keskiviikko 25. lokakuuta 2017

155. Anna Virubova, keisarinnan hovineiti

Helsingin ortodoksiselle hautausmaalle on haudattu mielenkiintoisia ihmisiä tai pitänee kai sanoa, ihmisiä, joiden elämänkäänteet ovat olleet mielenkiintoisia. Yksi tällaisista Lapinlahden hautausmaalle haudatuista on Venäjän viimeisen tšaarin Nikolai II:n puolison, keisarinna Aleksandra Fjodorovnan, syntyään Hessen-Darmstadtin prinsessa Alix Victoria Helena Louise Beatricen hovineiti ja ilmeisesti paras ystävätär, Anna Aleksandrovna Vyrubova (Анна Александровна Вырубова), syntyään Tanejeva (Танеева), joka sai lyhyen avioliiton kautta sukunimekseen Vyrubova. Hän itse tosin Suomessa eläessään käytti nimistään muotoja: Virubova ja Taneieff.
Anna Virubovan hauta Helsingin ortodoksisella hautausmaalla.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)
Anna Virubova oli isänsä ja äitinsä kaiutta maineikasta sukua, joka oli palvellut jo kauan Venäjän tšaaria. Annan isä oli kolmannessa sukupolvessa tšaarin siviilikanslian päällikkö ja äidin kautta Anna kuului kreivilliseen Tolstoin (Толсто́й) sukuun ja oli sukua mm. maineikkaalle Napelonia vastaan taistellen armeijan sotapäällikölle, sotamarsalkka ja ruhtinas Mihail Goleništšev-Kutuzoville (Михаи́л Илларио́нович Голени́щев-Куту́зов).
Keisarinna  Aleksandra Fjodorovna (Алекса́ндра Фёдоровна)
Tällaiseen sukuun kuuluminen yleensä tarkoitti elämää tšaarin hovissa tai sen läheisyydessä. Kun Anna sen lisäksi oli viehättävästi käyttäytyvä nainen, hän pian melko nuorena sai hovineidin paikan.
Anna Virubova haudattiin nunnanimellä Maria (Мария).
(Kuva © Hannu Pyykkönen)
Hänen elämäänsä liittyi pian kuuluisia ihmisiä Venäjän hovista ja tšaarin perheestä, etenkin keisarinna ja lapset, mutta myös pahanmaineinen munkki ja verenseisauttaja Grigori Rasputin (Григорий Ефимович Распутин). Myöhemmässä elämässään hän sai kärsiä paljon noista tuttavuuksistaan ja läheisistä suhteista hallitsijan perheeseen ja Rasputiniin.
Anna Virubova (taustalla) keisarillisen perheen seurassa.
(Kuva yksityisestä kokoelmasta)
Anna oli syntynyt 1884 Oranienbaumissa Saksassa, noin 120 kilometriä Berliinistä lounaaseen, missä sijaitsi suurruhtinatar Jekaterina Mihailovnan kesäasunto. Jekaterina Mihailovna (Екатери́на Миха́йловна) oli tšaari Aleksanteri II:n sedän, suurruhtinas Mihail Pavlovitš Romanovin (Михаи́л Па́влович) lapsi. Suurruhtinas Mihail Pavlovitš on muuten antanut nimen Helsingin Mikonkadulle, joka on siis nimetty 1820 hänen mukaansa. Katu oli vuosina 1909-1928 Mikaelinkadun nimisenä.
Keisarinnan hovineiti, Anna Virubova.
(Kuva yksityisestä kokoelmasta)
Myöhemmin Anna siirtyi Mihailin palatsiin Pietariin, missä toimi myös hänen isänsä työpaikka, tšaasin siviilikabinetin kanslia. Hän sai ylhäisöperheen tyttären kasvatuksen ja hänen elämänsä hovissa oli monella tapaa rikasta – niin taloudellisessa kuin vaikkapa kulttuurillisessa mielessä. Musikaalisuuttansa säveltävältä isältään Aleksander Sergejevitš Tanieffilta (Алекса́ндр Серге́евич Тане́ев) perinyt Anna oli mieluusti mukana monissa kulttuuririennoissa, joihin hovissa tarjoutui todella hyvä mahdollisuus.
Grigori Jefimovitš Rasputin (1869-1916)
Noin kolmekymppisenä vallankumouksen melskeissä Anna oli ennättänyt kokea lyhyeksi jääneen avioliiton merivoimien upseerin, luutnantti Aleksander Virubovin (Александр Вырубов) kanssa ja kohta bolševikkien noustua valtaan hän joutui myös vankilaan suhteistaan tšaarin perheeseen. Häntä syytettiin monenlaisista asioista, mm. juonittelusta Rasputinin kanssa ja jopa seksuaalisesta kanssakäymisestä tuon munkin kanssa. Tuon asian hän tomerana naisena selvitti vankeusaikana suoritetulla lääkärintarkastuksella, missä hänen todettiin olevan yhä neitsyt.

Vapauduttuaan hän piileskeli Pietarissa, pidätettiin uudelleen ja viimein pakeni sisarensa Aleksandran (Александра Александровна Танеева) avustuksella äitinsä Nadezhda Illarionovna Tolstoïevan (Надежде Илларионовна Толстой) kanssa Suomeen Viipuriin jouluntienoilla 1920. Äiti Nadezhda kuoli sairasteltuaan pitkään 1937 ja Anna joutui kokemaan melkoisen kovia aikoja monella tavalla. Rahat olivat vähissä ja häntä syytettiin yhä Suomessakin Rasputinin rakastajattareksi ja viekkaaksi juonittelijaksi, jolla oli keisarinnan ystävyyden kautta merkittävää poliittista valtaa.
Anna Virubova kirjoittu muistelmansa itse venäjäksi ja Irmeli Viherjuuri toimitti sen suomeksi kirjaan nimeltä "Anna Virubova - Keisarinnan hovineiti"
(Kuva: Hannu Pyykkönen)
Äidin kuoleman aikoihin, hieman ennen kuolemaa, liittyi myös toinen merkittävä vaihe Annan elämässä. Hän oli ollut uskonnollinen ihminen koko ikänsä, ortodoksinen kirkko oli hänelle läheinen ja hän vieraili usein luostareissa, Suomessa ollessaan tietysti Valamossa, joka silloin sijaitsi Laatokan saarella. Jo Pietarissa ollessaan hän oli tehnyt Jumalalle lupauksen, että päästessään äitinsä kanssa turvaan Suomeen, hän vihkiytyy nunnaksi.
Anna Virubova, tässä vaiheessa jo nunna Maria, eli ns. salanunnana maailmassa.
(Kuva yksityisestä kokoelmasta)
Anna oli kuitenkin kaikkien tapahtumien ja onnettomuuksien jälkeen invalidi ja nunnaluostareihin – joita Suomessa oli silloinkin vain yksi – Kivennavan Lintula, ei invalidia ja maataloustöihin tottumatonta otettu. Silloin hänen rippi-isänsä, Valamon luostarin skeemapappismunkki Jefrem, vihki hänet salaa nunnaksi nimellä Maria. ”Salanunna” ei asunut luostarissa, mutta jatkoi elämäänsä maailmassa täyttäen tietyn päivittäisen rukoussäännön ja käymällä säännöllisesti jumalanpalveluksissa seurakunnan kirkossa.

Noihin aikoihin Anna sai myös ystäviensä kautta lopun elämänsä ajaksi hoitajan, nuoren neiti Vera Sapevalovin, joka sitten palvelikin Annaa hänen lopun elämänsä ajan pyyteettömästi Niin Viipurissa kuin sitten myöhemmin Helsingissä, missä Anna kuoli 80-vuotiaana 1964. Veran elämä sivuaa mielenkiintoisella tavalla myös omaa asuinpaikkaani Mikkeliä, missä asuu hänen sisarentyttärensä. Veran sisar oli viime sotien jälkeen tänne perustetun Mikkelin seurakunnan ensimmäisen kirkkoherran puoliso.

Ennen kuolemaansa Anna ja Vera joutuivat vielä pakenemaan maasta viime sotien aikana, jolloin he asuivat Ruotsissa. Siellä heidän ylläpidostaan vastasi Ruotsin hovi, koska Anna tunsi jo aikaisemmilta ajoiltaan Venäjän hovissa Aleksandra Feodorovnan sisarentyttären, tulevan kuningatar Louisen, joka sitten järjestikin Annalle pienen eläkkeen, jonka turvin hän eli niukkaa elämäänsä Suomessa.

Anna Virubova, sittemmin 1920-luvulta asti vihittynä, nunna Maria, on haudattu Helsingin ortodoksiselle hautausmaalle, josta löytyy pääkäytävän varrelta hänen hyvin hoidettu hautansa. Hautaristiinkin liittyy oma mielenkiintoinen tarinansa.

Keisarillisten marttyyrien muistoyhdistys tilasi Anna Virubovan haudalle muistoristin Venäjältä 2000-luvulla. Ristin oli määrä tulla Suomeen Koiviston kautta, missä se piti siunata käyttöönsä, mutta matkalla Koivistosta Helsinkiin risti katosi salaperäisesti laivan kannelta. Laivan kapteeni kääntyi heti takaisin etsimään kadonnutta ristiä, kun sai tiedon asiasta, mutta risti ei löytynyt.

Laiva palasi Pietariin, missä tehtiin uusi, hieman pienempi risti haudalle ja se pystytettiinkin sinne. Mutta myöhemmin tuo kadonnut risti löytyikin varsin ihmeellisesti Suomenlahdesta. Sen löysivät Viron Vergistä Hästholmin satamaan purjehtimassa olleet Markku Paaso ja Ron Kuipers, jotka raahasivat ristin mukanaan maihin. Löydetyssä ristissä ei suinkaan ollut Anna Virubovan nimi, vaan siinä luki ”Nunna Maria, uskollinen tšaarille ja kotimaalle” ja siksi sitä ei alkuun osattu yhdistää Anna Virubovaan (kts. artikkeli Loviisan Sanomista: ”Ortodoksiristi kellui keskellä Suomenlahtea”).

Viimein selvisi, kenelle risti oli tarkoitettu, mutta koska Annan haudalla oli jo risti, alkuperäinen risti jäi alkuun Loviisaan, jolloin paikallinen Loviisan Sanomat kirjoitti aiheesta artikkelin lehteensä.
Anna Virubovan haudalle tarkoitettu risti on nyt Lammilla Athossäätiän luostarikeskuksen pihalla.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)
Netissä olevien tietojen mukaan risti on nyt Hämeenlinnan Lammilla sijaitsevassa Athossäätiön luostarikeskuksessa, missä se on pystytetty Pyhän Kosmas Aitolialaisen kappelin viereen. Asiasta on kertomus Athossäätiön sivuilla: ”Panagian kolme vuotta ja erään ristin tarina”. Siinä sanotaan mm.:
”Toinen erityinen lauantaihin liittyvä juhlatapaus, joka yksinkertaisesti vain sattui Liturgian kanssa samaan päivään, oli erään isin ristin saapuminen tänne. Ristillä on erikoinen esihistoria. Se oli alun perin tarkoitettu Lapinlahden hautausmaalle, nunna Marian haudalle. Ennen Venäjän vallankumousta nunna Maria (1884–1964) oli tsaariperheen palvelijatar, siviilinimeltään Anna Taneeva (Vyrubova). Valamon luostarin pappimunkki Jefrem vihki hänet nunnaksi ja hän vietti elämänsä loppuvuodet Suomessa.

Vuonna 2011 nunna Marialle teetettiin suurikokoinen tammiristi, joka tsaariperheen juhlapäivän tapahtumien yhteydessä oli tarkoitus tuoda Venäjältä juhlavasti Suomeen ja sijoittaa hänen haudalleen. Risti lastattiin huvijahtiin, mutta se huuhtoutui kannelta mereen, kun pian Pietarista lähdön jälkeen nousi kova myrsky. Koska ristisaaton piti jatkua ilman katkoksia heti laivamatkan jälkeen, Pietarista tilattiin nopeasti tavallinen hautaristi, joka tuotiin autolla. Niin ristisaatto pääsi jatkumaan normaalisti ja nunna Maria sai suunniteltuna päivänä vaatimattoman hautaristinsä.

Kahden viikon kuluttua alkuperäinen tammiristi kuitenkin löydettiin keskeltä Suomenlahtea. Kaksi Virosta saapunutta suomalaista purjehtijaa huomasivat sen ja poimivat sen alukseensa monin vaivoin. Tapaus herätti huomiota, niin että siitä kirjoitettiin lehdissäkin. Juuri lehtikirjoituksen perusteella ristin tilanneet tulivat tietoiseksi sen löytymisestä ja onnistuivat saamaan sen haltuunsa. Koska nunna Marian haudalle oli jo sijoitettu uusi risti, tilattua erikoisristiä ei enää tarvittu alkuperäiseen tarkoitukseensa. Ristin hankinnasta vastanneet Aleksandr ja Ludmila Huhtiniemi totesivatkin ristin löytymiseen liittyvässä lehtiartikkelissa, etteivät he pidä mitään kiirettä ristin sijoittamisen kanssa, sillä he uskovat, että itse Jumala osoittaa ristille haluansa paikan. Vajaa kuukausi ennen viime lauantaita he tekivät päätöksen ristin luovuttamisesta Athos-Säätiölle. Kaiken tämän perusteella koemme, että ristin saapuminen tänne Panagiaan on merkki Jumalan erityisestä siunauksesta, huolenpidosta ja johdatuksesta.”


Hannu Pyykkönen
elämän matkaaja

nettihoukka@gmail.com

(Artikkelin lähteinä on käytetty tekstissä mainittuja nettiartikkeleja ja muita netistä löytyviä tietoja sekä Anna Virubovan elämäkertaa, ”Anna Virubova, Keisarinnan hovineiti”, jonka on kirjoittanut itse Anna Virubova ja toimitanut Irmeli Viherjuuri. Lisäksi kuvia on saatu eräästä yksityiskokoelmasta sekä joitain tietoja Vera Sapelavovin sisarentyttäreltä.)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jos/kun kommentoit, tee se omalla nimelläsi. Nimettömät tai nimimerkit eivät kelpaa.