023. Kotona - kiitos matkaseurasta

Matka Suomessa (meno). Saksaan ro-ro-aluksella. Paluu tapahtui Katajanokalta ja autolautalla Virosta.

Viimeinkin kotona. Väsyneenä, mutta onnellisena ja mieli mukavia muistoja pullollaan. Kun eilen jätin vunukat kotiinsa Lappeenrantaan, he kuukauden reissun jälkeen kohtasivat oman kodin, jossa oli ihan ”uusia” leluja talo pullollaan ja leikkiminen niiden kanssa alkoi välittömästi ja suurella innolla ja ilolla. Hieman sama tunne oli minulla kotiin palatessa. Koti vaikutti ihan kuin se olisi uudistunut myös. Ja iloitsin suuresti omasta kodistani.

Ensimmäisten askareiden joukossa laitoin heti saunan lämpiämään ja kylvikin sitten koko loppuillan oikein sielun kyllyydestä. Onneksi muu matkaseurue siivosi matkailuauton, minusta ei siihen olisi ollut ja auton pitää kuitenkin olla parin-kolmen viikon kuluttua taas timangissa kunnossa. Silloin alkaa uusi "rundi".

Lähes kaikki tavarani ovat vielä autossa, haen niitä sitä mukaa, kun tarvitsen ja viitsin tai jopa kehtaan laiskottelultani. Ei tässä mikään kiire ole. Vien auton huoltoon ja tarkistutan myös akun ja laturin – nekin kunhan ennätän. Hyvin auto loppujen lopuksi palveli koko noin 3200 kilometrin matkan. Vain se akun tyhjentyminen Lübeckissä hieman säikäytti ja aiheutti paineita, mutta auto käynnistyi jatkossa aina ekalla startilla eikä akkuongelmasta ollut enää tietoakaan.

Saksan (ja Hollannin) osuuden ensimmäiset kohteet

Tuo kilometrimäärä kertyi siten, että minun menoni Saksan halki muita hakemaan Weezeen muodosti noin kolmanneksen kilometreistä – vajaat tuhat kilometriä ja loput, noin 2300 kilometriä ajeltiin sitten yhdessä Saksassa ja Baltiassa.

Saksan osuuden seuraavat kohteet

Mukaan otetut tavarat riittivät hyvin, kun vaatteita pestiin aina aika ajoin leirintäalueiden koneissa ja syömistä ja juomista sai joka paikasta matkan varrelta ja vieläpä aina euroilla. Ruuanlaittoastioita olisi voinut olla yksi enemmän. Kaasukin riitti, vaikka osan aikaa oli kylmiä öitä ja käytimme kaasua sisätilan lämmitykseenkin. Mukana oli yksi suomalainen pullo ja yksi saksalainen. Suomipullo meni ensin ja sitten vaihdoin tyhjän saksapullon täyteen kahdesti. Arviolta hieman yli kaksi pullollista kului kaasua. Polttoaineesta en vielä tiedä, mutta ei sitäkään nyt kohtuuttomasti kulunut, kun tuo kilometrimäärä jäi kuitenkin tuonne 3000 tietämille vaikka ajopäiviä kertyi autolle minun oman osuuden ja yhteisen osuuden kanssa lähes 40 päivää.

Saksan osuuden viimeiset kohteet, josta sitten siirtyminen ro-ro-aluksella Latviaan

En myöskään ole laskenut paljonko eläminen – matkustaminen – kokonaisuudessaan maksoi, sillä lomahan aina maksaa, mutta niin maksaa eläminenkin, vaikka olisin kotona. Mutta kohtuudessa pysyttiin kaiketi siinäkin, jos nyt ei katsota erilaisia viime metreillä tehtyjä ”täydennyshankintoja alkanutta kesää varten” Virossa ja osin jo Saksassakin. Mutta kaiketi niillekin hankinnoille käyttöä tulee, onhan minulle tulossa romanialaisia vieraitakin aivan piakkoin.

Baltian osuus: Latvia ja Viro, josta autolautalla Suomeen

Nyt saan levätä ja tehdä normaaleja kotitöitä ja nauttia kiireettömästä kesästä vajaat kolme viikkoa. Sen jälkeen alkaa parin viikon uusi kierros, nyt maassa, jossa toimii Internet: Suomessa ja erityisesti sen Lapissa, jonne matkamme suuntautuu. 

Katsotaan nyt, mitä minä teen tai mitä minun pitää itselleni tehdä tuon nettikäyttäytymiseni osalta. Hieman rassasi itseänikin tuo jonkin moinen nettiriippuvuus, joka "jollain tavalla" ilmeni matkalla. Sille pitää tehdä jotain. Ensimmäisenä vähennän reippaasti somessa liikkumistani ja toimintaani siellä ja pohdin vakavasti myös monen muun nettitoimintani lopettamista tai ainakin radikaalia vähentämistä. Se tullee aikanaan näkymään toimittamillani sivuilla, mutta katsotaan, josko jostain löytyisi korvaavia voimia vai laitetaanko minun osaltani lappu luukulle.

Näitä blogeja kirjoittelen, jos asiaa tulee ja inspiraatiota löytyy. Tämä matkablogi jää nyt kuitenkin tauolle ja palaan asiaan mahdollisesti noin kolmen viikon kuluttua. Happy-blogin tekstejä tulee harvemmin kuin ennen niin kauan kuin se tuntuu mukavalta. Jos alkaa maistua pakkopullalta, lopetan.

Kiitoksia vielä kaikille, jotka ovat jaksaneet lukea matkajorinoitani ja elää mukana matkallani. Blogi oli tarkoitettu pääasiassa läheisilleni ja ystävilleni, jotka näin näkivät, missä mennään ja hengissä ollaan. Mutta sai sitä toki lukea muutkin, jos näin halusivat. Samalla se oli pieni päiväkirja itselleni, näin itsekin – vanha mies – muistan, missä sitä tulikaan käytyä.


Hannu
elämän matkaaja