keskiviikko 30. toukokuuta 2018

166. Bergamon maisemia ja Milanon kulttuuria

Nyt ei enää ole rahasta kiinni, jos haluaa mennä tutustumaan vaikka Milanon kulttuuritarjontaan tai sen kuuluisaan muotimaailmaan, tai vaikka sitten pitemmälle Italiaan, jos sinne mieli tekee. Halpalentoyhtiö vie ja tuo edullisesti, kuten edellisessä blogijutussani kerroin.
Ruokapaikkoja Italiasta löytyy ja useimmista saa hyvää ruokaa, kuten tässä savustettua graavilohta.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)
Lappeenrannasta Bergamoon pääsee reilussa kolmessa ja puolessa tunnissa – tosin hieman hankalaan vuorokaudenaikaan myöhään illalla, keskiyön aikaan, mutta hyvällä ennakkosuunnittelulla tuokin on voitettavissa. Varasimme etukäteen majapaikan Bergamon lentokentän läheltä ja B&B-paikan omistaja nouti meidät kentältä ja vei kentälle aamulla, sillä auton vuokraaminen oli helpompaa ja paljon halvempaa aamulla ja päiväsaikaan.
Bergamostakin löytyy mukavia piazzoja, aukioita, istuskella ja ihmetellä.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)
Vietimme Bergamossa kaiken kaikkiaan kolme yötä – yhden tuossa B&B-paikassa ja kaksi hotellissa – ja tutustuimme siinä ohessa sekä Bergamon että Milanon matkailutarjontaan, tosin ehkä melko pintapuolisesti, koska oli melkoinen hellekeli eikä silloin jaksa juoksennella kaikkialla. Lisäksi kumpikaan ei varsinaisesti ollut pääkohteemme.
Piazzojen kahviloissa ja trattorioissa voi vilvoitella itseään helteellä monin tavoin. Italialainen jäätelö on hyvää ja energiaa saa vaikka smootheista.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)
Varsinaisesti Bergamossa ei ole kovinkaan paljoa katseltavaa, jos ei ole kiinnostunut kirkoista ja museaalisista kohteista. Paikkakunta on kaikesta huolimatta vielä eräänlaisessa – turismin kannalta katsottuna – ”kehitysvaiheessa” ja monien asioiden on muututtava tai jopa parannuttava, että paikasta tulee suosittu turistikohde. Silti siellä on jo nyt kyllä katseltavaakin ja koettavaa.
Kirkkoja ja museaalisia kohteita Italiassa, Bergamossakin riittää.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)
Itseäni viehätti melko lähellä keskustaa sijaitseva vanha kaupunki, Città Alta, linnoituksineen, jonne pääsee joko funicularella, hammasratajunalla, johon tosin joutuu jonottamaan kiihkeimpinä turistiaikoina tai sitten voi mennä autolla tai kuten me, bussilla, ylös linnoitukseen asti.
Bergamossa kujien ja katujen varsilta voi löytyä vaikka tällainen privaattiparveke.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)
Periltä löytyy monenlaista katseltavaa ja mukavia terasseja tai ravintoloita nautiskella italialaista ruokaa tai alueen mainioita viinejä. Itse vietin matkaseuralaisen syntymäpäiviä peri-italialaisessa Tre Torre -nimisessä pienessä tavernassa syöden paikallisia ruokia vanhan Casimiro-isännän omistamassa paikassa. Ei muuten ollut ollenkaan hassumpi valinta, vaikka paikka itse ei kovinkaan lukuspaikalta näytä ulospäin, mutta sisällä on hieno italialainen sydän.

Alkuruokana "Formaggi bergamaschi nostrani"
Juomina vettä ja hyvää viiniä
Yllästysruokana "Brastato d'asino"
sekä kovinkin paikallinen "Polenta del Bergami con porcihi"
Jälkkäriksi pannacottaa
Ja lasku kahdelta juomineen oli kohtuullinen.
(Kuvat © Hannu Pyykkönen)
 Kävellessä ei suuremmin näkynyt ns. taksitolppia, mutta ravintolaan tai hotelliin voi toki tilata taksin eikä hintakaan ollut päätä huimaava, suunnilleen suomalaista tasoa tai hieman alempi. Monesta Bergamon keskustan hotellista on melko lyhyt matka vaikka kävellä vanhaan kaupunkiin, mutta matka vaatii kuntoa (jyrkät mäet) ja hyviä kävelykenkiä (osin mukulakivetyksiä). Matkan varrella voi sitten tarvittaessa vilvoitella kylmillä juomilla erilaisissa kahviloissa ja tavernoissa, joita löytyy monilta nurkilta.
Trattorio Tre Torri (Kolme tornia), joka sijaitsee ...
(Kuva © Hannu Pyykkönen)
... Bergamon linnoituksessa, vanhassa kaupungissa.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)
 Alppien läheisyys näkyy Bergamon säässä. Se voi vaihdella vuorokauden aikana suurestikin. Meille aamupäivä usein sinne klo 15 saakka oli aurinkoista ja lämmintä ja sitten tuli ensimmäisinä päivinä virkistävä sade, jona aikana oli hyvä mahdollisuus joko ottaa päikkärit tai ruokailla, vaikkakin nuo italialaisten ruoka-ajat poikkeavat melkoisesti suomalaisista. Lounasaika on todennäköisesti useimmissa paikoissa klo 12 -15, jonka jälkeen moni paikka sulkeutuu. Hyvät ruokapaikat avautuvat taas noin klo 18-19, jolloin italialaiset menevät iltaruualle – mitä nimitystä siitä nyt haluaakaan käyttää – päivällinen vai illallinen – mutta myöhään se kestää jonnekin klo 21-23 saakka.
Junalla matkustaminen on mukavaa, helppoa ja halpaa.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)
Bergamosta emme halunneet mennä vuokraamallamme autolla Milanoon, koska sieltä pääsee helposti ja nopeasti ja kaiken lisäksi halvalla junalla Milanoon. 50-60 kilometrin matka taittuu hyvillä junilla nopsaan ja matkalipun saa tupakkakaupasta tai automaateista 4-5 euron hintaan per sivu. Tupakkakaupan lippuun pitää vain sitten muistaa kirjata alalaitaan lipun käyttöpäivä ja aika, ettei joudu konduktöörin kanssa vaikeuksiin. Automaattiliput ostetaan tiettyyn junaan.
Milanon rautatieasema on suuri ja maalaispoika voi siellä helposti vaikka eksyä.
(Kuva © Hannu Pykkönen)
Milanossa voi halutessaan mennä parillekin eri asemalle ihan sen mukaan, minne haluaa mennä katselemaan kohteita. Me menimme keskusasemalle, josta on sitten metroyhteydet joka puolella kaupunkia. Metrolipun saa puolellatoista eurolla ja lippu kannattaa ostaa ja säilyttää, jos aikoo päästä asemalta uloskin.

Milanossa junalipun ostamisen jälkeen on parikin ei kontrollia: ensimmäinen, kun haluaa mennä junalaiturille ja toinen tietysti junassa.
Euroopan toiseksi suurin katedraali Duomo d'Milano.
(Kuva ja video © Hannu Pyykkönen)
Tuo aiheeseen sattuva video löytyy myös Instagramista osoitteesta:
https://www.instagram.com/p/BjCF-D_hieK/?utm_source=ig_share_sheet&igshid=8h8pl2a9x1bq

Milanon kohteet riippuvatkin sitten ihmisestä, mitä hän haluaa katsoa. Kirkkoja, museoita ja muita museaalisia kohteita riittää. Kauniita turistien täyttämiä aukioita, piazzoja ja kauppoja myös. Jos haluaa ostaa ja rahaa löytyy voi käydä ostamassa vaikka 500 euron paidan tai 2000 euron vyölaukun Pradalta tai jotain muuta Louis Vuttonilta yhdessä maailman vanhimmista kauppakeskuksista, Galleria Vittorio Emanuele II:sta, joka jo sellaisenaan ilman ostoksiakin on näkemisen arvoinen kohde. Lähellä sijaitsee lisäksi useita ”must-paikkoja”, kuten vaikka tunnettu goottilastyylinen roomalaiskatolinen Euroopan toiseksi suurin katedraali Duomo tai varsin arkisen näköinen maailmankuulu teatteritalo Teatro alla Skala. Duomoon pääsee sisälle ilmaiseksi jonottamalla ja sisälle mahtuu 40 000 ihmistä.
Milanon vanha kauppakeskus on katsomisen arvoinen paikka.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)
Pyhän Ambrosius Milanolaisen katedraalissa on useita upeita sivukappeleja. Tässä Pyhän sydämen kappeli.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)
Amppa itsekin kera Gervasiuksen ja Protasiuksen makailee alttarin alla hieman huonossa hapessa.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)
Junia menee Milanosta Bergamoon tai toisinpäin yleensä noin kerran tunnissa ja suomalaisten ruuhka-aika klo 15-16 ei päde Italiassa. Ruuhkat ovat siellä joka-aikaisia ja suurin ruuhka myöhemmin, sillä useat paikat ovat siestan aikaan klo 13-15 kiinni ja työpäivä kestää sitten myöhempään. Junissa on tunnelmaa ja matkustajat monenkirjavia alkaen sisilialaisesta mamasta, joka huutaa kovalla äänellä kaikki asiansa kaikille ja päätyen maahanmuuttajanuoriin, jotka juoksevat konduktööriä pakoon sen ainoan, jolla on matkalippu, puhelimessa antamien ohjeiden mukaan.

Maassa lienee kohtuullinen määrä myös taskuvarkaita, joten tietty varovaisuus on joka paikassa tarpeen ja kännykän tai rahakukkaron tai laukun sijainti ja näkyvyys kannattaa katsoa tarkkaan. Myös terve varovaisuus joka paikassa on pelkästään hyväksi, vaikka ei meillä koko aikana silti mitään turvattomuuden tunnetta ollut.


Hannu Pyykkönen
elämän matkaaja

nettihoukka@gmail.com

maanantai 28. toukokuuta 2018

165. Halvalla Italiaan

Suomeenkin ovat rantautuneet maakuntien pikkukentille jotkut ns. halpalentoyhtiöt, joten auton parkkeeraaminen ja matkustaminen – mikäli sattuu asumaan lähellä kenttää tai jos siellä asuu sukulaisia / tuttuja – on helppoa ja hieman vaivattomampaa, kuin ainainen matkustaminen ensin Helsinki-Vantaan kentälle ja sieltä edelleen kohteeseen. Matkustamisaika lyhenee tämän vuoksi maakuntakentiltä huomattavasti ja usein myös ns. kenttärutiinit maakuntakentillä ovat helpompia.
Lentoaika on Lappeenrannasta ja Lappeenrantaa melko myöhään illalla. Ei ehkä parasta matkustusaikaa ainakaan lapsille.
(
Kuva © Hannu Pyykkönen)
Muutaman vuoden ajan Lappeenrannasta on päässyt suoraan Italiaan ja Kreikkaan Ryan Airin lennoilla. Koneet ovat olleet usein täynnä, sillä Lappeenranta sijaitsee lähellä Venäjän rajaa ja usein koneen matkustajista suurin osa on muita kuin suomalaisia: naapurimaalaisia ja lennon kohdemaan asukkaita.
Boeing 737:ssä on käytävän molemmin puolin kolme paikkaa, mutta matkaseuralainen saattaa olla missä vain.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)
Olen joskus aiemmin kokeillut saman lentoyhtiön lentoja Tampereelta ja hieman myös muualla Euroopassa. Nyt ajattelin sitten kokeilla Lappeenrantaa, koska kaupungista löytyy mainio majapaikka sukulaisen luota. Ensimmäisenä kokeiluvuorossa oli reitti Lappeenranta – Bergamo, jota tosin mainostetaan kohteen osalta nimellä Milano (Bergamo), vaikka Bergamon Orio al Serion lentokentälle kone menee. Kenttä toimiikin ilmeisesti Italian solmupisteenä Ryan Airille. Milanoon Bergamosta on matkaa vielä maanteitse noin kuutisenkymmentä kilometriä.

Ryan Airin lennot ovat halpoja, mutta samalla pitää sanoa, että eivät ne mitenkään mukavia ole noin fyysisenä kokemuksenakaan. Muutoinkin lentoon liittyy monenlaisia erikoisuuksia, joiden tietäminen helpottaa matkaa ja vastaavasti tietämättömyys vaikeuttaa ja hankaloittaa matkustamista.

Lento omalla kohdallani varattiin jo ajoissa ja edestakaisen matkan hinta oli jotain vajaat pari sataa euroa kahdelta hengeltä, mutta yhden suunnan voi halvimmillaan tehdä muutamalla kympillä. Sen päälle yhtiön maksupolitiikan mukaan sitten saattaa tulla kaikenlaisia muita maksuja, riippuen mm. matkalaukkujen koosta ja määrästä ja siitä haluatko mennä ensimmäisten joukossa koneeseen ja ottaa ns. kabiinilaukkusi mukaan koneeseen. Hintaero halvimman ja kalleimman lipun välillä onkin sitten melkoinen.
Tällaisen repun kanssa ei todennäköisesti pääse koneeseen matkustamoon, vaan reppu joutuu ruumaan. En uskaltanut edes yrittää ja vaihdoin sopivampaan.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)
Fyysisesti Ryan Airin lentoistuinten laatu vastaa jossain kuullun termin ”karjankuljetus” tasoa. Ne eivät – ainakaan minun lennollani – taittuneet lepoasentoon, selkämyksessä ei ollut verkkotaskua eikä roskakoria. Matkaseura joutuu istumaan minne sattuu, ellet erikseen maksa viereisistä paikoista. Niitä ei anneta lippua tilatessa, vaikka paikkoja olisi, niistä pitää erikseen maksaa. Sama koskee myös lapsia, jotka joutuvat näin erilleen vanhemmista, ellei asiaa tiedosta lippuja hankkiessa. Koneessa muutos ei enää välttämättä ollenkaan onnistu.

Huolimatta noista seikoista matka-ajan ollessa vain noin reilut kolme ja puoli tuntia, ne kestää – ”kun halvalla saa”. Näin voi toki pienentää matkabudjettia, mutta ei se ihan oikeasti kaikille sovi. Hintapolitiikka eriarvoistaa melkoisesti matkustajia. Jos matkaajalla ei ole kielitaitoa tai kielitaitoista seuralaista, matka saattaa vaikeutua ja hankaloitua. Samoin kokemus auttaa matkustamisessa, koska Ryan Airin systeemit kyllä poikkeavat ns. tavanomaisista melkoisesti.

Ennen matkaa kannattaa selvittää, mikä on ”Priority” (suomeksi prioriteetti, tärkeysjärjestys) ja mitä se tarkoittaa lipunhankinnassa ja jonotuksessa kentillä. Kas kun kentällä on erikseen jono priority-matkustjille ja erikseen muille ja jos – kuten näytti käyvän useille venäläisille (lähinnä ilmeisen kokemattomuuden, kielitaidon tai röyhkeyden seurauksena) ja suomalaisille vanhuksille (iän ja kokemuksen puuttuessa) – meni väärään jonoon, jonotti siinä puolituntia ja päästyään lipuntarkistukseen passitettiin toisen huomattavasti pitemmän economy-jonon hännille. Siinä ei armoa tunnettu vaikka olisi ollut ikää kuinka paljon vain. Osin syynä olivat mielestäni nytkin nähdyt monet – usein harmi kyllä naapurimaan asukkaiden – röyhkeät etuiluyritykset. Siellä kun tuo jonotuskulttuuri lienee hieman erilainen. Tuollaiset sooloilijat helposti pilaavat käytöksellään kaikkien naapurimaalaisten maineen, mikä jo hieman oli aistittavissa noillakin kentillä.

Lento sinänsä on sitten suunnilleen samanlainen kuin kaikkien muidenkin yhtiöiden lennot: erilaisia palveluja tarjotaan, mutta mikään ei ole ilmaista, ei edes kylmä mehu hikiselle ja uupuneelle matkaajalle. Lento lähtee Lappeenrannasta myöhään ja on vielä myöhempään perillä, vaikka kelloa joutuu rukkaamaan tunnin taaksepäin Italian aikaan. Majoituksen löytäminen – jos sitä ei ole ennakkoon varannut – voi olla työlästä Italian Bergamossa puolen yön aikoihin. Se kannattaa siis varata ajoissa etukäteen, vaikkapa netin kautta, josta saa melko edullisesti ns. B&B-majapaikan, johon vielä usein sisältyy haku tai tarvittaessa myös tuonti kentälle.
Käyttämämme B&B-paikka oli siisti, mutta senkertaiset asukkaat meluisia.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)
Käyttämämme majapaikka oli lähellä, omistaja haki kentältä ja toi kentälle seuraavana aamuna, koska auton vuokraaminen päivällä on helpompaa – ja halvempaa – kuin yöllä. Muutoin tuollaisten ”isännöttömien” majapaikkojen kanssa saattaa tulla ongelmia – ei niinkään omistajan kanssa, vaan muiden asukkaiden. Niin kävi meillekin, koska naapurissa asui outoa hillujaporukkaa. Mutta onneksi se oli vain yksi yö ja mukana oli korvatulpat, joita muuten suosittelen muutenkin matkalle aina mukaan.
Myös kylppäri/wc oli siisti ja italialaiseen tapaan sieltä löytyi kyllä pyllynpesuallas, muttei bideetä.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)
Auton saa vuokrattua lentokentältä, mutta tämä toimenpide vaatii taas kokemusta tai ainakin kielitaitoa, sillä auto pitää hakea Bergamossa kauempana olevalta parkkialueelta, jonne mennään sinne vievällä lentokenttäbussilla – ja vastaavasti palautettaessa tullaan sillä kentälle takaisin. Auton vuokraus on edullista: meille auto maksoi polttoaineineen viikolta noin sata euroa (emme tosin ajelleet sillä turhaan, vain kohteesta toiseen ja hieman kohteissa, muutoin liikuimme pyörillä tai jalkaisin tai julkisilla suurissa kaupungeissa). Vuokraus ja auton luovutus takaisin tapahtuu tuttuun tyyliin tankki täytenä. Bergamossa kannattaa luovutuspaikka merkitä navigaattoriin tai puhelimeen, koska sinne paluu ei ole ihan helpoin reitti. Navigaattori on muutenkin oiva väline autoon mukaan otettavaksi jo Suomesta.
Vuokra-auto kannattaa kuvata kännykkäkameralla ulkoa ja sisältä ennen vuokrausta ja jälkeenkin, niin ei pääse tulemaan turhaa sanomista vaurioista tai kilometreistä ja bensan määrästä.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)
Italialaiseen tyyliin auton kunto katsottiin päällisin puolin ja palauttaessa ei ollut mitään ongelmia. Vuokraaja ottaa luottokortilta (joka on vuokrattaessa välttämätön) 800 euron pantin, jota ei veloiteta, jos auto on palautettaessa kunnossa. Liikennekulttuuri on Italiassa eteläeurooppalaista, joten siihen tottumattoman kannattaa ottaa autoon hyvä vakuutus, joka tosin sitten nostaa hintaa jonkin verran, mutta turvaa kolareissa tai vaikka auton varkaustapauksessa kulut. Meillä oli ns. basic-vakuutus, jonka mukaan kolarissa olisin (ainoana kuljettajana muuten, kuljettajien lukumääräkin kun maksaa) joutunut maksamaan 1500 euroa itse. Mutta onneksi tuo liikenne oli omalle mielenlaadulle ihan sopivaa. Siitä ja myös kohteista Pohjois-Italiassa ehkä jotain myöhemmin seuraavissa blogeissa.


Hannu Pyykkönen
elämän matkaaja

nettihoukka@gmail.com

sunnuntai 6. toukokuuta 2018

164. Harvinainen taideteos keskellä metsää

Valamon luostari Heinävedellä 6.5.2018.
(Kuva (c) Hannu Pyykkönen)
Kesä on alkamassa ja samalla minulla alkaa matkailukausi. Otin oman matkailuautoni jälleen pois talvitallista ja laitoin sen Trafin sivuilla liikennekäyttöön – eli aloin jälleen maksamaan auton veroja ja vakuutuksia täysimääräisinä. Heti ensimmäiseksi tein muutaman kymmenen kilometrin lenkin totutellakseni jälleen pikkuauton jälkeen isompaan autoon ja erilaisiin hallintalaitteisiin. Seuraavana päivänä aloitin jo ensimmäisen matkani, jonka tarkoituksena on tietysti virkistäytyä, mutta myös tehdä näitä blogijuttuja, sekä katsoa, että auton kaikki paikat ja toiminnot ovat talviseisokin jälkeen kunnossa. Matka suuntautui turvallisesti Pohjois-Karjalaan ja ensimmäisenä kohteena oli tuttu ja monesti vierailemani kohde, Heinäveden Valamon luostari, jossa kävin kuvaamassa erästä tiettyä ja erityistä huonetta.

Kaksikymmentä viisi vuotta sitten otettiin Heinäveden Valamossa käyttöön veljestön ruokala, Trapesa, joka oli silloin ja on yhä varsinainen kokonnaistaideteos ja samalla harvinainen kokonaisuus lajissaan. Vastaavia seinämaalauksin koristeltuja ruokaloita ei Trapesan valmistumisen aikaan ollut Venäjällä säilynyt yhtään. Vain Kreikassa ja Balkanilla löytyi joitain koristeltuja ruokaltiloja, muttei sielläkään kovin runsain mitoin.
Yleiskuva Trapesasta.
(Kuva (c) Hannu Pyykkönen)
Erityiseksi taideteokseksi Heinäveden Valamon Trapesan tekee myös se, että sen on maalannut arvostettu ikonimaalari, toisinaan jopa seuraavaksi Rubleviksikin nimitetty, venäläinen, vai lieneenkö ukrainalainen munkki, arkkimandriitta Zinon. Hänen töitään on ylistetty ja kehuttu runsaasti. Itse taiteilijan elämä on kuitenkin tietääkseni ollut melko kuoppainen, koska joko toisten kateudesta tai sitten maalarin oman toiminnan vuoksi, hän ainakin jossain vaiheessa jotui ns. sivuraiteelle ja syrjään huomattavista maalaustöistä. Mutta se ei vähennä teoksen arvoa ja merkittävyyttä, melkeinpä päinvastoin.

Arkkimandriitta Zinonilla oli vankat taideopinnot taustanaan Ukrainassa Odessan taidekoulusta ja hän toteutti tuon Heinäveden Valamon työn 1990-luvun alupuolella yhdessä apurinsa, silloisen noviisi Dimitrin, kanssa. Samaan aikaan ruokatilaan oli tilattu ja sinne asennettiin Zinonin taidekoulun aikaiselta opiskelutoverilta Viktor Tatarenkolta erikoiset kiilleliuskaikkunat, jotka siis asennettiin ikkunoihin normaalin lasin paikalle.
Kiilleliuskaikkunat seinämaalauksen molemmin puolin.
(Kuva (c) Hannu Pyykkönen)

Noiden ”eksoottisten” ikkunoiden kautta sisään ruokailutilaan pääsee vain taittunutta harmaata valoa ja ne toimivat erinomaisina näköesteinä ulos niin, etteivät ulkona liikkuvat luostarin vieraat näe sisälle. Samalla sanotaan, että hieman hämärä valaistus ruokailutilassa auttaa veljestöä pääsemään paremmin rukouksen, ymmärryksen ja sisäisen hiljaisuuden tilaan.
Tunnelmallista valoa Trapesassa.
(Kuva (c) Hannu Pyykkönen)
Kauniisti holvattu ja maalauksin koristeltu ruokailutila ei kuulun ns. avoimiin turistikohteisiin luostarissa. Sinne ei normaalioloissa pääse, eikä sinne saa mennä kuin luvan perästä. Siksi laitan tänne luvan saatuani joitain kuvia nähtäväksi ja lopussa on lisäksi ns. 360 asteen kuva ruokailutilasta, jossa sitä voi tarkastelle hiirtä liikuttamalla lattiasta kattoon koko huone ympäri. Klikkaa oheinen linkki auki:


Koska tila ei ole kovin suuri ja pintaa on rajoitetusti, maalari kertoi maalanneensa kattoon ns. Deesis-ryhmän niin, että idässä on Kristus muistuttamassa munkeille velvollisuudesta seurata Kristusta teoissa ja ajatuksin. Etelä- ja pohjoissivuille on kuvattu ylienkelit kertomaan, että munkin elämän tulee olla enkelielämän kaltaista. Länsipuolelle on taas maalattu Johannes Edelläkävijä (Kastaja), joka on kaikkien munkkien taivaallinen suojelija.
Kristuksen kuva löytyy katosta.
(Kuvat (c) Hannu Pyykkönen)
Vastapäätä Kristusta on Johannes Kastaja
Valamon luostari on oivallinen matkakohde matkailuautoilijoille ja muillekin, vaikkapa ryhmissä tai yksinään matkaaville. Matkailuautoilijoille on rakennettu parin sadan metrin päähän ennen luostaria, sillan korvaan venesataman yhteyteen pieni ”stellplaz”, vapaa parkkialue omine ”piltuunoineen”, jossa voi tarvittaessa vaikka yöpyä ilmaiseksi kauniissa maisemissa Juojärven rannalla. Luostarialueelta löytyy matkaajille kaikki välttämättömät palvelut: hotelli, ravintola, kirjasto, näyttelyitä, matkamuistomyymälä ja tietysti, kun luostarissa ollaan kikko. Munkkien hautausmaa sijaitsee muutaman sadan metrin päässä salmen toisella puolella ja on myös katsomisen arvoinen ja vaikuttava paikka. Ja luonnossa liikkuville löytyy alueelta myös sopivia luontopolkuja eksoottisissa maisemissa.

Hannu Pyykkönen
elämän matkaaja

nettihoukka@gmail.com