165. Halvalla Italiaan

Suomeenkin ovat rantautuneet maakuntien pikkukentille jotkut ns. halpalentoyhtiöt, joten auton parkkeeraaminen ja matkustaminen – mikäli sattuu asumaan lähellä kenttää tai jos siellä asuu sukulaisia / tuttuja – on helppoa ja hieman vaivattomampaa, kuin ainainen matkustaminen ensin Helsinki-Vantaan kentälle ja sieltä edelleen kohteeseen. Matkustamisaika lyhenee tämän vuoksi maakuntakentiltä huomattavasti ja usein myös ns. kenttärutiinit maakuntakentillä ovat helpompia.

Lentoaika on Lappeenrannasta ja Lappeenrantaa melko myöhään illalla. Ei ehkä parasta matkustusaikaa ainakaan lapsille.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Muutaman vuoden ajan Lappeenrannasta on päässyt suoraan Italiaan ja Kreikkaan Ryan Airin lennoilla. Koneet ovat olleet usein täynnä, sillä Lappeenranta sijaitsee lähellä Venäjän rajaa ja usein koneen matkustajista suurin osa on muita kuin suomalaisia: naapurimaalaisia ja lennon kohdemaan asukkaita.

Boeing 737:ssä on käytävän molemmin puolin kolme paikkaa, mutta matkaseuralainen saattaa olla missä vain.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Olen joskus aiemmin kokeillut saman lentoyhtiön lentoja Tampereelta ja hieman myös muualla Euroopassa. Nyt ajattelin sitten kokeilla Lappeenrantaa, koska kaupungista löytyy mainio majapaikka sukulaisen luota. Ensimmäisenä kokeiluvuorossa oli reitti Lappeenranta – Bergamo, jota tosin mainostetaan kohteen osalta nimellä Milano (Bergamo), vaikka Bergamon Orio al Serion lentokentälle kone menee. Kenttä toimiikin ilmeisesti Italian solmupisteenä Ryan Airille. Milanoon Bergamosta on matkaa vielä maanteitse noin kuutisenkymmentä kilometriä.

Ryan Airin lennot ovat halpoja, mutta samalla pitää sanoa, että eivät ne mitenkään mukavia ole noin fyysisenä kokemuksenakaan. Muutoinkin lentoon liittyy monenlaisia erikoisuuksia, joiden tietäminen helpottaa matkaa ja vastaavasti tietämättömyys vaikeuttaa ja hankaloittaa matkustamista.

Lento omalla kohdallani varattiin jo ajoissa ja edestakaisen matkan hinta oli jotain vajaat pari sataa euroa kahdelta hengeltä, mutta yhden suunnan voi halvimmillaan tehdä muutamalla kympillä. Sen päälle yhtiön maksupolitiikan mukaan sitten saattaa tulla kaikenlaisia muita maksuja, riippuen mm. matkalaukkujen koosta ja määrästä ja siitä haluatko mennä ensimmäisten joukossa koneeseen ja ottaa ns. kabiinilaukkusi mukaan koneeseen. Hintaero halvimman ja kalleimman lipun välillä onkin sitten melkoinen.

Tällaisen repun kanssa ei todennäköisesti pääse koneeseen matkustamoon, vaan reppu joutuu ruumaan. En uskaltanut edes yrittää ja vaihdoin sopivampaan.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Fyysisesti Ryan Airin lentoistuinten laatu vastaa jossain kuullun termin ”karjankuljetus” tasoa. Ne eivät – ainakaan minun lennollani – taittuneet lepoasentoon, selkämyksessä ei ollut verkkotaskua eikä roskakoria. Matkaseura joutuu istumaan minne sattuu, ellet erikseen maksa viereisistä paikoista. Niitä ei anneta lippua tilatessa, vaikka paikkoja olisi, niistä pitää erikseen maksaa. Sama koskee myös lapsia, jotka joutuvat näin erilleen vanhemmista, ellei asiaa tiedosta lippuja hankkiessa. Koneessa muutos ei enää välttämättä ollenkaan onnistu.

Huolimatta noista seikoista matka-ajan ollessa vain noin reilut kolme ja puoli tuntia, ne kestää – ”kun halvalla saa”. Näin voi toki pienentää matkabudjettia, mutta ei se ihan oikeasti kaikille sovi. Hintapolitiikka eriarvoistaa melkoisesti matkustajia. Jos matkaajalla ei ole kielitaitoa tai kielitaitoista seuralaista, matka saattaa vaikeutua ja hankaloitua. Samoin kokemus auttaa matkustamisessa, koska Ryan Airin systeemit kyllä poikkeavat ns. tavanomaisista melkoisesti.

Ennen matkaa kannattaa selvittää, mikä on ”Priority” (suomeksi prioriteetti, tärkeysjärjestys) ja mitä se tarkoittaa lipunhankinnassa ja jonotuksessa kentillä. Kas kun kentällä on erikseen jono priority-matkustjille ja erikseen muille ja jos – kuten näytti käyvän useille venäläisille (lähinnä ilmeisen kokemattomuuden, kielitaidon tai röyhkeyden seurauksena) ja suomalaisille vanhuksille (iän ja kokemuksen puuttuessa) – meni väärään jonoon, jonotti siinä puolituntia ja päästyään lipuntarkistukseen passitettiin toisen huomattavasti pitemmän economy-jonon hännille. Siinä ei armoa tunnettu vaikka olisi ollut ikää kuinka paljon vain. Osin syynä olivat mielestäni nytkin nähdyt monet – usein harmi kyllä naapurimaan asukkaiden – röyhkeät etuiluyritykset. Siellä kun tuo jonotuskulttuuri lienee hieman erilainen. Tuollaiset sooloilijat helposti pilaavat käytöksellään kaikkien naapurimaalaisten maineen, mikä jo hieman oli aistittavissa noillakin kentillä.

Lento sinänsä on sitten suunnilleen samanlainen kuin kaikkien muidenkin yhtiöiden lennot: erilaisia palveluja tarjotaan, mutta mikään ei ole ilmaista, ei edes kylmä mehu hikiselle ja uupuneelle matkaajalle. Lento lähtee Lappeenrannasta myöhään ja on vielä myöhempään perillä, vaikka kelloa joutuu rukkaamaan tunnin taaksepäin Italian aikaan. Majoituksen löytäminen – jos sitä ei ole ennakkoon varannut – voi olla työlästä Italian Bergamossa puolen yön aikoihin. Se kannattaa siis varata ajoissa etukäteen, vaikkapa netin kautta, josta saa melko edullisesti ns. B&B-majapaikan, johon vielä usein sisältyy haku tai tarvittaessa myös tuonti kentälle.

Käyttämämme B&B-paikka oli siisti, mutta senkertaiset asukkaat meluisia.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Käyttämämme majapaikka oli lähellä, omistaja haki kentältä ja toi kentälle seuraavana aamuna, koska auton vuokraaminen päivällä on helpompaa – ja halvempaa – kuin yöllä. Muutoin tuollaisten ”isännöttömien” majapaikkojen kanssa saattaa tulla ongelmia – ei niinkään omistajan kanssa, vaan muiden asukkaiden. Niin kävi meillekin, koska naapurissa asui outoa hillujaporukkaa. Mutta onneksi se oli vain yksi yö ja mukana oli korvatulpat, joita muuten suosittelen muutenkin matkalle aina mukaan.

Myös kylppäri/wc oli siisti ja italialaiseen tapaan sieltä löytyi kyllä pyllynpesuallas, muttei bideetä.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Auton saa vuokrattua lentokentältä, mutta tämä toimenpide vaatii taas kokemusta tai ainakin kielitaitoa, sillä auto pitää hakea Bergamossa kauempana olevalta parkkialueelta, jonne mennään sinne vievällä lentokenttäbussilla – ja vastaavasti palautettaessa tullaan sillä kentälle takaisin. Auton vuokraus on edullista: meille auto maksoi polttoaineineen viikolta noin sata euroa (emme tosin ajelleet sillä turhaan, vain kohteesta toiseen ja hieman kohteissa, muutoin liikuimme pyörillä tai jalkaisin tai julkisilla suurissa kaupungeissa). Vuokraus ja auton luovutus takaisin tapahtuu tuttuun tyyliin tankki täytenä. Bergamossa kannattaa luovutuspaikka merkitä navigaattoriin tai puhelimeen, koska sinne paluu ei ole ihan helpoin reitti. Navigaattori on muutenkin oiva väline autoon mukaan otettavaksi jo Suomesta.

Vuokra-auto kannattaa kuvata kännykkäkameralla ulkoa ja sisältä ennen vuokrausta ja jälkeenkin, niin ei pääse tulemaan turhaa sanomista vaurioista tai kilometreistä ja bensan määrästä.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Italialaiseen tyyliin auton kunto katsottiin päällisin puolin ja palauttaessa ei ollut mitään ongelmia. Vuokraaja ottaa luottokortilta (joka on vuokrattaessa välttämätön) 800 euron pantin, jota ei veloiteta, jos auto on palautettaessa kunnossa. Liikennekulttuuri on Italiassa eteläeurooppalaista, joten siihen tottumattoman kannattaa ottaa autoon hyvä vakuutus, joka tosin sitten nostaa hintaa jonkin verran, mutta turvaa kolareissa tai vaikka auton varkaustapauksessa kulut. Meillä oli ns. basic-vakuutus, jonka mukaan kolarissa olisin (ainoana kuljettajana muuten, kuljettajien lukumääräkin kun maksaa) joutunut maksamaan 1500 euroa itse. Mutta onneksi tuo liikenne oli omalle mielenlaadulle ihan sopivaa. Siitä ja myös kohteista Pohjois-Italiassa ehkä jotain myöhemmin seuraavissa blogeissa.


Hannu Pyykkönen
elämän matkaaja
nettihoukka@gmail.com