159. Varsinainen hiekkapiitsi - huh, huh!

Punta de la Banya
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Kuten eräässä edellisessä Espanja-jutussani kerroin, usein ei pääse sellaisiin kohteisiin, jotka salpaavat hengityksen, kuin ehkä sattumalta. Joskus hyvän suunnittelun perusteella tosin saattaa tietää ja odottaa jotain sellaista, mikä sitten kyllä salpaa. Menneinä vuosia – nuorempana – kun matkustelin paljonkin perheeni kanssa, suunnittelin kaikki kohteet melko tarkasti. Tutkin ne ennakkoon sen verran kuin oli mahdollista sen aikaisista tietolähteistä eli lähinnä matkaoppaista ja selvitin, missä jokin mielenkiintoinen kohde sijaitsee.

Sittemmin olen vaihtanut tyyliä. Usein lähden matkalle se suuremmin suunnittelematta muuta kuin ilmansuunnan – pohjoiseen vai etelään. Omalla autolla liikkuessa tienristeyksissä melkeinpä heitän lantilla – oikealle vai vasemmalle. Näin olen toki päässyt mielenkiintoisiin paikkoihin, mutta ihan varmasti paljon mielenkiintoista on jäänyt näkemättä, vaikka se olisi saattanut joskus olla lähelläkin.

Onneksi suvussa on muita – nuorempia – jotka vielä osaavat tai oikeammin viitsivät suunnitella matkaa etukäteen ja pohtia vierailukohteita, ilman tällaista en olisi koskaan eksynyt Punta de la Banyaan.

Punta de la Banya
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Punta de la Banya on niemi ja luonnonsuojelukohde Kataloniassa, alueella jossa 2017 – 2018 taitteessa tapahtuu paljon, koska alue haluaa itsenäistyä omasta maastaan Espanjasta. Paikka sijaitsee noin parinsadan kilometrin päässä Barcelonasta, merenrannikkoa pitkin ajettaessa, tai jos tulee Madridista, matkaa kertyy jo noin 500 km.

Punta de la Banya
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Itse en tiennyt paikasta mitään tai oikeastaan en tiennyt edes tuollaisen paikan olemassaolosta. Niinpä ihmetys oli melkoinen, kun lähdimme ajamaan tietä pitkin kohti tuota niemeä. Hiekkaa ja hiekkarantaa oli ympärillä silmänkantamattomiin. Välillä ajoimme kilomerikaupalla kapeaa hiekka tietä, jossa meri oli molemmin puolin tietä ja melkein iski epätoivo, pääsemmeköhän me tästä johonkin, mutta kohta saavuimme ”aakeelle laakeelle” täynnä hiekkaa, hiekkadyynejä ja merenrantaa.

Lisää kuvatekstiPunta de la Banya
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Koska olimme Espanjassa – anteeksi, ei kun Kataloniassa – sää oli lämmin, mutta ihmisiä ei näkynyt missään tai jos nyt näkyi yksi siellä, toinen tuolla. Syytä en tiedä, miksi siellä ei silloin ollut ihmisiä, joten tunnelma oloi hieman outo. Oli kuin olisi johonkin saastuneeseen paikkaan saapunut, paikalliseen ”Tsernobyliin”.

Punta de la Banya
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Löysimme pien tavernakin, mutta tuolien ja pöytien sekä katoksen lisäksi siellä ei kuitenkaan ollut ihmisiä, tarjoilusta nyt puhumattakaan. Ainut elävä kohde oli eräänlainen pakettiauto, jonka edessä oli jotain laitteita. Vaikutti suuresti siirrettävältä tutka-asemalta, kansallisuutta emme kuitenkaan menneet selvittämään.

Punta de la Banya
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Rehellisesti sanottuna, emme ymmärtäneet silloin, enkä ymmärrä vieläkään, miksi paikka oli lähes autio, vaikka sää oli ihan kohtuullinen ”turistisää” ainakin suomalaiselle. Mutta olihan siellä Espanjassa toki muutakin, mitä aina aika ajoin ihmettelin, joten samaan kasaan meni tuokin.

Punta de la Banya
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Hieman heräsi epäilys, saako tänne ajaa omalla autolla, mutta kun kukaan ei estänyt, ajoimme. Lähin suurempi paikka, joka kannattaa laittaa navigaattoriin, jos alueelle haluaa mennä, on Sant Carles de la Ràpita, jos on reilut viisi kilometriä Punta de la Banyaan, jonka koordinaatit ovat
N 40,56667° / E 0,63333°

Leiriintyminen oli alueelle kielletty, vaikka tilaa olisi ollut mielin määrin siihenkin. Uimassa sai toki käydä, jos sellainen kiinnosti. Autolla ei ainakaan luvallisesti saanut ajelle hiekkadyyneillä, mutta oli siellä ainakin jälkien perusteella ajelleet muutkin. Mitään muita ”palvelupisteitä” emme tuon aution tavernan lisäksi nähneet, mutta en sitten tiedä, mikä on tilanne mahdollisen tiukimman sesongin aikana. Pitänee joskus käydä katsomassa tarkemmin.


Hannu Pyykkönen
elämän matkaaja  nettihoukka@gmail.com

158. Montserrat, sahattu vuori

Kuten aiemmassa blogijutussani kerroin, Espanjasta – tai onpa se sitten Kataloniaa tai Baskimaata – löytyy runsaasti kirkollisia kohteita niille, jotka sellaisissa haluavat vierailla. Niitä löytyy suurista ja pienistä kaupungeista ja syrjemmältä maaseudultakin. Yksi kuuluisimmista tällaisista kohteista on vuonna 1025 – jälleen muuten juuri ennen suurta skismaa (1054) – perustettu Montserratin benediktiiniläisluostari – Santa Maria de Montserrat tai katalaaniksi Abadia de Montserrat.

Luostariin voi tulla myös junalla.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)
(Kuvat suurenevat, kun niitä klikkaa hiirellä)

(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Luostari on omistettu Katalonian yhdelle hiippakunnan suojeluspyhälle, tai pitäisi kai sanoa pyhimykselle, kuten se sanotaan roomalaiskatolisessa kirkossa. Pyhimys on Montserratin neitsyt, La Verge de Montserrat tai Mare de Déu de Montserrat, joka tunnetaan myös nimellä La Moreneta. Me tunnemme sen myös muilla nimillä, kuten esimerkiksi Musta Madonna, sillä pyhimys on kuvattu mustaksi Neitsyt Mariaksi Jeesus-lapsen kanssa.

Musta Madonna sijaitsee suuren kirkon päädyssä parvella.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

La Moreneta on yhdessä pyhän Georgioksen (katalaaksi Sant Jordi) Katalolonian omia pyhiä, omia pyhimyksiä. Mustan Madonnan patsaaseen sanotaan olevan kaiverrettu sanat ''Negra Sum Sed Formosa", joka on latinaa ja tarkoittaa: ”Olen musta, mutta kaunis”.

Mustan Madonnan luo on aina pitkä jono.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Roomalaiskatolisen kirkon päämies, paavi Leo XII, kanonisoi tai ilmeisesti termi on oikeampi sanoa, myönsi kanonisen kruunun (coronatio canonica), kuvalle 11.9.1881 ja se on yksi Euroopan ns. Mustista Madonnoista, katalaaksi siis La Morentata (suomeksi lienee jotain sellaista kuin pieni tumma tai pieni tummaihoinen). Patsaasta on hurskaasti sanottu, että se on Jerusalemista varhaiskristityltä ajalta, mutta todennäköisempää on, että se on romaaniselta ajalta ja paljon nuorempi, ehkä myöhäiseltä 1100-luvulta.

Musta Madonna, Mare de Déu de Montserrat, La Moreneta
(Kuva: Wikipedia)

Pyhän Johanneksen patsas luostarissa.(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Luostari sijaitsee jylhissä ja akuniissa maisemissa.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Montserratin vuori, jossa luostari sijaitsee, on ollut pyhä vuori jo ennen kristinuskoa ja siellä tiedetään olleen roomalaisten ajalla Venus-jumalalle omistettu temppeli. Yhden legendan mukaan Musta Madonna olisi siirretty vuorelle jo saraseenien hyökkäyksen aikoina eli jo 700-luvun alkuvuosina. Toisen legendan mukaan benediktiinimunkit eivät voineet siirtää patsasta luostariin, vaan kirkko piti rakentaa patsaan ympärille. Nykyisin patsas sijaitsee kirkon takaosassa parvella, jossa se on hyvin suojattu lasikuvulla, koska paikalla vierailee vuosittain runsaasti pyhiinvaeltajia. Vain oikea käsi on kuvun ulkopuolella. Sinne sai nytkin jonottaa ihan kohtuullisen ajan. Rituaaleihin kuuluu suudella Madonnan oikeassa kädessä olevaa kultaista maapalloa.

Maisemien huippujen sanotaan muistuttavan Barcelonan Sacre Coeurin torneja.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Sen verran patsaasta voi muuten löytää ortodoksisuuttakin, että Jeesus-lapsi, joka istuu Madonnan polvien päällä, siunaa kansaa perinteisellä ortodoksisella – ei läntisellä – siunausasennolla. Patsasta on oletettavasti sen vaaletessa maalattu uudestaan mustaksi ja erilaisilla tutkimuksilla on todettu, että viimeisin maalaus on tapahtunut ehkä 1700-luvulla.

Köysiradalla luostariin saattaa olla mahtava jkokemus.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Junallakin sinne pääsee.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Ihan perille asti.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Montserratin luostariin voi toki yrittää mennä omalla autolla ja hyvällä tuurilla löytää jopa sille parkkipaikankin – hieman ajankohdasta tiippuen. Mutta toinen hyvä tapa mennä sinne on Monistrol de Montserrat –asemalta cremallera-vuoristojunalla alle 20 euron hinnalla (edestakaisin) tai Montserrat Aeri -asemalta köysiradalla, jota nyt ei ole tosin vielä kokeiltu. Jos omaa autoa ei ole käytössä, Montserratiin pääsee Barcelonasta myös junalla, joka lähtee Place Espanyalta. Maanteitse Barcelonasta Montserratiin on matkaa noin reilut 60 km ja junalla mentäessä yhteydestä riippuen noin 2-3 tuntia.

(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Luostari on suosittu turistikohde ja myös pyhiinvaelluskohde. Historiansa aina se on kokenut nousuja ja laskuja. Mm. Napoleonin joukot polttivat sen 1800-luvulla, samalla vuosisadalla valtio takavarikoi kaikki luostarit, jolloin Montserratin luostari hylättiin. Se ”jälleen rakennettiin” sitten taas tuon vuosisadan lopulla.


Hannu Pyykkönen
elämän matkaaja
nettihoukka@gmail.com

157. Vierailulla Gaztelugatxessa – siis missä?

Minä olen ollut melko nihkeä matkustelemaan Espanjassa. Vaikka olen kiertänyt Eurooppaa laidasta laitaan, en vielä koskaan ole ollut valmismatkalla Kanarian saarilla tai siellä päinkään. Olen käynyt Manner-Espanjassa kerran. Se oli ihan hyvä matka, vaikka tosin suurimman osan ajasta taisimme olla Espanjan sijasta Kataloniassa ja Baskimaalla.

Kirkko-, luostari- ja museomatkaajalle Espanja, Katalonia ja Baskimaa ovat varmaan ihanteellisia matkakohteita. Ja varmaan ne ovat sitä myös rantalomailijoille ja lämpöä hakeville. Baskimaalta löytyy muutama aivan upea kohde, jotka tosin pitää ensi tietää, että siellä osaa käydä. Yksi niistä on Gaztelugatxe – paikka, jonka nimeä en todennäköisesti osaa kertaakaan sanoa oikein, mikä se on. Siitä on väkisin vääntynyt muoto: katselugate.

Gaztelugatxe
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Gaztelugatxe on itse asiassa pienen pieni saari Biskajan rannikolla Espanjan pohjoisosassa ja saaren oikea nimi on helpompi: Bermay. Saari on ihmisten rakentaman sillan avulla yhdistetty mantereeseen ja siellä voi siis vierailla ilman venettä. Autolla ei tosin perille pääse, vaan auto pitää jättää pienen matkan päähän, josta kävellä. Tuo autojen pysäköinti voi kauniina kesäpäivinä parhaimpina turistiaikana olla ongelma, koska tilaa on vähän: pieni parkkipaikka ja tienvarret.

Gaztelugatxe
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Varsinainen kohde sijaitsee saaressa sen huipulla aika monen kivisen rappusen päässä. Siksi se ei oikein sovellu hyvin huonosti käveleville tai polvi- ja lonkkavammaisille. Kohde huipulla on noin 1000-luvulta peräisin oleva erakkola, pieni luostari, joka virallisemmalta nimeltään on Gaztelugatxekon Doniene in Basque tai espanjaksi San Juan de Gaztelugatxe, joka on omistettu – kuten nimi San Juan jo kertookin – Johannes Kastajalle, jonka ortodoksinen maailma tuntee paremmin nimellä pyhä Johannes Edelläkävijä.

Gaztelugatxe
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Luostari ei tosin ole ortodoksinen, vaan kuten lähes koko Espanja – roomalaiskatolinen – vaikka sen alku sijoittuukin ns. suuren skisman eli kirkkojen eron alkuhetkiin. Joidenkin arvelujen mukaan elämää saarella olisi ollut jo 900-luvulla, jolloin sen ihan hyvin voisi lisätä ns. jakamattoman kirkon kohteisiin, mutta seuraavat reilut tuhat vuotta ovat muovanneet siitä täysin roomalaiskatolisen kohteen.

Paikka on kuin linnoitus ja tuo nimi, Gaztelugatxe, tuleekin baskin kielen sanoista gaztelu (linnoitus) ja gaitz (valtava) eli hieman jotain samaa kuin valtava, karhea linnoitus. Paikka on monella tapaa luonnonkaunis, koska se sijaitsee rannikolla ja jossa samalla on muodostunut paikalle oma suojattu biotooppinsa, joka ulottuu pitkälle pitkin Biskajanlahden rannikkoa.

Gaztelugatxe
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Aaltoileva, meren laineiden hakkaamaan kallioon on muodostunut vuosisatojen tai varmaan vuosituhansien aikana luolia ja tunneleita komeine holvikaarineen. Erakkolasta on komeat näköalat merelle ja sieltä löytyy tarvittaessa vaikka tuulensuojaisa paikka piknikille.

Gaztelugatxe
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Perille meno reilusti yli kahdensadan kivirappusen ja kivisten käytävien ja siltarakennelmien päähän kannattaa. Erään legendan mukaan päästyään perille ylös asti, siellä pitäisi soittaa pientä kelloa kolme kertaa ja toivoa samalla jotakin.

Gaztelugatxe
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Perillä olevan erakkolan kirkon lahjoitti juuri vuosi ennen virallista suuren skisman ajankohtaa eli vuonna 1053 Biskajan hallitsija don Íñigo López lähistöllä sijaitsevan Johannes Kastajan luostarin, San Jose de la Peñan erakkolaksi ja sinne on haudattu niin erakkolaan kuin lähistölle todennäköisesti luostarin asukkaita joskus 900 – 1200-luvuilla. Myöhemmin erakkola tuhottiin ensimmäisen kerran 1593 englantilaisen merikapteenin ja orjakauppiaan, sir Francis Draken toimesta ja myöhemmin uudelleen kunnostettu rakennus paloi useita kertoja, viimeksi 1978. Pari vuotta myöhemmin 1980 se kunnostettiin jälleen ja otettiin uudelleen vihittynä lähistöllä sijaitsevan San Pelayon seurakunnan käyttöön.

Gaztelugatxe
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Erakkolaan on kertynyt vuosien saatossa runsaasti ns. votiiveja eli eräänlaisia kiitoslahjoja Jumalalle ja pyhille ihmisille niiltä, jotka ovat joskus selvinneet haaksirikoista tai muista merionnettomuuksista.

Paikalla on historian saatossa ollut monenlaista merkitystä niin strategisessa mielessä kuin myös laajemmin mm. hugenottien sodassa, Biskajan ja Kastilian kahinoissa ja vielä Espanjan sisällissodassakin. Paikka on jopa päässyt yhden HBO:n fantasiasarjan Game of Thronen kuvauspaikaksi.


Hannu Pyykkönen
elämän matkaaja
nettihoukka@gmail.com