Matka Koillis-Romaniassa sijaitsevaan Iaşiin, vanhaan Moldovan (Moldavian) ruhtinaskunnan pääkaupunkiin, oli pitkä niin ajallisesti kuin varmaan kilometreissäkin. Lentokoneella se sujui kuitenkin hieman nopeammin. Kaupunki sijaitsee noin 500 km päässä Romanian nykyisestä pääkaupungista Bukarestista (romaniaksi: București) pohjoiseen. Ruhtinaskunnan pääkaupunkina maineikkaalle, historialliselle Moldovialle Iaşi toimi vuosina 1564-1859, yhdistyneiden ruhtinaskuntien pääkaupunkina 1859-1862 ja jopa Romanian pääkaupunkina osan aikaa, vuosina 1916-1918. Vielä nykyäänkin kaupunki on Romanian sosiaalisen, akateemisen ja taiteellisen elämän johtava keskuspaikka.
Minulla on ollut ilo vierailla Iaşissa useita kertoja 2000-luvulla ja olen nähnyt sen valtavan kehityksen historiallisesta, 90-luvun taitteessa surmatun maan diktaattorin Nicolae Ceaușescun jossain määrin rauhaan jättämästä syrjäisestä kaupungista moderniksi suurkaupungiksi. Samalla se on säilyttänyt kuitenkin paljon elementtejä omasta maineikkaasta moldovalaisesta historiastaan ympäristössään ja rakennuksissaan.
Iaşi on muodostunut minulle vierailukohteeksi siksi, että siellä asuu hyvä romanialainen ystäväni, isä Neculai, jonka kanssa tapasimme vuonna 2000 Kreikassa Moni Pendelissä, missä asuimme useita kuukausia seinänaapureina. Minä omassa keljassani tittelillä 'independent reseacher' ja hän viereisessä keljassaan Ateenan yliopiston teologian opiskelijana. Myöhemmin hän suoritti sitten vielä tohtorin väitöksen Iaşissa.
Isä Neculai toimii suuren seurakunnan kirkkoherrana ja protopopena eli eräänlaisena valvovana rovastina omalla alueella, joka käsittää suuren joukon papistoa ja seurakuntia. Hänellä on vaimonsa Christinan lisäksi pojat Andrei, joka opiskelee pappisseminaarissa ja Gheorghe, joka pyrkii juuri samaan oppilaitokseen kuin veljensä. Andrei siirtynee piakkoin yliopistoon. Kaikki puhuvat kohtuullisen hyvää englantia, mikä auttaa asiaa suuresti, koska minun romanian taitoni on olematon.
Olen vieraillut tosiaankin Iaşissa useita kertoja ja käynyt myös alueen lukuisissa ortodoksissa luostareissa, joita tuolla nykyisen Bucovinan ja Romanin Moldovan alueella mm. Suceavan (myös entinen pääkaupunki) lähistöllä riittää runsaasti. Siellä sijaitsevat mm. kuuluisat UNESCOn maailmanperintökohteisiin kuuluvat ulkopuoleltaan ikoneilla maalatut ja noin suunnilleen Bysantin valtakunnan hajoamisen aikoihin 1400-1500-luvuilla rakennetut kuuluisat luostarit ja kirkot: Pătrăuţin Pyhän Ristin kirkko, Pyhän Gregorioksen kirkko (Suceavassa) sekä luostarit: Arbore, Humor, Moldoviţa, Probota, Voroneţ ja Suceviţa. Näiden lisäksi samalla lähialueella sijaitsee muitakin kuuluisia luostareita kuten vaikkapa Putna ja Dragomirna. Osa luostareista on vieläkin täysin toimivia nunna- tai munkkiluostareita, osassa saattaa olla vain muutama munkki tai nunna ylläpitämässä matkailu- ja pyhiinvaelluskohdetta ihmisten vierailujen vuoksi.
Toisella suunnalla naapurimaakunnassa sijaitsee sitten toinen keskittymä luostareita pääpaikkansa Piatra Neamţin ympäristössä Romanian Moldovassa. Siellä niitä on erityisesti syntynyt kuuluisan romanialaisen Neamţin eli suomalaisittain lausuttuna Neamtsin luostarin ympärille. Tällä matkalla kävimme mm. Suceavassa ja maalatuista luostareista Probotan Pyhän Nikolaoksen kirkossa. Ajoimme myös Piatra Neamţin alueelle ja kävimme katsomassa ja kunnioittamassa Neamţin luostarissa kuuluisia ikoneja kuten ihmeitätekevää Lidiancaa ja toista Jumalansynnyttäjän ikonia, Kolmikätistä.
Tässä jälkimmäisessä ikonissa on kuvattu Jumalansynnyttäjä Neitsyt Maria sylissään Jeesus-lapsi ja edessä poikittain kolmas käsi, joka liittyy kertomukseen pyhittäjä Johannes Damaskolaisen käden leikkaamisesta. 700-luvulla ortodoksisessa Bysantissa taisteltiin ikoniklasmin eli ikonien riistäjien kanssa. Näihin ikonien riistäjiin liittyi niin hallitsijoita kuin kirkonväkeä, pappeja ja piispoja. Erityisesti luostareissa oli kuitenkin paljon niitä, jotka puolustivat ikoneja ja halusivat säilyttää niiden saaman kunnioittavan aseman ortodoksisessa kirkossa. Eläminen etenkin joillakin muslimien valloittamilla tai hallinnoimilla alueilla oli silloin erityisen vaikeaa, sillä muslimit eivät suvainneet tai pitäisi kai paremminkin sanoa käyttäneet omassa uskonnossaan pyhiä kuvia.
Pt. Johannes Damaskolainen oli kiihkeä ikonien puolustaja ja hän kirjoitti paljon niiden puolesta myös hallitsijalle. Eräs hallitsijan saama pt. Johanneksen kirje, jossa oli eräiden henkilöiden viekkaudella hankkima Johanneksen allekirjoitus aiheutti hänelle sen, että muslimit katkaisivat hänen oikean kätensä ranteesta. Käden, jolla hänen sanottiin allekirjoittaneen tuon kirjeen. Tuo sama pt. Johanneksen käsi on sitten kuvattuna tuossa Jumalansynnyttäjän kolmikätisessä ikonissa. Hänen sanottiin rukoilleen ennen ja jälkeen kaikkien noiden tapahtumien voimallisesti Jumalansynnyttäjän ikonin edessä ja hänen kätensä paranikin sitten ihmeellisesti ja palautui ennalleen.
Tässä vaiheessa myös kalifi vakuuttui hänen syyttömyydestään ja halusi palauttaa hänelle aseman ja toimiston, josta hänet oli karkotettu aiemmin. Pt. Johannes vetäytyi kuitenkin Jerusalemin lähistöllä sijainneeseen Sabbasin luostariin, jossa hän jatkoi laajaa kirjallista tuotantoaan.
Olen vieraillut Neamţin luostarissa pari, kolme kertaa, mutta aina vierailu on ollut vaikuttava. Nyt tämän vierailun aikana siellä oli alkamassa vanhan kirkkokalenterin mukainen Kristuksen taivaaseen menemisen juhla eli helatorstai - tänä vuonna viikko meidän käyttämäämme kirkkokalenteria myöhemmin - ja siksi paikalla oli pyhiinvaeltajia ja papistoa runsaasti. Pihalle oli pystytetty ulkoilmakirkon alttari, jossa vierailumme aikana alkoi helatorstaiaaton vigilia, iltajumalanpalvelus. Luostarin ulkopuolella oli runsaasti maallisia markkinakojuja ja autoja pitkin ja poikin katuja jo aattona. Emme jääneet katsomaan kuinka paljon niitä olisikaan ollut varsinaisena juhlapäivänä, seuraavana päivänä, oletettavasti runsaasti.
Neamţin pääkirkon luona on vaikuttava pyhiinvaelluskohde, jossa maassa keskellä kirkkoon menevää kulkukäytävää on hautamuistomerkki, laakea kivi, jolla on peitetty maan sisästä muutamia vuosia sitten ilmestynyt maatumaton ruumis. Kuolleen henkilöllisyyttä tai edes tarkkaa kuolinajankohtaa ei tiedetä, mutta haudasta on tullut merkittävä pyhiinvaelluskohde romanialaisille. Muistaakseni haudan ilmestyminen keskelle käytävää tapahtui suunnilleen samoihin aikoihin sosialistisissa maissa tapahtuneiden mullistusten ja kommunismin romahtamisen aikoihin ja oletettavasti siksikin haudalla on suuri symbolinenkin arvo romanialaisille.
Edellä mainitun itselleni jostain syystä merkittäväksi ikoniksi muodostuneen kolmikätisen Jumalanäidin ikonin lisäksi pääkirkossa sijaitsee luostarin arvokkain, vuodelta 665 peräisin oleva, paikallisesti huomattavasti merkittävämpi ihmeitätekevä Jumalaäidin ikoni, Lidianca. Lukuisat ihmiset ryömivät polvillaan kookkaan ikonin alitse pari kolme kertaa ja pyytävät samalla Jumalanäidin suojelusta ja esirukouksia meille suomalaisille ehkä hieman erikoiselta näyttävällä tavalla, mutta Romaniassa kovin tavallisella tavalla.
Paluumatkalla Iaşiin kävimme tapaamassa vielä paria isä Neculain hyvää ystävää heidän seurakuntiensa kirkoissa. Osaa Romanian tuon alueen kirkoista kunnostetaan kovaa vauhtia ja silläkin saralla tapahtuu paljon edistystä juuri noissa ulkoisissa puitteissa. Kirkoissa oli arkenakin - tosin helatorstain aattona - paikoin paljonkin ihmisiä, mikä minusta on merkittävä poikkeama vaikkapa Suomeen. Katsotaanpa asiaa sitten kumman valtionkirkkomme kannalta tahansa. Mutta kuten on tullut sanottua Romania on ortodoksinen maa ja se näkyy kaikessa. Siinä meillä suomalaisilla olisi paljon oppimista.
Hannu
elämän matkaaja
Iaşi on muodostunut minulle vierailukohteeksi siksi, että siellä asuu hyvä romanialainen ystäväni, isä Neculai, jonka kanssa tapasimme vuonna 2000 Kreikassa Moni Pendelissä, missä asuimme useita kuukausia seinänaapureina. Minä omassa keljassani tittelillä 'independent reseacher' ja hän viereisessä keljassaan Ateenan yliopiston teologian opiskelijana. Myöhemmin hän suoritti sitten vielä tohtorin väitöksen Iaşissa.
Isä Neculai toimii suuren seurakunnan kirkkoherrana ja protopopena eli eräänlaisena valvovana rovastina omalla alueella, joka käsittää suuren joukon papistoa ja seurakuntia. Hänellä on vaimonsa Christinan lisäksi pojat Andrei, joka opiskelee pappisseminaarissa ja Gheorghe, joka pyrkii juuri samaan oppilaitokseen kuin veljensä. Andrei siirtynee piakkoin yliopistoon. Kaikki puhuvat kohtuullisen hyvää englantia, mikä auttaa asiaa suuresti, koska minun romanian taitoni on olematon.
 |
| Isät Neculai (vas.) ja George (oik.) toimittavat panihidan kirkon edessä ulkona olevalla ristillä. (Kuva © Hannu Pyykkönen) |
 |
| Probotan sisäänkäyntiportti. (Kuva © Hannu Pyykkönen) |
 |
| Kolmikätinen Jumalanäidin ikoni Neamţin luostarissa. (Kuva © Hannu Pyykkönen) |
Pt. Johannes Damaskolainen oli kiihkeä ikonien puolustaja ja hän kirjoitti paljon niiden puolesta myös hallitsijalle. Eräs hallitsijan saama pt. Johanneksen kirje, jossa oli eräiden henkilöiden viekkaudella hankkima Johanneksen allekirjoitus aiheutti hänelle sen, että muslimit katkaisivat hänen oikean kätensä ranteesta. Käden, jolla hänen sanottiin allekirjoittaneen tuon kirjeen. Tuo sama pt. Johanneksen käsi on sitten kuvattuna tuossa Jumalansynnyttäjän kolmikätisessä ikonissa. Hänen sanottiin rukoilleen ennen ja jälkeen kaikkien noiden tapahtumien voimallisesti Jumalansynnyttäjän ikonin edessä ja hänen kätensä paranikin sitten ihmeellisesti ja palautui ennalleen.
Tässä vaiheessa myös kalifi vakuuttui hänen syyttömyydestään ja halusi palauttaa hänelle aseman ja toimiston, josta hänet oli karkotettu aiemmin. Pt. Johannes vetäytyi kuitenkin Jerusalemin lähistöllä sijainneeseen Sabbasin luostariin, jossa hän jatkoi laajaa kirjallista tuotantoaan.
 |
| Neamţin luostarin pihalle pystytetty ulkokirkon alttari. (Kuva © Hannu Pyykkönen) |
Neamţin pääkirkon luona on vaikuttava pyhiinvaelluskohde, jossa maassa keskellä kirkkoon menevää kulkukäytävää on hautamuistomerkki, laakea kivi, jolla on peitetty maan sisästä muutamia vuosia sitten ilmestynyt maatumaton ruumis. Kuolleen henkilöllisyyttä tai edes tarkkaa kuolinajankohtaa ei tiedetä, mutta haudasta on tullut merkittävä pyhiinvaelluskohde romanialaisille. Muistaakseni haudan ilmestyminen keskelle käytävää tapahtui suunnilleen samoihin aikoihin sosialistisissa maissa tapahtuneiden mullistusten ja kommunismin romahtamisen aikoihin ja oletettavasti siksikin haudalla on suuri symbolinenkin arvo romanialaisille.
Edellä mainitun itselleni jostain syystä merkittäväksi ikoniksi muodostuneen kolmikätisen Jumalanäidin ikonin lisäksi pääkirkossa sijaitsee luostarin arvokkain, vuodelta 665 peräisin oleva, paikallisesti huomattavasti merkittävämpi ihmeitätekevä Jumalaäidin ikoni, Lidianca. Lukuisat ihmiset ryömivät polvillaan kookkaan ikonin alitse pari kolme kertaa ja pyytävät samalla Jumalanäidin suojelusta ja esirukouksia meille suomalaisille ehkä hieman erikoiselta näyttävällä tavalla, mutta Romaniassa kovin tavallisella tavalla.
 |
| Blogisti seuranaan kaksi teologian tohtoria ja protopopia, isät Neculai Dorneanu ja mainiosti saksaa puhuva Sorin Toader Clipa. (Kuva © Hannu Pyykkönen) |
Hannu
elämän matkaaja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jos/kun kommentoit, tee se omalla nimelläsi. Nimettömät tai nimimerkit eivät kelpaa.