Yritin hieman laskeskella ylös kirjaamiani kuluja kesän päämatkalta Albaniaan ja eräisiin muihin maihin Adrianmeren rannikolle. Lopputulemana oli: aika halvalla – ainakin omasta mielestäni – tein ajallisesti ja kilometreissäkin melko pitkän matkan. Aikaa kului matkaan hieman vajaa kuukausi ja kilometrejä tuli matkamittariin yhteensä noin 7500 km.
Varsinaisia ylimääräisiä kuluja – siis sellaisia, joita ei olisi tullut kotona – olivat polttoainekulut ja majoituskulut sekä erilaiset tietullit ja muut matkakulut. En ollut varautunut millään tietyllä summalla matkaan, mutta otin mukaani jonkin verran käteistä ja tietysti luottokortin, joilla maksoin siellä, missä se vaikutti turvalliselta. Muualla maksoin aina käteisellä, joten jouduin vaihtamaan aina valuuttaa maan rajan ylitettyäni. Se olikin välillä melkoista rumbaa.
Uusi autoni kulutti polttoainetta (diesel) keskimäärin noin 8 – 9 litraa sadalla kilometrillä, litrahinta vaihteli euron molemmin puolin. Koska autossani on 120 litran polttoainetankki, saatoin hieman ”pelata” polttoaineen hinnalla, sillä tankillisella ajoi keposesti yli tuhat kilometriä. Ostin sieltä, missä se oli halvempaa. Halvin hinta taisi olla jossain 95 eurosentin tienoilla, kallein Suomen hinnoissa. Varsinaisesti en kuitenkaan metsästänyt halpaa dieseliä, ostin, kun oli tarpeellista ja tiesin edessä olevan pitemmän matkan.
En ole kirjannut tarkasti ylös, montako litraa matkalla paloi dieseliä. Välillä ajoin todella kovaa moottoritiellä ja kulutus oli sen mukaista, välillä ajelin viittä - kuuttakymmentä km/h, välillä mutkaisia ja mäkisiä teitä, välillä hyvää asfalttitietä, välillä todella huonoja sorateitä. Rahaa sain palamaan polttoaineeseen koko matkalla noin 800 euroa, ehkä hieman allekin.
Koska matkailin pääasiassa entisissä ns. itäblokin maissa, olin päättänyt alusta alkaen yöpyä – koska matkustin yksin – virallisilla leirintäalueilla. Näin teinkin paria yötä lukuun ottamatta, joista toisen vietin Paldiskin satamassa ja toisen Serbiassa Nisin lähistöllä ulkoilualueella. Leirintäalueiden taso vaihteli suunnattomasti Etelä-Puolan yksinkertaisesta yksityisestä leirintäpaikasta viidentähden leirintäalueeseen Kroatiassa ja hinta sen mukaan oli ensimmäiseen verrattuna kymmenkertainen eli hintahaitari oli 3,30 – 32,50 euroa.
En suuremmin tarvinnut leirintäalueilla lasten leikkipaikkoja ja monia muita korkeamman laatutason leirintäalueiden palveluja. Pääasiassa tarvitsin paikan lisäksi sähkön ja mahdollisuuden syödä jotain lähistöllä. Tietysti normaali veden otto ja kemssan tyhjennys olivat kaikilla paikoilla saatavissa, mikä milloinkin ja millaisena sitten olikin. Silloin tällöin tarvitsin pesukonetta ja tietysti käytin toiletteja ja suihkuja, jos sellaiset oli käytössä ja yleensä oli. Pesukonetta tarvitsin vain vaatteiden pesemiseen, vuodevaatteita oli riittävästi vaihtoakin varten, enkä niitä pessyt matkan aikana. Unkarissa hellin itseäni ja menin paikallisten käyttämään hyvään kylpylään nauttimaan lomailusta. Monessa kohteessa oli myös upea uimaranta aivan alueen vieressä tai sen yhteydessä.
Keskimääräiseksi majoittumishinnaksi muodostuin noin 15 euroa yöltä, joka ei mielestäni todellakaan ole paljon ja lisäksi paikat pääsääntöisesti olivat hyviä ja turvallisia, osa jopa aivan erinomaisen hyviä paikkoja. Siellä tapasi – ei tosin kaikissa – muita ihmisiä ja sai jutella heidänkin kanssaan. Parissa paikassa taisin olla ihan yksinäni, ei ollut muita matkaajia liikenteessä. En oikein aina ymmärrä niitä, jotka väen väkisin haluavat yöpyä ilmaiseksi erilaisissa ”puskaparkeissa”, joissa kuitenkin silloin tällöin on omat riskinsä turvallisuudenkin suhteen. Sähkön takia en minäkään olisi tarvinnut leirintäalueita, mutta sen osuus kuluista oli melko vähäinen ja helpotti se elämää, koska kuitenkin käytin nettiyhteyksiä, joita oli suurimmalla osalla leirintäalueita. Tosin niiden taso vaihteli suuresti ja joissain se oli maksullinen. Hinta ei kuitenkaan ollut mitenkään ylivoimaisen suuri. Huomasin lopulta valitsevani leirintäalueet pääasiassa usein juuri nettiyhteyden perusteella ja yleensä kokeilin yhteyden toimimisen ennen kuin jäin alueelle.
Muut ylimääräiset matkakulut muodostuivat sitten erilaisista muista matkakuluista (laiva), vinjeteistä ja tietulleista ja joidenkin kohteiden pääsymaksuista. Ruokailuja en laske ylimääräisiin kuluihin, niitä olisi tullut kotonakin sillä poikkeuksella, että nyt ne olivat maiden hintatasosta johtuen huomattavasti pienemmät. Mitä nyt ylimääräiset oluet ja viinit ehkä hieman nostivat, mutta eivät todellisuudessa mitään. Vai, mitä sanot todella maittavasta, ravintoloitsijan lähiympäristöstä itse metsästämästä villisiasta tehdystä ateriasta, jonka yhteydessä join kaksi isoa (0,5 l) paikallista serbialaista olutta ja hinta oli noin viisi euroa. Tällaisia esimerkkejä löytyisi vino pino, joten, jos nyt jossain säästin, niin ruokailukuluissa. Itse tein ruokaa muutaman kerran, kun väsyneenä saavuin jollekin alueelle, yleensä sen tein jostain säilykepurkkiruuasta. Muutoin ostelin autooni pelkästään tuoretta leipää ja jotain höysteitä sen päälle.
Olin varannut matkaa varten kaiken varalta kaksi täyttä kaasupulloa ja se osoittautui liioitteluksi. Lämmitykseen en käyttänyt kaasua ollenkaan ja vain ruuanlaitto oli se, jossa sitä todella vähän tarvitsin. Muut laitteet ja toiminnot toimivat minulla autossani sähköllä – joko akusta tai pistorasiasta, tarvittaessa vaikka invertterin kautta. Olin ostanut ennen matkaa itselleni sellaisen irtosähkölevyn, jonka sitten kuitenkin onnellisesti unohdin kotiin. Mutta eipä tuo matkantekoa, syömisestä nyt puhumattakaan, mitenkään suuremmin haitannut. Monta muutakin tärkeää asiaa unohdin kotiini, mm. Kroatian loistavat matkaoppaat, jotka sain Kroatian Ruotsin suurlähetystöstä.
Oluet ja viinit olivat useissa maissa todella halpoja – hyvät viinitkin noin suomalaisittain hintatietoisesti ajateltuina. Niiden käyttö toki lisääntyi, kun tuollaisissa maissa matkailin, mutta käyttöä rajoitti huomattavasti se, että yleensä seuraavana päivänä jatkoin ajamista suurella autolla kapeilla ja mutkaisilla, toisinaan myös tuulisilla teillä tuntemattomissa maissa. Väkevämmät viinat olivat tuolla yleensä myös halvempia kuin Suomessa, varsinkin jos ne eivät olleet tuontitavaraa. Mutta niiden käyttö ainakin minulla rajoittui silloin tällöin yömyssyyn nukkumaan mennessä, etenkin jos ympärillä oli jotain ylimääräisiä ääniä. Uni tuli näin helpommin, mutta kyllä minulla noita isältä perittyjä hyviä unenlahjoja riittää nukkumiseen. Nukuin yleensä noin 7 – 9 tuntia ja unen laatu oli ilmeisesti jokseenkin kohtuullista. Ei ehkä kaikista syvintä unta, kun olin reissussa vieraissa ympäristöissä, mutta silti riittävää, etten aamulla ollut suinkaan väsynyt. Tosin sitten kotiin päästyäni huomasin, millaista on syvä uni, jota tulikin sitten nautittua muutama yö peräkkäin saunan avustamana. Väsynyt siis oikeasti olin, vaikka siltä ei tuntunut.
Matka oli hyvä kokemus ja kuten sanoin, halvalla pääsin kuluista, ne lienevät jossain 1500 euron tienoilla ja siinä on mukana kaikki, mitä rahaa käytin matkan aikana – matkan vuoksi tai normaaliin elämiseen. En pidä tuota summaa korkeana ollenkaan. Hieman tietysti summa on suurempi, koska matkustin yksin. Useamman kanssa matkustettaessa jotkut kulut – oikeastaan useimmat – olisivat jakautuneet muillekin. Mutta nyt oli matkan teko joiltain osin helpompaa, päätöksen teko oli helppoa, joiltain osin rasittavampaa ja myös kalliimpaa, koska maksoin saman hinnan jostain, jos mukanani olisi ollut yksi tai kaksi muuta. Silti en valita asiaa.
En silti ehkä toiste lähde noin pitkälle matkalle tässä iässä yksin. Mutta eihän tuotakaan voi vannoa. Jo nyt tekee mieli lähteä taas. Minne tällä kertaa? Katsotaan nyt! Nähdään sitten siellä.
Hannu Pyykkönen
elämän matkaaja
nettihoukka@gmail.com
Matka-autona oli Weinsbergin retkeilyauto. Mukana matkalla sähköavusteinen Helkama Kulkuri. (Kuva © Hannu Pyykkönen) |
Uusi autoni kulutti polttoainetta (diesel) keskimäärin noin 8 – 9 litraa sadalla kilometrillä, litrahinta vaihteli euron molemmin puolin. Koska autossani on 120 litran polttoainetankki, saatoin hieman ”pelata” polttoaineen hinnalla, sillä tankillisella ajoi keposesti yli tuhat kilometriä. Ostin sieltä, missä se oli halvempaa. Halvin hinta taisi olla jossain 95 eurosentin tienoilla, kallein Suomen hinnoissa. Varsinaisesti en kuitenkaan metsästänyt halpaa dieseliä, ostin, kun oli tarpeellista ja tiesin edessä olevan pitemmän matkan.
En ole kirjannut tarkasti ylös, montako litraa matkalla paloi dieseliä. Välillä ajoin todella kovaa moottoritiellä ja kulutus oli sen mukaista, välillä ajelin viittä - kuuttakymmentä km/h, välillä mutkaisia ja mäkisiä teitä, välillä hyvää asfalttitietä, välillä todella huonoja sorateitä. Rahaa sain palamaan polttoaineeseen koko matkalla noin 800 euroa, ehkä hieman allekin.
Kamenički Vir - ainoa ns. "puskaparkki" - ilmainen yöpymispaikka Nisissä. (Kuva © Hannu Pyykkönen) |
Koska matkailin pääasiassa entisissä ns. itäblokin maissa, olin päättänyt alusta alkaen yöpyä – koska matkustin yksin – virallisilla leirintäalueilla. Näin teinkin paria yötä lukuun ottamatta, joista toisen vietin Paldiskin satamassa ja toisen Serbiassa Nisin lähistöllä ulkoilualueella. Leirintäalueiden taso vaihteli suunnattomasti Etelä-Puolan yksinkertaisesta yksityisestä leirintäpaikasta viidentähden leirintäalueeseen Kroatiassa ja hinta sen mukaan oli ensimmäiseen verrattuna kymmenkertainen eli hintahaitari oli 3,30 – 32,50 euroa.
En suuremmin tarvinnut leirintäalueilla lasten leikkipaikkoja ja monia muita korkeamman laatutason leirintäalueiden palveluja. Pääasiassa tarvitsin paikan lisäksi sähkön ja mahdollisuuden syödä jotain lähistöllä. Tietysti normaali veden otto ja kemssan tyhjennys olivat kaikilla paikoilla saatavissa, mikä milloinkin ja millaisena sitten olikin. Silloin tällöin tarvitsin pesukonetta ja tietysti käytin toiletteja ja suihkuja, jos sellaiset oli käytössä ja yleensä oli. Pesukonetta tarvitsin vain vaatteiden pesemiseen, vuodevaatteita oli riittävästi vaihtoakin varten, enkä niitä pessyt matkan aikana. Unkarissa hellin itseäni ja menin paikallisten käyttämään hyvään kylpylään nauttimaan lomailusta. Monessa kohteessa oli myös upea uimaranta aivan alueen vieressä tai sen yhteydessä.
Keskimääräiseksi majoittumishinnaksi muodostuin noin 15 euroa yöltä, joka ei mielestäni todellakaan ole paljon ja lisäksi paikat pääsääntöisesti olivat hyviä ja turvallisia, osa jopa aivan erinomaisen hyviä paikkoja. Siellä tapasi – ei tosin kaikissa – muita ihmisiä ja sai jutella heidänkin kanssaan. Parissa paikassa taisin olla ihan yksinäni, ei ollut muita matkaajia liikenteessä. En oikein aina ymmärrä niitä, jotka väen väkisin haluavat yöpyä ilmaiseksi erilaisissa ”puskaparkeissa”, joissa kuitenkin silloin tällöin on omat riskinsä turvallisuudenkin suhteen. Sähkön takia en minäkään olisi tarvinnut leirintäalueita, mutta sen osuus kuluista oli melko vähäinen ja helpotti se elämää, koska kuitenkin käytin nettiyhteyksiä, joita oli suurimmalla osalla leirintäalueita. Tosin niiden taso vaihteli suuresti ja joissain se oli maksullinen. Hinta ei kuitenkaan ollut mitenkään ylivoimaisen suuri. Huomasin lopulta valitsevani leirintäalueet pääasiassa usein juuri nettiyhteyden perusteella ja yleensä kokeilin yhteyden toimimisen ennen kuin jäin alueelle.
Villisika-ateria Serbiassa. (Kuva © Hannu Pyykkönen) |
Muut ylimääräiset matkakulut muodostuivat sitten erilaisista muista matkakuluista (laiva), vinjeteistä ja tietulleista ja joidenkin kohteiden pääsymaksuista. Ruokailuja en laske ylimääräisiin kuluihin, niitä olisi tullut kotonakin sillä poikkeuksella, että nyt ne olivat maiden hintatasosta johtuen huomattavasti pienemmät. Mitä nyt ylimääräiset oluet ja viinit ehkä hieman nostivat, mutta eivät todellisuudessa mitään. Vai, mitä sanot todella maittavasta, ravintoloitsijan lähiympäristöstä itse metsästämästä villisiasta tehdystä ateriasta, jonka yhteydessä join kaksi isoa (0,5 l) paikallista serbialaista olutta ja hinta oli noin viisi euroa. Tällaisia esimerkkejä löytyisi vino pino, joten, jos nyt jossain säästin, niin ruokailukuluissa. Itse tein ruokaa muutaman kerran, kun väsyneenä saavuin jollekin alueelle, yleensä sen tein jostain säilykepurkkiruuasta. Muutoin ostelin autooni pelkästään tuoretta leipää ja jotain höysteitä sen päälle.
Olin varannut matkaa varten kaiken varalta kaksi täyttä kaasupulloa ja se osoittautui liioitteluksi. Lämmitykseen en käyttänyt kaasua ollenkaan ja vain ruuanlaitto oli se, jossa sitä todella vähän tarvitsin. Muut laitteet ja toiminnot toimivat minulla autossani sähköllä – joko akusta tai pistorasiasta, tarvittaessa vaikka invertterin kautta. Olin ostanut ennen matkaa itselleni sellaisen irtosähkölevyn, jonka sitten kuitenkin onnellisesti unohdin kotiin. Mutta eipä tuo matkantekoa, syömisestä nyt puhumattakaan, mitenkään suuremmin haitannut. Monta muutakin tärkeää asiaa unohdin kotiini, mm. Kroatian loistavat matkaoppaat, jotka sain Kroatian Ruotsin suurlähetystöstä.
Matka-ateria jossain Euroopassa. (Kuva © Hannu Pyykkönen) |
Oluet ja viinit olivat useissa maissa todella halpoja – hyvät viinitkin noin suomalaisittain hintatietoisesti ajateltuina. Niiden käyttö toki lisääntyi, kun tuollaisissa maissa matkailin, mutta käyttöä rajoitti huomattavasti se, että yleensä seuraavana päivänä jatkoin ajamista suurella autolla kapeilla ja mutkaisilla, toisinaan myös tuulisilla teillä tuntemattomissa maissa. Väkevämmät viinat olivat tuolla yleensä myös halvempia kuin Suomessa, varsinkin jos ne eivät olleet tuontitavaraa. Mutta niiden käyttö ainakin minulla rajoittui silloin tällöin yömyssyyn nukkumaan mennessä, etenkin jos ympärillä oli jotain ylimääräisiä ääniä. Uni tuli näin helpommin, mutta kyllä minulla noita isältä perittyjä hyviä unenlahjoja riittää nukkumiseen. Nukuin yleensä noin 7 – 9 tuntia ja unen laatu oli ilmeisesti jokseenkin kohtuullista. Ei ehkä kaikista syvintä unta, kun olin reissussa vieraissa ympäristöissä, mutta silti riittävää, etten aamulla ollut suinkaan väsynyt. Tosin sitten kotiin päästyäni huomasin, millaista on syvä uni, jota tulikin sitten nautittua muutama yö peräkkäin saunan avustamana. Väsynyt siis oikeasti olin, vaikka siltä ei tuntunut.
Koko matka suurin piirtein kartalla kuvattuna (ilman Suomen osuutta Mikkeli - Hanko) |
Matka oli hyvä kokemus ja kuten sanoin, halvalla pääsin kuluista, ne lienevät jossain 1500 euron tienoilla ja siinä on mukana kaikki, mitä rahaa käytin matkan aikana – matkan vuoksi tai normaaliin elämiseen. En pidä tuota summaa korkeana ollenkaan. Hieman tietysti summa on suurempi, koska matkustin yksin. Useamman kanssa matkustettaessa jotkut kulut – oikeastaan useimmat – olisivat jakautuneet muillekin. Mutta nyt oli matkan teko joiltain osin helpompaa, päätöksen teko oli helppoa, joiltain osin rasittavampaa ja myös kalliimpaa, koska maksoin saman hinnan jostain, jos mukanani olisi ollut yksi tai kaksi muuta. Silti en valita asiaa.
En silti ehkä toiste lähde noin pitkälle matkalle tässä iässä yksin. Mutta eihän tuotakaan voi vannoa. Jo nyt tekee mieli lähteä taas. Minne tällä kertaa? Katsotaan nyt! Nähdään sitten siellä.
elämän matkaaja
nettihoukka@gmail.com
Mukavaa luettavaa tämä matkayhteenvetosi ja samoilla mielin ollaan. Täällä Suwalkissa sitä luen ja paluu arkeen häämöttää tulevana maanantaina.
VastaaPoistaOlen kiertänyt viimeisten 12 kk aikana 23 eri maata ja kilometrejä on kertynyt 16.000. Kokemukseni ovat pääpiirteissään samanlaiset.
VastaaPoistaTämä oli yksi asiallisimmista kertomuksista tällä sivustolla.Me olemme vaimoni kanssa olleet 3:me talvea Espanjassa Torredel Maressa Meillä oli tietty määrä rahaa varattuna matkakassaan ja kyllä suurimman osan kassasta söi matkat ales ja takaisin ylös.Paikallaan ollessa oikeastaan ei kulunut paljonkaan.Mitä jäi käteen?Ainakin paljon hyviä muistoja,kokemuksia ja kuvia.Koskaan ei ollut mitään vaaratekijöitä tosin yövyimme aina cämppäreillä.Nyt ajelemme ainoastaan kotimaassa.Terveisin Taisto 20137
VastaaPoista