188. Historian havinaa Pyhän Sofian katedraalissa

Kiovan Pyhän Sofian katedraali 9.12.2018.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Lauantaina 15.12.2018 on Ukrainan Kiovassa sijaitsevassa Pyhän Sofian katedraalissa historiallinen päivä. Silloin selviää, kenestä tulee paljon erilaista mielipiteitä ja rajuakin vastustustakin – ainakin Ukrainan ulkopuolella – aiheuttaneen uuden perustetun, Moskovasta riippumattoman itsenäisen Ukrainan ortodoksisen kirkon päämies, uusi Kiovan arkkipiispa ja koko Ukrainan metropoliitta.

Pyhän Sofian katedraalin kuuluisa maamerkki: kellotorni.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Historiaa ja merkittäviä tapahtumia tuossa katedraalissa on kuitenkin sen historian aikana ennättänyt tapahtua paljon ja tuo ei liene kuitenkaan rakennuksen historian kannalta yhtä suuri tapahtuma, kuin mitä me nykyihmiset ajattelemme.

Pyhän Sofian katedraalista löytyy ilmeisesti maailman suurin mosaiikkityö, 260 neliömetrin kokoinen Jumalanäidin mosaiikki-ikoni.

Katedraali rakennettiin jo noin tuhat vuotta sitten eli 1000-luvun alkuvuosikymmeninä, hieman lähteistä riippuen joko 1017 tai 1037 tienoilla. Erään merkittävän ja paljon käytetyn lähteen, Nestorin kronikan mukaan, aloitusvuosi olisi 1037, jolloin alueelle ruvettiin rakentamaan useita rakennuksia, kuten Kiovan kultaisia portteja, Pyhän Sofian katedraalia sekä pariakin eri luostaria.

(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Tuon kronikan kirjoittajaksi epäilty munkki Nestor oli muuten Kiovassa sijainneen luolaluostarin munkki ja haudattu sen hautaluoliiin. Tosin sekin pitää sanoa, ettei tutkijoiden mukaan suinkaan ole täysin varma asia, että juuri Nestor olisi tuon nimensä mukaan ristityn kronikan oikea kirjoittaja, mutta se on sitten ihan oma asiansa.

Ukrainalaisessa 2 hryvnian (grivnan) setelissä on toisella puolella kuvattuna Pyhän Sofian katedraali alkuperäisessä muodossaan ...

Siitä ollaan varmoja, että rakennuttamisen aloitti alueen hallitsija, maineikas Rostovin ja Novgorodin ruhtinas ja Kiovan suurruhtinas Jaroslav I Viisas (ukrainaksi: Ярослав Мудрий, 978-1054).

... ja toiselta puolen seteliä löytyy kuva rakennuttajasta Jaroslav I Viisaasta.

Katedraalin suunnittelivat kuitenkin bysanttilaiset arkkitehdit ja se rakennettiin bysanttilaiseen tyyliin ja vasta paljon myöhemmin – 1600- ja 1700-lukujen taitteessa – se muutettiin ukrainalaisen barokkityylin mukaiseksi. Kiovan Pyhän Sofian katedraalista löytyy paljon yhtäläisyyksiä ja samankaltaisuutta vaikkapa Konstantinopolin Hagia Sofian katedraalin kanssa, joka sijaitsee nykyisessä Turkin Istanbulissa ja on rakennettu ”kaimaansa” nähden noin 500 vuotta aikaisemmin ja sitten 1400-luvulla muutettu ensin moskeijaksi ja myöhemmin museoksi.

Pyhää Basileios Suurta kuvaava mosaiikki-ikoni katedraalin museossa.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Kiovan Pyhän Sofian katedraalikin oli kirkollisessa käytössä vuoteen 1929 asti ja museoksi se muuttui vuonna 1934 aikana, jolloin Ukraina oli osa Neuvostoliittoa. Nykyisin se on edelleen enemmän museo kuin kirkko, sillä siellä ei normaalisti pidetä jumalanpalveluksia kuin kerran vuodessa, elokuun 24. päivänä eli Ukrainan itsenäisyyspäivänä. Katedraali on yksi Ukrainassa sijaitsevista Unescon maailmanperintölistalla olevista kohteista melkein vieressä sijaitsevan Kiovan luolaluostarin kanssa.

Nyt vuonna 2018, joulukuun 15. päivänä tuo katedraali on valittu uuden Ukrainan kirkon syntymisen tapahtumapaikaksi. Kirkossa valitaan – jos kaikki menee suunnitellusti – aivan uusi Ukrainan ortodoksisen kirkon päämies ja hän saa Konstantinopolin ekumeeniselta patriarkaatilta ns. Tomos-asiakirjan, jolla tälle kirkolle annetaan kirkollisessa mielessä autokefalia eli laaja itsenäisyys ja siitä tulee itäisen ortodoksisen kirkon 15. laajasti itsenäinen paikalliskirkko.

Katedraalin museossa sijaitseva pieni kirkko.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Mitä muuta tuohon tapahtumaan – kirkon itsenäistymiseen – tuleekaan liittymää, se nähtäneen piakkoin tai viimeistään jonkin ajan kuluttua itsenäistymisestä. Venäjän ortodoksinen kirkko eli Moskovan patriarkaatti haraa voimallisesti asiaa vastaan ja on käynnistänyt nyky-tyypillisen venäläisen hybridisodan paikalliskirkkojen keskuudessa ja osin julkisessa mediassakin.

Erilaiset trollitehtaat ja ns. hyödylliset hölmöt (useful idiots) on saatu toimimaan Konstantinopolia vastaan ja hybridisodassa käytetty kielenkäyttö ei oikein vastaa kuvaa kristillisestä ajatusmaailmasta ja lähimmäisenrakkaudesta. Vaikuttaa vahvasti siltä, että kirkon – tai ehkä maallisten – johtohenkilöiden omat valtaintressit ja "hyödyllisten hölmöjen" omat kirkolliset "ajatuskehitelmät" ovat tärkeämpiä kuin miljoonien ihmisten pelastuminen oikeastiuskovan kirkon avulla.

Eri paikalliskirkkojen taloudelliset, historialliset tai muut sidonnaisuudet vaikkapa juuri Moskovan patriarkaattiin ajavat ohi kristillisen lähimmäisenrakkauden ja näiden satelliitti- tai muulla tavalla Moskovasta riippuvaisten paikalliskirkkojen johtajat – hekin eräänlaisia "hyödyllisiä hölmöjä" – ovat vaahdonneet Konstantinopolia vastaan suuren kirkkorahvaan samaan aikaan vaietessa ja ihmetellessä maailman ja erityisesti oman ja muiden paikalliskirkkojen menoa.

Yksi museon Kristus-ikoneista.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Konstantinopoli on kertonut toimillansa antavan miljoonille ukrainalaisille laillisen – ekumeenisen patriarkaatin antaman ja ekumeeniselle patriarkaatille suodulla oikeudella annetun – oikeauskoisen kirkon, jolla on parempi mahdollisuus maassa ohjata ja johtaa uskovaisia oikealle tielle, kuin aiemmalla ns. skismaattisella kirkolla, joka erilaisten valtapyrkimysten vuoksi oli erotettu maailmanlaajuisesta ortodoksisesta kirkkoperheestä.

Konstantinopolilla ei ole taustalla mitään taloudellisia tai edes poliittisia taka-ajatuksia, vaikka niin varmasti propagadassa on väitetty. Teko on pelkästään kristillistä ihmisistä huolehtimista ja kirkon perustehtävää, ihmisten johtamista oikealle pelastuksen tielle. Myöskin asioiden kaataminen mahdollisesti ongelmallisten ukrainalaisten kirkollisten johtajien syyksi tuntuu ihmeelliseltä, kun hänen tai heidän "syntinsä" joutuisivat näiden vaahtoajien mielipiteen perusteella sovittamaan miljoonat syyttömät.

Pyhän Sofian katedraali 9.12.2018.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Tässäkin asiassa taustalla on vahvasti nähtävissä entisen Neuvostoliiton nykyisen perillisen, aggressiivisesti valtaan pyrkivän ja alueiden alistamisiin pyrkivän nyky-Venäjän pyrkimykset palauttaa vanha alueellinen mahti takaisin 1990-luvun tapahtumien ja Neuvostoliiton romahduksen jälkeen. Asia, josta edes Venäjän ortodoksine kirkko ei ole päässyt irti eikä ole osannut ottaa asiaan etäisyyttä, vaan on vajonnut yhdeksi maallisen vallan pelinappulaksi ja jopa väkivallan lietsojaksi, yhdeksi maan hallintoyksiköksi.

Blogisti ukrainalaisten ystävien kanssa tutustumassa Pyhän Sofian katedraaliin joulukuun alussa 2018.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Kun samalla muistetaan Neuvostoliiton Ukrainalle aiheuttamat historialliset vastoinkäymiset ja väkivaltaisuudet – kuten vaikkapa vain noin 80 vuoden päässä olevan 1930-luvun nälkään tappamisen, Holodomorin tai vaikka noin 30 vuoden päässä olevan Tšernobylin ydinvoimaonnettomuuden 1980-luvulla ja sen aiheuttama kaaoksen sekä unohtamatta aivan äskettäin tapahtuneita Krimin väkivaltaista valtaamista ja Venäjän tukemaa Itä-Ukrainan kapinaa, ei suinkaan ole ihme, jos ukrainalaiset ajattelevat niin kuin tässä asiassa ajattelevat: oma itsenäinen, Moskovasta riippumaton ortodoksinen kirkko on hyvä asia Ukrainalle.


Hannu Pyykkönen
elämän matkaaja
nettihoukka@gmail.com