131. Suuruudenhulluuden äärellä

Prora, Rügen, Saksa
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Telkkarissa olen silloin tällöin nähnyt joitain jaksoja ohjelmasta, joka kertoo natsien suuruudenhulluista kokeiluista. He rakensivat tolkuttoman kokoisia lentokoneita ja panssarivaunuja ja tekivät muutakin sanoisinko järjetöntä. En tiedä, onko tästä nyt kerrottavasta jutusta ollut omaa jaksoaan. Näin kuitenkin uskon, sillä kokoluokassaan tuo hulluus oli ja omalla tavallaan on yhä vertaansa vailla. Kun katsoo Natsi-Saksan rahojen käyttöä erilaisiin yksittäisiin ”projekteihin”, tämä on ilmeisesti ollut Autobahnien rakentamisen jälkeen taloudellisessa resurssoinnissa toiseksi suurin projekti. Ja se jäi suureksi torsoksi.

Prora
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Projektin nimi oli Prora – lieneekö monikaan tätä blogia lukevista koskaan siitä kuullutkaan. Minun täytyy tunnustaa, etten minä ainakaan ollut kuullut siitä mitään, ennen käyntiäni. Hyvä ystäväni ”usutti” minut sitä katsomaan, nyt kun jo muutamien vuosien ajan entisen DDR:n eli Itä-Saksan alueetkin ovat olleet avoinna kaikille. Tämäkin alue oli aiemmin sotilasaluetta ja kielletty siviileiltä vuodesta 1955 aina vuoteen 1991 asti.

Korjauksen ja muutoksen alla ... joskus.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Prora eli oikeastaan Seebad Prora sijaitsee Pohjois-Saksassa – aivan kuten edellä mainitsin – entisellä DDR:n alueella itämeren rannalla sijaitsevassa Rügenin saaressa. Saareen pääsee pitkää siltaa pitkin autoilla. Tai oikeammin sinne taitaa päästä lähes kaikilla kulkuneuvoilla: laivoilla, koska on meren äärellä, mutta myös junalla.

Uudelleen rakennettu hotelliksi.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Natsien tyyliin kuului heti valtaan päästyään näyttää omaa ”suuruuttaan ja erinomaisuuttaan” juuri erilaisilla hulluilla, tolkuttoman suurilla ja mahtipontisilla projekteilla. Prora, joka alkuun suunnitelmana niitti mainetta erilaisissa näyttelyissä ja kilpailuissa, oli projekti, jossa tarkoituksena oli rakentaa maailman suurin rantalomakohde tälle saarelle ja myöhemmin lisäksi samanlaiset pariin kolmeen muuhunkin saksalaiseen kohteeseen.

Uuden projektinkin kokoluokka on kohtuullisen suuri.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Rantalomakohteeseen, jonka suunnittelu alkoi joskus 1930-luvulla, aiottiin rakentaa hotellimajoitus 20 000 lomalaiselle, joiden alkuun piti olla saksalaisia työläisiä. Heidän virkistäytymistään varten rakennettuja paikkoja hallinnoi järjestö nimeltään ”Kraft durch Freude” (eli Voimaa ilolla). Itämeren rannalle rakennettiin osittain tai melkein kokonaan kahdeksan suurta, kuusikerroksista hotellia peräjälkeen, osin yhteen rakennettuina tai pienin välein eräänlaiseksi massiiviseksi rantaa seuraavaksi ketjumaiseksi rakennuskolossiksi. Massiivisten rakennusten kokonaispituudeksi tuli rannalla melkein viisi kilometriä.

Mutta aina ei käy niin kuin suunnitellaan ja halutaan. Kesken valtavien rakennustöiden alkoi toinen maailmansota – tai oikeammin Saksa sen itse aloitti hyökkäämällä Puolaan. Sota sotki rakennussuunnitelmat ja lopetti suurimmaksi osaksi kaikki työt Rügenillä. Jotain valmistui, paljon jäi kesken ja rakennuksia ei ehditty käyttää suunniteltuun tarkoitukseen.

Hitler pohti rakennusten muuttamista myös sotasairaalaksi, mutta sodan aikana resurssit eivät ilmeisesti riittäneet kaikkeen – sotimiseen ja hulluun rakentamiseen. Se, mitä saarelle valmistui, oli kaikesta huolimatta suurta ja mahtipontista. Arkkitehtonisesti rakennuskokonaisuus edusti sekoitusta bauhauslaista modernismia ja natsien suuresti suosimaa uusklassisismia. Sodan aikana rakennuskolossi jäi vähäiselle ja ei-suunnitellulle käytölle.

Sodan päätyttyä Saksa oli täynnä kotinsa sodassa menettäneitä ihmisiä ja sisäisiä pakolaisia. Osa heistä majoitettiin sodan jälkeen Proraan, josta siis löytyi noin 10 000 kahden hengen huonetta merinäköalalla osin kalustettuna kaikin tavoin: huonekaluin ja astiastoin. Kaaoksen selvittyä, DDR otti aleen sotilaskäyttöön ja sulki paikan siviileiltä.

Saksojen yhdistyttyä Prora jäi tyhjilleen, mutta sitä korjailtiin hieman, ettei ihan kaikki rappeutunut ihan raunioiksi. Muutamiin vuosiin siellä ei ollut mainittavampaa toimintaa, kunnes 2000-luvulla pidettiin huutokauppa, jossa vuonna 2012 berliiniläinen sijoittaja osti osan kolossista ja kunnosti sen loisteliaaksi kylpylähotelliksi. Muitakin osia kolossista on korjattu ja koko ajan korjataan. Osa tulee luksusasunnoiksi – ilmeisesti jonkinlaisiksi saksalaisiksi versioiksi lomaosakkeista – osaan tulee erilaisia liiketiloja, ravintoloita, kahviloita, kauppoja ja monenlaista muuta. Mahtuuhan sinne, sillä alkuaan sinne oli tarkoitus rakentaa lomailijoille 2000 ravintolaa sekä lukuisa joukko muita liiketiloja. Asuntojen myynti on koko ajan käynnissä, joten pidähän kiirettä.

Se, mikä tuossa 2012 alkaneessa uudessa projektissa on uudenlaista hulluutta, on se, että tuolla Rügenissä on jo nyt valtavasti hotelleja, ravintoloita ja muuta palvelua lomalaisille tai vapaa-aikaansa viettäville. Ranta tuosta Hitlerin kolossista eteenpäin on usean kilometrin matkalta rakennettu täyteen uuden uutukaisia hienoja hotelleja. Kun pyöräilin kaupungissa – muuten nimeltään Binz – siellä ei suuremmin nähnyt tavallisia asuintaloja.

Rannaltakin löytyi jo nyt ihmisiä, vaikka vesi lienee vielä viileähkö.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Kaupunki oli jo nyt – toukokuun loppupuolella, ei siis vielä suursesongin aikaan – todella täynnä. Vaikka uimakausi ei ollut vielä alkanut, upeilla hiekkarannoilla – joita siellä on kilometreittäin – oli jo paljon ihmisiä auringonotossa. Mitenkähän on suursesongin aikaan heinä-elokuussa! Silloin paikka lienee iskettynä täynnä. Nyt suurin osa – sanoisin ihan hihasta vedettynä kaksi kolmasosaa – oli saksalaisia eläkeläisiä, osa melkein haudan partaalla hoippuvia, osa virkeitä senioreita ja loput muita lomalaisia tai rikkaita työtä kaihtavia.

Koko paikkakin on "ristitty" uudestaan.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Saapa nähdä, miten uusi Prora alkaa menestyä ja ottaa paikkansa kaiken tuon keskellä tai oikeammin parin kilometrin päässä tuosta huminasta. Ihmisiä ja liikkeitä uudessa Prorassa oli jo nyt – ei kovin paljoa, mutta kuitenkin. Se sijaitsee omalla erillisellä rantakaistaleellaan, missä nyt ei vielä ole muita palveluja, joten toki sillä mahdollisuutensa on, mutta rahaa se syö – ja runsaasti. Rakennustyöt etenevät näköjään rakennus rakennukselta.

Rantaa riittää oikealle (kaukana näkyy rantabulevardi) ...
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

... ja vasemmalle.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

.

Jos liikut Saksassa ja etenkin Pohjois-Saksassa – tuossa kohtuullisen lähellä ovat niin Lübeck kuin Rostock tai vaikka Travemünde, kannattaa paikka käydä katsomassa. Itse majoituin noin 500 m päässä rannasta sijaitsevalla Meierin campingalueella. Ihan ok paikka, vaikka kaikesta en toki tykännyt. Junat huutavat vieressä kulkevalla radalla yhtenään ja palvelu oli tylyn saksalaista. Aivan rannan tuntumassa, lähempänä hulinapaikkoja, aidatulla alueella kuitenkin, sijaitsee toinen paikka, Campingpark Rügen, joka pikaisella vilkaisulla ei myöskään suuresti viehättänyt, mutta on ihan rantabulevardin vieressä.

Rantabulevardit olivat jo nyt melko täynnä ihmisiä.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Kaupungista löytyy – kuten jo mainitsin – vino pino hotelleja ja aivan keskustasta myös Jugendherberge – nuorison retkeilymaja, jossa voi mahtipontiseen Hitler-Jugend tyyliin majailla tyyliin sopivassa rakennuksessa. Joten kyllä täällä majapaikkoja riittää. Itse en ole tungoksien ihminen, enkä suuresti viihdy rantabulevardien ravintoloissa ja putiikeissa. Minulle syrjäisemmät ja aidot paikat ovat mieluisampia ja niitähän löytyy muualta – ei ehkä Rügeniltä.


Hannu Pyykkönen
elämänmatkaaja
nettihoukka@gmail.com