, että melkoinen joukko kirkon johtohenkilöistä on aikanaan "vanhan vallan aikaan" Sekuritaten paikallensa nostamia. Silloin ei noille korkeille johtopaikoille menty ilman Sekuritaten suositusta tai pitäisikö ihan sanoa lupaa. Jos tuohon aikaan kohosi johonkin kirkolliseen korkeaan asemaan, se useimmiten tarkoitti, että henkilö oli jollain tavalla ollut mukana salaisen poliisin työssä tai jopa palveluksessa.
Kun Sekuritate on mitä ilmeisimmin jollain tavalla tai täysin vastuussa isä Arsenien kuolemasta ja kohtalosta viime vuosina, sen seuraajalla tai niillä ihmisillä, jotka aikanaan vain käänsivät nuttunsa nurin ja toimivat nyt samanlaisissa tai joissain muissa korkeissa tehtävissä Romaniassa, ei ole suurtakaan mielenkiintoa isä Arsenien kanonisoimiseen.
Hieman oli joissain tilanteissa - ei kuitenkaan kirkoissa ja luostareissa - havaittavissa, että häntä vastaan on aloitettu hiljainen panettelukampanja, jossa hänen toimiaan ja tekojaan arvostellaan, kritisoidaan ja vähätellään. Sen sijaan etenkin luostareissa ja tavallisen kansan keskuudessa hänen maineensa nousee koko ajan ja lienee ajan kysymys, milloin paine kansan taholta ylittää kirkon ja johtohenkilöiden sietokyvyn. Silloin voi tapahtua se, mitä monet romanialaiset odottavat, kanonisaatio eli pyhien joukkoon lukeminen.
Tällä matkalla kävin uudestaan Bukarestin lähistöllä sijaitsevassa Drăgănescun pyhän Nikolaoksen kirkossa, jonne isä Arsenie on maalannut ikonostaasin ja seinäikonit omalla erikoisella ja puhuttelevalla, varsin profeetallisella tyylillään. Tällä kertaa en kitsastellut - kuten viime reissulla marraskuussa - vaan ostin kirjan, jossa oli kuvattuina kaikki tuon kirkon pyhät kuvat ja paljon tekstiä niistä - tosin romaniaksi. Kirja olikin sitten lähes ainoa - vunukoiden pikkulahjojen lisäksi - mitä voi pienessä repussani tuoda matkalta tuomisena. Ja mieluinen tuominen olikin.
Toinen vaikuttava isä Arsenien elämänkohtalon kohtaaminen oli vierailu Sinaissa sijaitsevassa "yksityisessä luostarissa", eräänlaisessa Prislopin luostarin sivupisteessä, jolla ei kuitenkaan ole virallista luostaristatusta ja asuinpaikkaa, kahta asuinrakennusta, ei suinkaan omista mikään luostari tai edes luostarissa asuvat nunnat, vaan yksityinen hyväntekijä. Isä Arsenie eli tuolla 12 viimeistä vuottaan ennen traagista kuolemaansa.
Paikka ei ole yleinen turistikohde, eivätkä rakennuksissa elävät nunnat normaalisti ota vieraita vastaan esitelläkseen paikkaa tai kertoakseen siitä. Kadulta tai mistään ulkopuolelta ei selviä kohteesta mitään. Ei nimeä, ei mitään laattaa tai mitään. Nytkin tamminen portti oli tiukasti lukittu ja se avattiin meille vasta pitkän koputtelun jälkeen. Maica eli äiti Iuliata esitteli meille paikkaa, sisälle emme kuitenkaan päässeet rakennukseen, sillä se oli nunnien asuintila.
Kahdessa rakennuksessa eli vajaat kymmenkunta Prislopin luostarista aikanaan isä Arsenien mukana lähtenyttä vanhaa nunnaa. Lisäksi siellä on kolme nuorempaa nunnaa, jotka huolehtivat vanhemmista nunnista. Toisessa rakennuksessa oli vielä 70-80-luvulla ollut isä Arsenien ikoniateljee ja toinen oli sittemmin rakennettu nunnien asuinrakennukseksi. Nyt molemmat olivat asuinkäytössä. Nunna ei halunnut kertoa, kuka rakennuksen omisti ja kenen varoilla sitä ylläpidettiin. Hän ei myöskään halunnut tulla kuvatuksi.
Mutta muutoin nunna oli erittäin ystävällinen ja kertoi meille kolmelle suomalaiselle vierailijalle rakennuksen ja sen asukkaiden ja erityisesti isä Arsenien vaiheista. Istuimme pihalla kauniissa auringonpaisteessa kivisen pöydän ääressä, se oli rakennettu muistuttamaan samanlaisesta Prislopissa olleesta pöydästä, jonka ääressä myös isä Arsenie oli istunut. Nunna tarjosi meille apostoliseen tapaan kylmää vettä ja maukasta kakkua.
Mikäli isä Arsenie aikanaan kanonisoidaan, paikasta tulee varmasti pyhiinvaelluskohde, sillä hän kuoli tuossa rakennuksessa marraskuussa vuonna1989. Sieltä hänet siirrettiin lähellä sijainneeseen Sinaian luostariin ja hänet on haudattu hänen omasta pyynnöstään kauemmaksi, Prislopin luostarin hautausmaalle, joka jo nyt on ollut melkoinen pyhiinvaelluskohde. Itse en vielä ole päässyt siellä käymään, joten vielä on jotain kokematta Romaniastakin.
Tuon aiemmin mainitun Drăgănescun kirkon vierailun yhteydessä palatessamme Bukarestiin, kävimme katsomassa myös vaikuttavaa Elefterioksen kirkkoa, jonka aspiksessa on vaikuttava Jumalanäidin ja Kristus-lapsen kattomaalaus. Maalauksessa Kristus-lapsi on puettu vangin pukuun ja hänen hiustensa leikkauskin muistuttaa samasta asiasta. Siitä välittyy ihmeellinen viesti tuon, maalaushetken, ajan ahdistavasta ja pakon sanelemasta yhteiskunnasta. Myös tuon ikonikuvan on maalannut isä Arsenie Boca toimiessaan patriarkaatin ateljeessa ikonimaalarina vuonna 1959, kun Prislopin luostarin yhteisö hajotettiin ja häneltä kiellettiin toimiminen pappina ja hänet karkotettiin Bukarestiin. Todella vaikuttava, ajatuksia herättävä ja jopa eräällä tavalla pysäyttävä ikonikuva.
Muutoin Bukarest-päivät olivat pääasiassa lepoa, koska palasimme ihanasta paratiisista maallisen "sivistyksen" pariin, Karpaateilla sijaitsevasta kesäpaikasta (jossa on muuten myös oikea suomalainen sauna, ei sähköjä, eikä Internet-yhteyttä) valtavaan, hälisevään ja meluisaan Romanian pääkaupunkiin, Bukarestiin. Mutta kenties tuosta paratiisista, Braezasta, kerron lisää vielä myöhemmin. Katsotaan nyt.
Karpaattien, kuumuuden ja hikoilemisen sekä lähes kuukauden matkustamisen jälkeen aloin itsekin hieman näyttää karpaasilta pitkine partoineni ja pöllötukkani kanssa. Läheisessä ravintolassa nautitun hyvän kalaruuan ja kylmän oluen innoittamana päätin mennä paikalliseen parturiin. Hintakin kuulosti kohtuulliselta, vaikka siihen liittyi myös parran siistiminen. Ei kun sisälle ja tuolille.
Ensimmäinen sähköisillä keritsemillä tehty veto korvan juuresta päälaelle oli vaikuttava. Sen jälkeen ei voinut todeta muuta kuin, että taitaa tulla Hannulle tällä kertaa lyhyet hiukset. Mitään ei ollut enää tehtävissä. Suojelin partani kämmenen sisään ja päätin luottaa kohtalooni, jonka toi minulle sitten loppujen lopuksi vilvoittavan kesätukan. Parta säilyi - pituutensa puolesta - ja siistiytyi, kun sänki ajeltiin ja muutenkin hieman siistittiin. Hieman iloisia olivat ilmeet, kun palasin ystävieni luo näyttäytymään. Mutta ei harmittanut. Tippeineen koko lysti maksoi vain noin kahdeksan euroa. Ei ollenkaan paha hinta ja kasvattaa saan taas tukkaa varmaan lähes vuoden ennen seuraavaa parturia. Mikäpäs tässä on eläkeläisenä ollessa, kun tuollakin tavalla voi säästää.
Hannu
elämän matkaaja
Pappismunkki Arsenie ei ole päästänyt otteestaan ja vielä tälläkin matkalla kohtasin hänen elämäntaipaleensa eräitä mielenkiintoisia kohteita monessa paikassa joko uudestaan tai ensi kertaa. Mielestäni mahdollinen kanonisaation lähestyminen näkyi eri kirkoissa ja luostareissa siten, että sinne oli sijoitettu moniin paikkoihin ikään kuin ikonin - jota siis ei vielä ole, eikä voikaan olla - korvikkeena valokuvia isä Arseniesta. Näin pikkuhiljaa hänen kunnioittamisensa lisääntyy ja lisääntyy ja kanonisaatio saattaa vielä toteutuakin.
 |
| Arsenie Bocan valokuva pyhän Paraskeva Iasilaisen ikonin edessä Pyhän Kiven luostarissa Bukarestin lähistöllä. (Kuva © Hannu Pyykkönen) |
 |
| Arsenie Bocan valokuva oli myös Sinaian lähistöllä sijaitsevan Caraimanin luostarin kappelin ikonin oikeassa alalaidassa. (Kuva © Hannu Pyykkönen) |
 |
| Isä Arsenien kattomaalaus Kristuksen kasteesta Drăgănescun kirkon katossa. (Kuva © Hannu Pyykkönen) |
Hieman oli joissain tilanteissa - ei kuitenkaan kirkoissa ja luostareissa - havaittavissa, että häntä vastaan on aloitettu hiljainen panettelukampanja, jossa hänen toimiaan ja tekojaan arvostellaan, kritisoidaan ja vähätellään. Sen sijaan etenkin luostareissa ja tavallisen kansan keskuudessa hänen maineensa nousee koko ajan ja lienee ajan kysymys, milloin paine kansan taholta ylittää kirkon ja johtohenkilöiden sietokyvyn. Silloin voi tapahtua se, mitä monet romanialaiset odottavat, kanonisaatio eli pyhien joukkoon lukeminen.
 |
| Symboliikkaa täynnä oleva profeetallinen seinämaalaus Drăgănescun kirkossa kuoron takana kirkon eteläseinällä. (Kuva © Hannu Pyykkönen) |
 |
| Vaikuttava isä Arsenien maalaama apokalyptinen Kristuksen ylösnousemusta kuvaava seinämaalaus Drăgănescun kirkon pohjoisseinällä. (Kuva © Hannu Pyykkönen) |
 |
| Isä Arsenien ikoniateljee oli tässä Sinaiassa sijaitsevassa talossa, jossa nyt asuu joukko nunnia. (Kuva © Hannu Pyykkönen) |
Kahdessa rakennuksessa eli vajaat kymmenkunta Prislopin luostarista aikanaan isä Arsenien mukana lähtenyttä vanhaa nunnaa. Lisäksi siellä on kolme nuorempaa nunnaa, jotka huolehtivat vanhemmista nunnista. Toisessa rakennuksessa oli vielä 70-80-luvulla ollut isä Arsenien ikoniateljee ja toinen oli sittemmin rakennettu nunnien asuinrakennukseksi. Nyt molemmat olivat asuinkäytössä. Nunna ei halunnut kertoa, kuka rakennuksen omisti ja kenen varoilla sitä ylläpidettiin. Hän ei myöskään halunnut tulla kuvatuksi.
 |
| Pyöreä kivinen pöytä Sinaissa sijaitsevan "yksityisen luostarin" pihalla. (Kuva © Hannu Pyykkönen) |
Mikäli isä Arsenie aikanaan kanonisoidaan, paikasta tulee varmasti pyhiinvaelluskohde, sillä hän kuoli tuossa rakennuksessa marraskuussa vuonna1989. Sieltä hänet siirrettiin lähellä sijainneeseen Sinaian luostariin ja hänet on haudattu hänen omasta pyynnöstään kauemmaksi, Prislopin luostarin hautausmaalle, joka jo nyt on ollut melkoinen pyhiinvaelluskohde. Itse en vielä ole päässyt siellä käymään, joten vielä on jotain kokematta Romaniastakin.
 |
| Drăgănescun kirkon kaikki ikonit on kuvattu ja selitetty tässä kirjassa, joka nyt on aarteeni. (Kuva © Hannu Pyykkönen) |
 |
| Kristus-lapsi kuvattuna Elefterioksen kirkon Aspiksen katossa puettuna vangin pukuun. Maalauksen on tehnyt isä Arsenie. (Kuva © Hannu Pyykkönen) |
 |
| Karpaasi ennen keritsemistä. (Kuva © Hannu Pyykkönen) |
 |
| Karpaasi jälkeen keritsemisen. (Kuva © Hannu Pyykkönen) |
elämän matkaaja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jos/kun kommentoit, tee se omalla nimelläsi. Nimettömät tai nimimerkit eivät kelpaa.