014. Temppurataa, ukkosta ja ratsastusta

Helteellä vaahteran alla.

Takana reilu kaksi viikkoa omaa matkailua, josta reilu viikko ryhmämatkailua. Välillä alkaa hiipiä väsy vanhan miehen käpälään. Helpotti tosin huomata, että hiipii se jo nuoremmillekin.

Eilen maanantaina oli Saksassa ja aika monessa muussakin maassa toinen helluntaipäivä ja ihmiset pitivät pidennettyjä viikonloppuvapaitaan kaikkialla, missä siihen oli vain mahdollisuudet. Kun saavuimme Allerin rannalla sijaitsevaan Winseniin, kaikki alueen matkailuautopaikat ovat täynnä (10 €), joten piti ottaa tällainen comfort-paikka (12 €), jossa on sähkö, vesi ja harmaan veden viemäröinti äärellään ja todella laaja ”pihamaa”. Lisäksi paikkamme on huoltorakennuksen lähellä ja vessaa, suihkuun ja jopa saunaan (!!!!) on vain noin pari-kolmekymmentä metriä. Lisäksi lasten leikkipaikat ovat aivan vieressä.

Alue on saanut viisi tähteä, ja se kyllä näkyy kaikessa. Palveluja löytyy monenlaisia, joka lähtöön, niin kuin tuo saunakin, joka on tosin mahdollisesti ruotsalaista tekoa, kun siitä ei irronnut oikeat suomalaisen saunan löylyt. Mutta melkein. Hikolla sai joka tapauksessa ihan saunan malliin tässä miesten ja naisen yhteissaunassa ja vilvoitella ulkoterassilla lepolasseissa. Ulkona sai hikoilla helteessä ja tulevaa ukkosta odotellessa.

Alueelta löytyy mahdollisuus melomiseen, ratsastamiseen, pyöräilyyn ja vaikka jalkapallon pelaamiseen suurella nurmikentällä. Pieni kauppa on respan yhteydessä ja illalla on avoinna pieni hodaripaikka, josta saa pikkupurtavaa ja juomista. Alueella on maksullinen netiyhteys, neljä euroa päivä. Pöh! Onneksi on saksalainen kallis pre paid. Kaupunkiin on matkaa noin kaksi kilometriä ja sinne on hyvä pyörätie.

Vunukoiden suosikki on temppurata ja suuri nurmikolle rakennettu Kimble-peli, jossa on saa pelata suurilla kartioilla ja noin 20x20 cm arpakuutiolla. Erityisesti se on suuremman vunukan suosikki. Aikuiset selvästikin lepäilevät, paitsi yksi, joka lähti ratsastamaan. Itse istun vaahteran varjossa ja kirjoitan tätä jorinaa, miettien samalla, viitsisiköhän ottaa huurteisen jo aamupäivällä. Vielä olen pysynyt lujana. Kahteentoista on vielä puoli tuntia.

Puolenpäivän jälkeen lienee vuorossa päikkärit vunukoiden kanssa ja muut saavat käydä Lidlissä, joita täällä sitten onkin joka nurkalla. Hieman erilaisella sortimentillä varustettuja, mutta muutoin aivan identtisiä muodoiltaan ja sisustukseltaan kuin Suomessa. Jopa se turkasen kassatiski, jossa tavarat pakataan pusseihin, on samanlainen surkean lyhyt täälläkin. Mutta, kein mein Problem!

Viime yönä saimme nauttia ylimääräisen ohjelmanumeron. Alueella alkoi ensin tuulla niin, että mietimme, pitääkö auto siirtää pois vaahteran alta. Ei siirretty ja kohta mietimme taas samaa, kun alkoi välähdellä ja jyristä. Ei siirretty nytkään. Valoshow jyrinöineen oli todella mahtava. Ukkonen ei onneksi tullut ihan päälle, vaan saimme katsella sitä hieman sivusta ja komea se joka tapauksessa oli. Ilta kun täällä on pimeä, eikä kuten Suomessa, valoisa.

Kaikki muut heräsivät jyrinään, salamointiin ja sateen ropinaan matkailuauton katoon, paitsi yksi. Minun ihananainen 3 vee nukkumakaverini, joka nukkui autuaallisen tietämättömänä kaikesta jyrinästä tai muusta. Hetken katseltuani showta, päätin minäkin tehdä niin ja menin nukkumaan. Välillä tosi kovan jyrähdysten tultua, pieni käsi etsi ukin käden ja piti siitä hennosti kiinni. Mutta silmät eivät auenneet koko aikana ja uni oli rauhaisaa. Niin oli pian ukillakin, kun oli vieressä pieni enkeli. Muista en tiedä. Saksalaiset muuten nimittävät lapsenlapsia Enkelneiksi. Hauska yhtenevyys.

Sekularisoituneina suomalaisina emme tajunneet alkuun, miksi kaupat olivat eilen kiinni. Onneksi minulla oli niitä suomalaisia säilykepurkkeja. Kummasti ovat hävinneet hernekeittopurkit ja jopa nötkötti ja viimeisenä kalasäilyke. Saimme iltapalalla tonnikalamunakkaan ja lounaalla nätköttipastaa. Ja vielä melko mukavien ruokajuomien kera. Niitä kun täällä saa vaikka huoltoasemilta. Nyt tosin oli vielä vanhaa varastoa – tosin paikallisia ruokakaupan juomia, ei enää kotieväitä.

Tuo suomalainen kirkollisten vapaapäivien politiikka saisi ottaa mallia täältä ja Suomessa voitaisiin lisätä noita kirkollisia jo olemassa olevia muistopäiviä vapaapäiviksi oikeille päivilleen. Valinnaisia olisi nyt alkuun ainakin toinen helluntaipäivä, kolmas pääsiäispäivä ja Tapanin eli pyhän Stefanoksen päivä oikealle paikalleen toisen joulupäivän jälkeiseksi vapaapäiväksi. Noista voisi vaikka aloitta. Toinen joulupäivähän ei ole Tapanin (pyhän Stefanoksen) päivä, vaan se on omistettu Jumalansynnyttäjälle. Mutta ihan oikeasti, ei tämä suomalainen sekularistinen työaikapolitiikka todennäköisesti saa mitään aikaiseksi muuta, kuin sen, että kirkollisista juhlapäivistä tulee yhä useammin työpäiviä ja arkisuus rehottaa lisää.

Mutta täällä vietetään nyt ihan mukavia kissanpäiviä, heleässä lämmössä, kivoissa lomatunnelmissa. Useana päivänä – kuten taisin jo aiemmin jorinassani mainita – on tuntunut, ettei tässä eläkkeellä ollakaan, vaan lomalla. Voi olla, että karu totuus on edessä, kun Suomeen tultuani joudun olemaan pari viikkoa eläkkeellä, ennen kuin taas aloitan lomalla olon. Huh! Mitenhän sen kestää!


Hannu
elämän matkaaja