Tuolla otsikolla oli monia vuosia sitten aivan erilainen merkitys, kun mitä sillä mahdollisesti on nykyään. Muutamia kymmeniä vuosia sitten saatettiin lähteä kirkkomatkalla talvella vaikka hevosella, vällyjen alla körötellen.Se, jos mikä, oli jotain!
Nykyisin ei näe hevosia liikenteessä, mutta taitavat olla kirkkomatkalaisetkin melko harvassa. Nyky-yhteiskunta alkaa olla yhä enemmän sekularisoitunut, maallistunut ja kirkolla ei ole enää sellaista merkitystä ihmisten elämässä, kuin sillä ole ennen. Silti teen eräänlaisia kirkkomatkoja yhä. Nyt tosin melko usein matkailuautolla, enkä aina suinkaan jumalanpalveluksiin. Nyt saatan mennä kirkkoon kuvaamaankin.
Olen muutamia vuosien ajan valokuvannut lukuisia ortodoksisia kirkkoja niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Ne kun ovat varsin kuvauksellisia niin ulkopuolelta kuin etenkin sisäpuolelta ikoneineen ja lukuisine muine kirkollisine esineineen, jotka yleensä puuttuvat protestanttisista kirkoista – joita meillä maassamme on suurin osa.
Ikonit lienevätkin yksi tunnetuimmista elementeistä, joita suomalaiset yhdistävät ortodoksisuuteen ja ortodoksiseen kirkkoon. Toinen taiteeseen liittyvä samanlainen ortodoksisuuteen yhdistettävä asia lienee ortodoksinen kaunis kirkkolaulu. Mutta kyllä listaan voi ihan hyvin lisätä myös kirkkoarkkitehtuurin, kauniit kupolikirkot tai täällä Suomessa varsin suomalaiset hirsitšasounat eli kappelit.
Syysretkeni suuntautui tavalliseen tapaansa Lappiin. Tällä kertaa Inarin Nellimiin oli menossa pari ystävääni ja kolmas halusi lähteä mukaani – no – mentiin sitten Lappiin, vaikka kyllä se oman aikansa ottaa ajella noin reilut tuhat kilometriä kotoa aina Nellimiin asti. Mutta mitäpä ei tekisi ruskan ja Lapin eteen – ja nyt vielä kirkkokuvaamisenkin. Matkalle kun sattui suuri määrä kirkkoja. Kaikkia ei edes olisi ennättänyt kuvat, siihen olisi mennyt liian paljon aikaa. Piti siis valita vain joitain.
Oudon lämpimän kesän vuoksi ruskasta ei tosin ollut oikein tietoakaan. Ainoastaan kuivuus oli kellastanut koivujen lehtiä ja aavistus maaruskasta oli nähtävissä, mutta ei vielä alkuunkaan valmiina. Itse olen oppinut, että Lappiin ruska tulee aina syyskuun 12. päivä klo 12, joten tätä kirjoittaessani (10.9.) siihen on vielä pari päivää. Joten toivossa voinee elää kotvan.
Muutoin sää suosi matkaa. Kun etelässä satoi, pohjoisessa paistoi aurinko ja lämpötila lähenteli melkein +20 astetta. Tälläkin kertaa matka suuntautui Oulun kautta Rovaniemelle ja sieltä Ivalon kautta Nellimiin. Takaisin olisi tarkoitus mennä ehkä itäisempää reittiä Kemijärven ja Kajaanin kautta. Katsotaan nyt.
Menomatkalle, joka nyt on jo takana päin, osui monta todella upeaa kuvauskohdetta. Niitä oli kyllä omalla tavallaan kaikki, sillä kuvattaviin mahtui ns. jälleenrakennuskauden tšasouna ja kirkko sekä maineekkaan ikonimaalarin maalaama ikonostaasi, mutta kieltämättä helmenä oli kaksi tosi kaunista ja omalla tavallaan erikoistakin kirkkoa: Iisalmen Pyhän Elian kirkko ja Oulun ortodoksinen Pyhän Kolminaisuuden katedraali.
Katsotaan nyt sitten, mitä saan mahtumaan paluumatkalle. Sielläkin olisi kyllä mielenkiintoisia kohteita, mutta niistä kirjoittelen sitten mahdollisesti myöhemmin, jos jotain kerrottavaa löytyy.
Uusin villitys tässä kuvaamisessani on ns. 360-kuvaus eli kamera kuvaa ympäriinsä pallon muotoiselta alueelta kaiken. Kuvaa voi sitten zoomata lähemmäksi tai kauemmaksi ja tutkia tarvittaessa yksityiskohtiakin. Laitan tämä blogijutunkin yhteyteen jonkin vanhemman, aiemmin kuvatun 360-kuvan, vaikka se tässä blogialustassa vaatii hieman kikkailua. Mutta kuvat voi katsoa erään apuohjelman sivuilta ja jos jollakin on oma Facebook-profiili, ne löytyvät hieman erilaisessa formaatissa sieltäkin. Laitan kummankin kuvaformaatin linkkinä tänne.
Tässä ensin ns. Thinglink-linkki (liikuta kuvaa laittesta riippuen hiirellä tai sormella, mutta avaa ensin linkki ja klikkaa kuvaa):
Tässä samaan kuvaan linkki Facebook-sivulle, jota voit katsella, jos sinulla on oma Fb-profiili:
Jos vielä sanoisin sanasen Lapin matkailusta, jota tässä on muutama vuosi tullut seurailtua niin talvi- ja kevätkaudella kuin kesä- ja syyskaudella. Siinä on tapahtunut jonkin verran edistystä. Aikanaan ennen Neuvostoliiton hajoamista kävin joka talvi hiihtämässä ja laskettelemassa. Hinnat olivat kotuullisia palvelutasoon verrattuna. Sitten tuli tuo liiton hajoaminen ja kyseisen maan asukkaat pääsivät matkailemaankin. Lappi täyttyi ko. valtion eri osavaltioiden kansalaisista ja matkailuyrittäjät hullaantuivat. Näillä uusilla matkustajilla oli rahaa, mutta palveluntarjoajan eli tuotteen laadusta ei oikein ollut mitään tietoa, kaikki meni. Laatuun ei tarvinnut satsata.
Sen seurauksena hinnat nousivat, palvelutaso laski ja monet vuosia Lapissa käyneet suomalaiset kaikkosivat kohteista joko hintojen nousun tai palvelun huononemisen tai molempien vuoksi ja tilanteen taas muuttuessa – ”liiton” kansalaisten suunnatessa uusiin kohteisiin Keski-Eurooppaan – kaikki suomalaiset eivät enää palanneetkaan. Minäkin kuuluin tuohon porukkaan. Hankin matkailuauton (tai alkuun -vaunun) ja muutin radikaalisti matkailutottumuksiani.
Vaunuilla tai matkailuautoilla liikkuvat eivät ole vielä saaneet sitä palvelutasoa kaikkialle Lappiin, mitä moni meistä odottaa. Joillakin alueilla karavaanarit ovat melkein kirosana ja osin siihen on syynä myös karavaanarien oma toiminta. Puskaparkkeiluun hakeutuvat ilmaismatkaajat eivät ole matkailuyrittäjien suosiossa. Kyllä karavaanarienkin pitää maksaa jostakin, jos haluavat palvelua ja itselleen matkailuun sopivia paikkoja.
Liian paljon karavaanareissa on levikkeillä pysähtyjiä, ”puskaparkkilaisia”, jotka hakeutuvat päivisin matkailuyrityksien pakeille etsien ilmaisia palveluja. Ei se homma niin mene. Jos on ollut varaa hankkia melko kallis matkailuväline, lienee paikalaan maksaa myös joistain matkailupalveluistakin.
Tälläkin reissulla – aikaan jolloin ruskaretkeilijät ovat joukolla liikkeellä – helposti huomaa, ettei matkailuautoilijalle ole useinkaan sijaa majatalossa. Jos jossakin on tasokkaita matkailuautopaikkoja, ne ovat varatut usein jo vuosi sitten, kun ihmiset kävivät edellisen kerran siellä ja hyväksi havaitsivat. Jäljlle jää vain keräilyeriä ja sitä, mitä nyt milloinkin on peruutusten vuoksi jäljellä tai sitten kuten tässä yhdessä paikassa kyselin – romuja täynnä olevalle parkkipaikalle (jossa ainoastaan oli tolpat) ilman mitään muita palveluja hintaan 30 euroa yö. Hups!
Kiinalaiset ovat tulossa vauhdilla Lappiinkin ja se tietää palvelujen paranemista. Mutta mitä tapahtuu palvelujen osalta karavaanimatkailussa on arvoitus, elleivät karavaanarit ala muuttaa matkailutottumuksiaan. Ilmainen oma majapaikka (matkailuauto tai -vaunu) ei tarkoita kaiken ilmaisuutta eikä sitä, että mistään ei olla valmiita maksamaan. Ehkä jonkinlainen tason nosto olisi kaiken kaikkiaan paikallaan aika monessa asiassa meillä karavaanareilla - "kaikkien kavereilla".
Hannu Pyykkönen
elämän matkaaja
nettihoukka@gmail.com
 |
| Nellimin Pyhän Kolminaisuuden ja Pyhän Trifon Petsamolaisen tšasouna (Kuva © Hannu Pyykkönen) |
 |
| Nellimin Pyhän Kolminaisuuden ja Pyhän Trifon Petsamolaisen tšasouna (Kuva © Hannu Pyykkönen) |
Ikonit lienevätkin yksi tunnetuimmista elementeistä, joita suomalaiset yhdistävät ortodoksisuuteen ja ortodoksiseen kirkkoon. Toinen taiteeseen liittyvä samanlainen ortodoksisuuteen yhdistettävä asia lienee ortodoksinen kaunis kirkkolaulu. Mutta kyllä listaan voi ihan hyvin lisätä myös kirkkoarkkitehtuurin, kauniit kupolikirkot tai täällä Suomessa varsin suomalaiset hirsitšasounat eli kappelit.
Syysretkeni suuntautui tavalliseen tapaansa Lappiin. Tällä kertaa Inarin Nellimiin oli menossa pari ystävääni ja kolmas halusi lähteä mukaani – no – mentiin sitten Lappiin, vaikka kyllä se oman aikansa ottaa ajella noin reilut tuhat kilometriä kotoa aina Nellimiin asti. Mutta mitäpä ei tekisi ruskan ja Lapin eteen – ja nyt vielä kirkkokuvaamisenkin. Matkalle kun sattui suuri määrä kirkkoja. Kaikkia ei edes olisi ennättänyt kuvat, siihen olisi mennyt liian paljon aikaa. Piti siis valita vain joitain.
Oudon lämpimän kesän vuoksi ruskasta ei tosin ollut oikein tietoakaan. Ainoastaan kuivuus oli kellastanut koivujen lehtiä ja aavistus maaruskasta oli nähtävissä, mutta ei vielä alkuunkaan valmiina. Itse olen oppinut, että Lappiin ruska tulee aina syyskuun 12. päivä klo 12, joten tätä kirjoittaessani (10.9.) siihen on vielä pari päivää. Joten toivossa voinee elää kotvan.
Muutoin sää suosi matkaa. Kun etelässä satoi, pohjoisessa paistoi aurinko ja lämpötila lähenteli melkein +20 astetta. Tälläkin kertaa matka suuntautui Oulun kautta Rovaniemelle ja sieltä Ivalon kautta Nellimiin. Takaisin olisi tarkoitus mennä ehkä itäisempää reittiä Kemijärven ja Kajaanin kautta. Katsotaan nyt.
Menomatkalle, joka nyt on jo takana päin, osui monta todella upeaa kuvauskohdetta. Niitä oli kyllä omalla tavallaan kaikki, sillä kuvattaviin mahtui ns. jälleenrakennuskauden tšasouna ja kirkko sekä maineekkaan ikonimaalarin maalaama ikonostaasi, mutta kieltämättä helmenä oli kaksi tosi kaunista ja omalla tavallaan erikoistakin kirkkoa: Iisalmen Pyhän Elian kirkko ja Oulun ortodoksinen Pyhän Kolminaisuuden katedraali.
 |
| Iisalmen Pyhän Elian kirkko (Kuva © Hannu Pyykkönen) |
 |
| Oulun Pyhän Kolminaisuuden katedraali (Kuva © Hannu Pyykkönen) |
Tässä ensin ns. Thinglink-linkki (liikuta kuvaa laittesta riippuen hiirellä tai sormella, mutta avaa ensin linkki ja klikkaa kuvaa):
Tässä samaan kuvaan linkki Facebook-sivulle, jota voit katsella, jos sinulla on oma Fb-profiili:
Jos vielä sanoisin sanasen Lapin matkailusta, jota tässä on muutama vuosi tullut seurailtua niin talvi- ja kevätkaudella kuin kesä- ja syyskaudella. Siinä on tapahtunut jonkin verran edistystä. Aikanaan ennen Neuvostoliiton hajoamista kävin joka talvi hiihtämässä ja laskettelemassa. Hinnat olivat kotuullisia palvelutasoon verrattuna. Sitten tuli tuo liiton hajoaminen ja kyseisen maan asukkaat pääsivät matkailemaankin. Lappi täyttyi ko. valtion eri osavaltioiden kansalaisista ja matkailuyrittäjät hullaantuivat. Näillä uusilla matkustajilla oli rahaa, mutta palveluntarjoajan eli tuotteen laadusta ei oikein ollut mitään tietoa, kaikki meni. Laatuun ei tarvinnut satsata.
Sen seurauksena hinnat nousivat, palvelutaso laski ja monet vuosia Lapissa käyneet suomalaiset kaikkosivat kohteista joko hintojen nousun tai palvelun huononemisen tai molempien vuoksi ja tilanteen taas muuttuessa – ”liiton” kansalaisten suunnatessa uusiin kohteisiin Keski-Eurooppaan – kaikki suomalaiset eivät enää palanneetkaan. Minäkin kuuluin tuohon porukkaan. Hankin matkailuauton (tai alkuun -vaunun) ja muutin radikaalisti matkailutottumuksiani.
Vaunuilla tai matkailuautoilla liikkuvat eivät ole vielä saaneet sitä palvelutasoa kaikkialle Lappiin, mitä moni meistä odottaa. Joillakin alueilla karavaanarit ovat melkein kirosana ja osin siihen on syynä myös karavaanarien oma toiminta. Puskaparkkeiluun hakeutuvat ilmaismatkaajat eivät ole matkailuyrittäjien suosiossa. Kyllä karavaanarienkin pitää maksaa jostakin, jos haluavat palvelua ja itselleen matkailuun sopivia paikkoja.
Liian paljon karavaanareissa on levikkeillä pysähtyjiä, ”puskaparkkilaisia”, jotka hakeutuvat päivisin matkailuyrityksien pakeille etsien ilmaisia palveluja. Ei se homma niin mene. Jos on ollut varaa hankkia melko kallis matkailuväline, lienee paikalaan maksaa myös joistain matkailupalveluistakin.
Tälläkin reissulla – aikaan jolloin ruskaretkeilijät ovat joukolla liikkeellä – helposti huomaa, ettei matkailuautoilijalle ole useinkaan sijaa majatalossa. Jos jossakin on tasokkaita matkailuautopaikkoja, ne ovat varatut usein jo vuosi sitten, kun ihmiset kävivät edellisen kerran siellä ja hyväksi havaitsivat. Jäljlle jää vain keräilyeriä ja sitä, mitä nyt milloinkin on peruutusten vuoksi jäljellä tai sitten kuten tässä yhdessä paikassa kyselin – romuja täynnä olevalle parkkipaikalle (jossa ainoastaan oli tolpat) ilman mitään muita palveluja hintaan 30 euroa yö. Hups!
Kiinalaiset ovat tulossa vauhdilla Lappiinkin ja se tietää palvelujen paranemista. Mutta mitä tapahtuu palvelujen osalta karavaanimatkailussa on arvoitus, elleivät karavaanarit ala muuttaa matkailutottumuksiaan. Ilmainen oma majapaikka (matkailuauto tai -vaunu) ei tarkoita kaiken ilmaisuutta eikä sitä, että mistään ei olla valmiita maksamaan. Ehkä jonkinlainen tason nosto olisi kaiken kaikkiaan paikallaan aika monessa asiassa meillä karavaanareilla - "kaikkien kavereilla".
elämän matkaaja
nettihoukka@gmail.com
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jos/kun kommentoit, tee se omalla nimelläsi. Nimettömät tai nimimerkit eivät kelpaa.