Matka Suomessa (meno). Saksaan ro-ro-aluksella. Paluu tapahtui Katajanokalta ja autolautalla Virosta. |
Ensimmäisten askareiden joukossa laitoin heti saunan lämpiämään ja kylvikin sitten koko loppuillan oikein sielun kyllyydestä. Onneksi muu matkaseurue siivosi matkailuauton, minusta ei siihen olisi ollut ja auton pitää kuitenkin olla parin-kolmen viikon kuluttua taas timangissa kunnossa. Silloin alkaa uusi "rundi".
Lähes kaikki tavarani ovat vielä autossa, haen niitä sitä mukaa, kun tarvitsen ja viitsin tai jopa kehtaan laiskottelultani. Ei tässä mikään kiire ole. Vien auton huoltoon ja tarkistutan myös akun ja laturin – nekin kunhan ennätän. Hyvin auto loppujen lopuksi palveli koko noin 3200 kilometrin matkan. Vain se akun tyhjentyminen Lübeckissä hieman säikäytti ja aiheutti paineita, mutta auto käynnistyi jatkossa aina ekalla startilla eikä akkuongelmasta ollut enää tietoakaan.
Saksan (ja Hollannin) osuuden ensimmäiset kohteet |
Saksan osuuden seuraavat kohteet |
Saksan osuuden viimeiset kohteet, josta sitten siirtyminen ro-ro-aluksella Latviaan |
Baltian osuus: Latvia ja Viro, josta autolautalla Suomeen |
Katsotaan nyt, mitä minä teen tai mitä minun pitää itselleni tehdä tuon nettikäyttäytymiseni osalta. Hieman rassasi itseänikin tuo jonkin moinen nettiriippuvuus, joka "jollain tavalla" ilmeni matkalla. Sille pitää tehdä jotain. Ensimmäisenä vähennän reippaasti somessa liikkumistani ja toimintaani siellä ja pohdin vakavasti myös monen muun nettitoimintani lopettamista tai ainakin radikaalia vähentämistä. Se tullee aikanaan näkymään toimittamillani sivuilla, mutta katsotaan, josko jostain löytyisi korvaavia voimia vai laitetaanko minun osaltani lappu luukulle.
Näitä blogeja kirjoittelen, jos asiaa tulee ja inspiraatiota löytyy. Tämä matkablogi jää nyt kuitenkin tauolle ja palaan asiaan mahdollisesti noin kolmen viikon kuluttua. Happy-blogin tekstejä tulee harvemmin kuin ennen niin kauan kuin se tuntuu mukavalta. Jos alkaa maistua pakkopullalta, lopetan.
Kiitoksia vielä kaikille, jotka ovat jaksaneet lukea matkajorinoitani ja elää mukana matkallani. Blogi oli tarkoitettu pääasiassa läheisilleni ja ystävilleni, jotka näin näkivät, missä mennään ja hengissä ollaan. Mutta sai sitä toki lukea muutkin, jos näin halusivat. Samalla se oli pieni päiväkirja itselleni, näin itsekin – vanha mies – muistan, missä sitä tulikaan käytyä.
elämän matkaaja