164. Harvinainen taideteos keskellä metsää

Valamon luostari Heinävedellä 6.5.2018.
(Kuva (c) Hannu Pyykkönen)

Kesä on alkamassa ja samalla minulla alkaa matkailukausi. Otin oman matkailuautoni jälleen pois talvitallista ja laitoin sen Trafin sivuilla liikennekäyttöön – eli aloin jälleen maksamaan auton veroja ja vakuutuksia täysimääräisinä. Heti ensimmäiseksi tein muutaman kymmenen kilometrin lenkin totutellakseni jälleen pikkuauton jälkeen isompaan autoon ja erilaisiin hallintalaitteisiin. Seuraavana päivänä aloitin jo ensimmäisen matkani, jonka tarkoituksena on tietysti virkistäytyä, mutta myös tehdä näitä blogijuttuja, sekä katsoa, että auton kaikki paikat ja toiminnot ovat talviseisokin jälkeen kunnossa. Matka suuntautui turvallisesti Pohjois-Karjalaan ja ensimmäisenä kohteena oli tuttu ja monesti vierailemani kohde, Heinäveden Valamon luostari, jossa kävin kuvaamassa erästä tiettyä ja erityistä huonetta.

Kaksikymmentä viisi vuotta sitten otettiin Heinäveden Valamossa käyttöön veljestön ruokala, Trapesa, joka oli silloin ja on yhä varsinainen kokonnaistaideteos ja samalla harvinainen kokonaisuus lajissaan. Vastaavia seinämaalauksin koristeltuja ruokaloita ei Trapesan valmistumisen aikaan ollut Venäjällä säilynyt yhtään. Vain Kreikassa ja Balkanilla löytyi joitain koristeltuja ruokaltiloja, muttei sielläkään kovin runsain mitoin.

Yleiskuva Trapesasta.
(Kuva (c) Hannu Pyykkönen)

Erityiseksi taideteokseksi Heinäveden Valamon Trapesan tekee myös se, että sen on maalannut arvostettu ikonimaalari, toisinaan jopa seuraavaksi Rubleviksikin nimitetty, venäläinen, vai lieneenkö ukrainalainen munkki, arkkimandriitta Zinon. Hänen töitään on ylistetty ja kehuttu runsaasti. Itse taiteilijan elämä on kuitenkin tietääkseni ollut melko kuoppainen, koska joko toisten kateudesta tai sitten maalarin oman toiminnan vuoksi, hän ainakin jossain vaiheessa jotui ns. sivuraiteelle ja syrjään huomattavista maalaustöistä. Mutta se ei vähennä teoksen arvoa ja merkittävyyttä, melkeinpä päinvastoin.

Arkkimandriitta Zinonilla oli vankat taideopinnot taustanaan Ukrainassa Odessan taidekoulusta ja hän toteutti tuon Heinäveden Valamon työn 1990-luvun alupuolella yhdessä apurinsa, silloisen noviisi Dimitrin, kanssa. Samaan aikaan ruokatilaan oli tilattu ja sinne asennettiin Zinonin taidekoulun aikaiselta opiskelutoverilta Viktor Tatarenkolta erikoiset kiilleliuskaikkunat, jotka siis asennettiin ikkunoihin normaalin lasin paikalle.

Kiilleliuskaikkunat seinämaalauksen molemmin puolin.
(Kuva (c) Hannu Pyykkönen)

Noiden ”eksoottisten” ikkunoiden kautta sisään ruokailutilaan pääsee vain taittunutta harmaata valoa ja ne toimivat erinomaisina näköesteinä ulos niin, etteivät ulkona liikkuvat luostarin vieraat näe sisälle. Samalla sanotaan, että hieman hämärä valaistus ruokailutilassa auttaa veljestöä pääsemään paremmin rukouksen, ymmärryksen ja sisäisen hiljaisuuden tilaan.

Tunnelmallista valoa Trapesassa.
(Kuva (c) Hannu Pyykkönen)

Kauniisti holvattu ja maalauksin koristeltu ruokailutila ei kuulun ns. avoimiin turistikohteisiin luostarissa. Sinne ei normaalioloissa pääse, eikä sinne saa mennä kuin luvan perästä. Siksi laitan tänne luvan saatuani joitain kuvia nähtäväksi ja lopussa on lisäksi ns. 360 asteen kuva ruokailutilasta, jossa sitä voi tarkastelle hiirtä liikuttamalla lattiasta kattoon koko huone ympäri. Klikkaa oheinen linkki auki:

Panoraama 360-kuvana

Koska tila ei ole kovin suuri ja pintaa on rajoitetusti, maalari kertoi maalanneensa kattoon ns. Deesis-ryhmän niin, että idässä on Kristus muistuttamassa munkeille velvollisuudesta seurata Kristusta teoissa ja ajatuksin. Etelä- ja pohjoissivuille on kuvattu ylienkelit kertomaan, että munkin elämän tulee olla enkelielämän kaltaista. Länsipuolelle on taas maalattu Johannes Edelläkävijä (Kastaja), joka on kaikkien munkkien taivaallinen suojelija.

Kristuksen kuva löytyy katosta.
(Kuvat (c) Hannu Pyykkönen)
Vastapäätä Kristusta on Johannes Kastaja

Valamon luostari on oivallinen matkakohde matkailuautoilijoille ja muillekin, vaikkapa ryhmissä tai yksinään matkaaville. Matkailuautoilijoille on rakennettu parin sadan metrin päähän ennen luostaria, sillan korvaan venesataman yhteyteen pieni ”stellplaz”, vapaa parkkialue omine ”piltuunoineen”, jossa voi tarvittaessa vaikka yöpyä ilmaiseksi kauniissa maisemissa Juojärven rannalla. Luostarialueelta löytyy matkaajille kaikki välttämättömät palvelut: hotelli, ravintola, kirjasto, näyttelyitä, matkamuistomyymälä ja tietysti, kun luostarissa ollaan kikko. Munkkien hautausmaa sijaitsee muutaman sadan metrin päässä salmen toisella puolella ja on myös katsomisen arvoinen ja vaikuttava paikka. Ja luonnossa liikkuville löytyy alueelta myös sopivia luontopolkuja eksoottisissa maisemissa.

Hannu Pyykkönen
elämän matkaaja
nettihoukka@gmail.com