Suomessa, Skandinaviassa, Euroopassa, mutta eipä sitten paljoa muualla.
sunnuntai 12. elokuuta 2018
180. Erilainen ja erikoinen rajanylitys
Vuosittain jo ilmeisesti vuodesta 1994 alkaen on yleensä elokuun alussa, Kristuksen kirkastusjuhlan (6.8.) tienoilla, toteutettu varsin harvinainen ristisaatto kävellen Suomen puolelta läheltä Hoilolaa Venäjälle, entiseen Korpiselkään – sen hautausmaille ja kirkolle.
Olen aikaisemmissa blogijutuissani selittänyt tuon ristisaaton eriskummallista historiaa ja erittäin poikkeuksellisia käytäntöjä noin niin kuin diplomatian ja normaalien rajamuodollisuuksien kannalta katsoen (mm."Isoisää etsimässä"), joten en puutu enää siihen tuon enempää. Siitä saa lisätietoja oheisesta videosta.
Moni on kysellyt, miten tuonne ”kotiseutumatkalle” pääsee? Ensinnäkin pitää kuitenkin heti sanoa, ettei se ole kotiseutumatka eikä kotiseutumatkailua, vaan se on ortodoksinen ristisaatto, kirkollinen ja uskonnollinen tapahtuma. Sen järjestelyissä on mukana Korpiselän pitäjäseura ry ja Joensuun ortodoksinen seurakunta, jotka Suomen ja Venäjän rajavaltuutettujen myötävaikutuksella toteuttavat tuon ristisaaton. Valmistelut saattoon alkavat jo melko lailla varhain, paljon ennen sen toteuttamista ja siinä vaiheessa pitää jo olla selvillä, kuka mukaan lähtee tai oikeammin pääsee lähtemään, sillä halukkaita on runsaasti.
Parhaiten mukaan pääsee, kun kyselee asiaa riittävän ajoissa Joensuun ortodoksisesta seurakunnasta tai pitäjäseuran toimihenkilöiltä. Tosin hekään eivät ota ilmoittautumisia vastaan kuin vain tiettynä aikana, ei koko vuotta. Asiaa helpottaa suuresti, kun liittyy tuon pitäjäseuran jäseneksi, niin silloin saa ns. jäsentiedotteita, mistä selviää moni asia. Jäsenmaksukaan ei päätä huimaa ja osan saa takaisin vaikkapa hieman halvempana kulukorvausmaksuna tuosta ristisaatosta. Mukaan pääsee noin 70 pyhiinvaeltajaa, joilla on matkustusasiakirja kunnossa (tässä tapauksessa vain passi, viisumia ei tarvita, mutta se voi toki olla, jos jollakin se on) ja passi voimassa normaalisti puolivuotta matkan jälkeenkin. Sen lisäksi pitää tietysti olla riittävästi fyysisiä ja psyykkisiä voimavaroja toteuttaa tuo ristisaatto kävellen edestakaisin, kokonaisuudessaan noin 6-7 kilometriä.
Matkan aikana ristisaattoväki kulkee muodostelmassa laulaen ja rukoillen koko ajan. Aluksi se menee hautausmaille (ortodoksiselle ja luterilaiselle), missä toimitetaan muistopalvelukset ja sieltä palataan raunioituneen ortodoksisen Pyhän Nikolaoksen kirkon luo, jossa on etukäteen maksettu ruokailu ja kahvitus. Ruokailun jälkeen kirkolla on vielä litania sodassa kaatuneiden muistomerkillä, minkä jälkeen palataan samassa muodostelmassa laulaen ja rukoillen takaisin Suomeen. Matka kestää ajallisesti noin 5-6 tuntia ja on maaston ja mahdollisen (lämpimän/kylmän, sateisen/helteisen) sään vuoksi kohtuullisen vaativa matkan lyhyydestä huolimatta.
Hyvät varusteet ovat tarpeen: kävelyyn sopivat kengät ja sään mukainen asu. Joskus tarvitaan sadeasuja, joskus helleasuja – koskaan ei sitä tiedä, mitä. Ruokaa ja juomista saa perillä, mutta muuten mukana pitää olla omia juomisia ja energiaa tarpeen mukaan.
Rajalla on nykyisin normaalit rajamuodollisuudet: passi tarkistetaan mennen tullen ja ryhmästä ei saa poistua omille teilleen katselemaan vaikkapa oman suvun paikan kivijalkoja. Kylähän on oikeastaan täysin tuhoutunut, joitakin kivijalkoja ja raunioita sieltä löytyy. Hautausmaallakin on näkyvillä vain muutamia hautakiviä ja ristejä, suurin osa on kadonnut tai viety pois muuhun uusiokäyttöön. Kylä ja ympäristö ovat, kuten ohessa olevista kuvistakin sen näkee, pöhettyneitä ja puita ja metsää kasvaa talojen ja peltojen paikoilla.
Uutena ilmiönä oli vuoden 2018 ristisaaton aikana havaittavissa melko outo ilmiö: venäläiselle rajavyöhykkeelle, jonne ei pääse ns. normaali venäläinen siviilikään, rakennetaan venäläisiä kesämökkejä, datshoja. Kenelle – sitä voi vain tässä vaiheessa arvailla, mutta alue on varmasti varsin turvallinen mökkialue, sinne eivät varkaatkaan pääse asemiesten vartioiman sähköaidan vuoksi. Niin ja toisella puolella rajaa vartioivat suomalaiset. Karhuja alueella vaikutti myös olevan ainakin vattupensaiden möyrimisjäljistä päätellen.
Mikä sitten on ristisaatto? Ortodoksinen tietosivusto Ortodoksi.net kirjoittaa siitä mm. että ”ristisaatto on kirkkokansan tekemä saatto, jossa voidaan esim. kiertää kirkkoa tai kulkea johonkin kirkolliseen kohteeseen muualla. Saatolla on pitkät aina varhaiskristillisyyteen asti ulottuvat perinteensä, jolloin muun muassa kastetut kulkivat saatossa.” Sivusto kertoo myös, että ”ristisaatossa kirkkokansa kulkee neli-viis-jonossa papiston kanssa lyhdynkantajan, ristinkantajan, pitkien tankojen päässä olevien kirkkolippujen eli horugvien ja ikonien kantajien johtamana. Kirkkokuoro laulaa saaton aikana kirkkolauluja. Kuka tahansa - myös ei ortodoksi - voi osallistua ristisaattoon.”
Vuonna 2018 ristisaatto toteutettiin ensimmäistä kertaa ns. ekumeenisena. Mukana oli myös luterilainen pappi, joka osallistui ristisaattoon ja toimitti luterilaisella hautausmaalla muistopalveluksen. Oman kokemukseni mukaan mukana olijoista erittäin suuri osa on luterilaisia. Useimpia pyhiinvaeltajista motivoi mukaan lähtemistä joko sukuhistoria tai muun historia – vaikkapa sotahistoria – jos oma sukulainen on ollut vaikkapa sota-aikana taistelemassa täällä, missä ilmeisesti oli melko suuriakin taisteluja.
Itselläni ei ole mitään sotahistoriallisia faktoja tiedossa, pelkästään oman suvun ja muiden kertomaa. Kuuleman mukaan kirkkoa ja sen tornia olisi käytetty sodan aikana tulenjohtoon. Itse kirkko ei tietämäni mukaan suuresti vaurioitunut sodan aikana, vaikka sen tornia ammuttiinkin. Varsinaisesti kirkko raunioitui hoitamattomana sen jäädessä alueelle, missä kukaan ei pitänyt siitä minkäänlaista huolta.
Kirkon ikonostaasi sotaa edeltävältä ajalta. Yläosassa oleva kolmeosainen ikonikuva on nykyään aivan äskettäin sinne sijoitettuna Hoilolan Pyhän Nikolaouksen kirkon sisälletulo-oven yläpuolella. Ja sivuilla olevat suuret taulut (2 kpl) ovat myös Hoilolassa. (Kuvaaja tuntematon)
Kirkon sijainti ja ympäristö selviää tästä tuttemattoman kuvaajan ilmakuvasta oivallisesti. Isäni ja ukkini kauppa on kuvassa vasemmalla kirkosta katsoen. (Kuvat saa suurmmiksi klikkaamalla niitä hiirellä) (Kuvaaja tuntematon, mahdollisesti SA-Kuva)
Nykyisten jälkien perusteella kirkossa vierailivat alueella majailevat rajasotilaat, jotka ovat jättäneet merkkinsä kirkon seiniin. Tällä matkalla huomasin myös, että kirkon sisällä olevista suurista pönttöuuneista oli ainakin alaosastaan hävinneet kaikki tiilet ilmeisesti ”uusiokäyttöön” jossain vaiheessa nykyhistoriaa. Alueella ei ilmeisesti enää ole suurampaa joukkoa rajasotilaita, vaikka sieltä melko läheltä kirkkoa ”stalinrokokoo-tyylinen” kasarmi löytyykin. Hautausmaan vieressä kulkee tie ja sen vieressä aita, jota kuulin nimitettävän sähköaidaksi. En tiedä, mitä se mahtoi oikeasti tarkoittaa. Aidan portilla – ihan hautausmaan vieressä – on pieni rajavartijoiden mökki ja joka kerta minun siellä kulkiessa aitaan on vartioinut aseellinen sotilas. Samoin aidan vieressä, sen ulkopuolella, on haravoitu hiekka-alue, johon jää heti jäljet, jos joku siinä liikkuu.
Tie on tasaisin välimatkoin varustettu piikkimatoin ja kerrotaan sellaisen unohtuneen aivan ristisaaton historian alkuvuosina tielle, kun ruokaa ja ruokailukalusteita tuoneet suomalaiset huoltoautot ajoivat kirkolle. Seurauksena tietysti ole vähintään kahden renkaan täydellinen tuhoutuminen. Ei mikään helppo homma hoitaa kuntoon tuolla erämaassa. Vaikka liikutaan raja-alueella, sitä ei – ainakaan aiemmin – huomannut rajasotilaiden käytöksestä. Mukana on rajamiehiä niin Suomesta kuin Venäjältä. Venäläiset rajasotilaat tulevat hakemaan ryhmän Suomen puolella olevalta Ruhovaaran rajavartioasemalta ja suomalaiset rajasotilaat seuraavat mukana koko ristisaaton ajan. Viime vuosina noihin rajakäytäntöihin on kuulemani ja oman kokemuksenikin mukaan tullut hieman tarkennuksia ja tiukennuksia.
Useina vuosia mukana on ns. erikoisvieraita. Itse olen tehnyt matkan mm. Joensuun piispa Arsenin johdolla ja vuonna 2018 mukana oli Suomen Rajavartiolaitoksen (RVL) ylin komentaja, kenraaliluutnantti Jaakko Kaukanen seurueensa kanssa. Seurueessa oli mukana Pohjois-Karjalan rajavartioston komentaja eversti Vesa Blomqvist ja Ilomantsin rajakomppanian päällikkö yliluutnantti Janne Natri sekä lukuisia muita rajamiehiä ja upseereja. Vastaavasti venäläiselläkin puolella oli normaalia (majuria) suurempi ”isäntä” vastaanottamassa, kun rajavaltuutetun itsensä lomalla ollessa mukana oli hänen sijaisensa eversti Ivannikov ja suuri joukko muita venäläisiä rajasotilaita ja upseereja.
Kenrl Kaukanen on jäämässä syksyllä eläkkeelle ja tämä oli ilmeisesti hänen ns. maakuntamatkojensa Pohjois-Karjalan osuus. Hänen mukana olonsa tietysti rikastutti ristisaattoa, mutta toi mukanaan myös muunlaista ”vipinää” niin suomalaisten kuin venäläisten rajasotilaiden joukossa. Kaiken kaikkiaan hän kuitenkin vaikutti varsin lupsakalta mieheltä, kuten muuten muutkin – niin suomalaiset kuin venäläisetkin – rajasotilaat. Olen jo kolmena vuotena saanut todeta käytännössä suomalaisten rajamiesten todella suuren ammattitaidon ja kyvyn olla huomaavainen, kohtelias ja osaava kaikissa mutkikkaissakin tilanteissa, joista ei tuollaisella ristisaattomatkalla totisesti liene puutetta. Koko ristisaaton ajan on turvallinen olo, eikä ole minkäänlaista pelkoa siitä, että joku asia menisi mönkään. Myös mukaan lähteville siviileille on sanottava kiitos, hekin käyttäytyvät matkalla todella asiallisesti ja toisiansa auttavaisesti.
Suurin kiitos kuitenkin on esitettävä Korpiselän pitäjäseuran aktiiveille, jotka ennen matkaa hoitavat vaikeat byrokraattiset paperityöt, käyvät leikkaamassa nurmikot kirkon ympäriltä, järjestävät ruokailun, kahvituksen ja kaluston niiden nauttimiseksi kirkon pihalla ja huolehtivat siinä ohessa tuhannesta muusta pikkuhommasta, jotta ristisaatto onnistuisi ja kaikki sujuisi hyvin. Kiitos siitä heille kaikille!
Hannu Pyykkönen
elämän matkaaja nettihoukka@gmail.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jos/kun kommentoit, tee se omalla nimelläsi. Nimettömät tai nimimerkit eivät kelpaa.