137. Ahvenanmaa ja ortodoksit – osa 2. Hieman faktaakin

Jälkeenpäin konstruoitu havainnekuva on Bomarsundin linnoituksen kauniista ortodoksisesta kirkosta.
(Kuva raunion luona ulkona olevasta esittelytaulusta)

Nyt kun sain purettua suurimman asenteelliset paineeni edelliseen blogijuttuun, voisin pyöräiltyäni ja hieman katseltuani ympärilleni keskittyä myös tosiasioihin tai ainakin asioihin, jotka varmasti ovat totta. Saattaahan toki tuossa edellisessä blogijutussakin olla useita kohtia, jotka ovat ihan totta.

Majoitun tämän oman henkilöhistoriani kannalta ”historiallisen” ensimmäisen yöpymiseni Ahvenanmaalla Bomarsundin linnoituksen vierellä olevalla Puttes Campingilla, ilmeisesti vanhan herttaisen rouvan pitämällä, mahdollisesti jo parhaat päivänsä nähneellä, mutta muutoin ihan viehättävällä alueella.

Aivan alueen vieressä ovat Bomarsundin linnoituksen rauniot. Ystäväni Jarin mukaan on oletettavaa, että Helsingissä sijaitsevaan Uspenskin katedraaliin olisi tuotu rakennustarvikkeita, mahdollisesti tiiliä, täältä. En tiedä onko asia totta, mutta näin Jari arveli sen olevan. Uspenskin katedraali eli Jumalansynnyttäjän kuolonuneen nukkumisen katedraali on Helsingin ortodoksisen seurakunnan sekä samalla Helsingin hiippakunnan pääkirkko eli katedraali, joka on rakennettu vuosina 1862–1868 Ahvenanmaalta tuoduista tiilistä – niin myös Wikipedia sen kertoo.

Edellisessä blogijutussani epäilin Ahvenanmaan ortodoksista historiaa. Tutkittuani asiaa, kuva on hieman muuttunut. Täällä on ollut ortodoksisuutta aiemmin ja mahdollisesti myös roomalaiskatolista uskontoa, koska jostain päätä saarta muistaakseni löytyy fransiskaaniluostarin kellarin raunioita. Ortodoksisuus liittyy vahvasti ja ilmeisesti vain saaren venäläiseen historiaan, joka ajoittuu vahvimmillaan jonnekin 1800-luvun puolenvälin tienoille.

Vanhan linnoituksen havainnekuva sijoitettuna nykypaikalle.
(Kuva raunion luona ulkona olevasta esittelytaulusta)

Vuosina 1832-43 rakennettiin tuossa vieressä olevaa Bomarsundin linnoitusta, joka oli eräänlainen sen aikainen pieni kaupunki kirkkoineen, virastoineen, vankiloineen, leipomoineen, mutta myös elämisen kannalta merkittävät asiat kuten vaikka kaivot ja käymälätkin sijaitsivat siellä kaikessa komeudessaan. Bomarsundin linnoitus oli Ahvenanmaan kaikkien aikojen suurin rakennus, missä oli 246 huonetta, joiden pinta-ala oli noin 18 000 neliömetriä. Siellä majaili noin 2500 sotilasta ja tykkejäkin oli alueelle sijoitettu toistasataa.

Kirkko sijaitsi näyttävällä paikalla linnoitusta.
(Kuva raunion luona ulkona olevasta esittelytaulusta)

Linnoituksen päälinnake oli paikan komendantin ja samalla koko saaren mahtavimman miehen aluetta. Kuten niin monella muullakin alueella Suomessa, tällainen linnoitusten tai joskus myös ortodoksisten kirkkojen rakentaminen symbolisoi omalla mahtavuudellaan ja jykevyydellään samalla Venäjän ja sen hallitsijan, tsaarin, valtaa.

Suhdanteet muuttuivat kuitenkin melko pian ja vuonna 1854 englantilais-ranskalaiset joukot hyökkäsivät Bomarsundiin ja voittivat venäläiset muutamassa päivässä ja valloittivat linnoituksen sekä syksyllä lisäksi räjäyttivät sen tuusannuskaksi. Näin päättyi linnoituksen historia sotaväen tarkoitukseen ja sitä ei enää rakennettu uudelleen, vaan myöhemmin koko saari demilitarisoitiin ja linnoituksen rauniot sinne tuotuine tykkeineen laitettiin symbolisoimaan ihan muuta asiaa: saaren demilitarisointia.

Bomarsund nykyään.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Tuohon aktiiviseen linnoitusaikaan sijoittuu myös paikan merkittävä ortodoksinen historia. Venäläiset tapansa mukaan rakensivat suurin piirtein kaikkialle joko pysyvät tai siirrettävät ortodoksiset kirkot. Siinä on jotain samaa kuin suomalaisilla saunan rakentamisessa, joka pitää olla joka paikassa – Afrikassakin.

Venäläisten rakentamat kirkot ja myös sotilaiden käyttöön tarkoitetut kirkot koristeltiin kauniiksi. Niin myös Bomarsundissa, missä kirkon sanotaan olleen paikan kaunein rakennus ja se sijaitsi keskeisellä paikalla koko linnoitutusta. Raunioitten läheisyydessä olevista havainnekuvista saa hyvän kuvan alueen laajuudesta ja suuruudesta, mutta myös sen kauneudesta.

Linnoitus sijaitsi sillan toisella puolella.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Joten kyllä Ahvenanmaalta ortodoksista historiaa löytyy ainakin ajatuksen tasolla, jos vaikka ei esineitä niin suuresti olisikaan. Alue oli nykyisestä Ahvenanmaasta poiketen silloin melko monikulttuurinen. Linnoituksesta ja lähiseudulta löytyi niin ortodokseja, roomalaiskatolisia kuin juutalaisia, muslimeja ja protestanttejakin.

Mitä tapahtui alueen ortodoksiselle esineistölle, siitä minulla ei ole tietoa, mutta kun linnoitus antautui kenraalimajuri Bodiskon johdolla elokuun 16. päivän 1854, hänet ja muut sotilaat vietiin vankeuteen Ranskaan ja Englantiin. Lienee mahdollista, että jotain esineistöäkin kulkeutui samoihin maihin noina aikoina.


Hannu Pyykkönen
elämänmatkaaja
nettihoukka@gmail.com