182. Syksyinen Lappi ortodoksisten silmälasien läpi

Edellisessä blogijutussani kirjoitin menomatkasta Lappiin, josta tuli samalla eräänlainen nykyaikainen kirkkomatka. Kuvasin 7-8 ortodoksista kirkkoa sisältä ja ulkoa, tavallisin kuvin ja ns. 360-kuvin. Hiljalleen, kunhan pääsen majoittumaan tästä toissijaisesta kesäisestä asunnostani takaisin ensisijaiseen asuntooni, kotiin, laitan tuloksia myös nähtäväksi nettiin. Pääasiassa kuvat ja muut tiedot kuvauskohteista löytyvät sekä omilta Facebook-sivuiltani (profiili: Hannu Hap Pyykkönen) että vapaaehtoisten toimittamalta Ortodoksi.netin (profiili: Ortodoksi.net) sivuilta. Joitakin kuvia on tässä blogissakin.

Oulun ortodoksinen katedraali.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Matkani tarkoitus ei suinkaan ollut lähteä kirkkoja kuvaamaan, koska olin menossa tapaamaan ystäviäni Nellimiin ja tarkoitus oli vain käydä risteilyllä Inari-järvellä. Tämäkin toteutui ja Ukonkivellä kävin minäkin. Siinä ohessa tuli katseltua pohjoista jälleen ortodoksisten silmälasien kautta, koska itsekin olen ortodoksi ja ollut monessa kirkon kuviossa mukana vuosien saatossa.

Matkareitti syyskuussa 2018

Edellisessä blogissani kritisoin jonkin verran karavaanareita ja Lappia karavaanarien kohteena. Loppumatkalla nuo ajatukset entisestään lisääntyivät ja eivät kaikki suinkaan parempaan suuntaan. Kun katselin sopivien päivittäisten ajomatkojen päästä karavaanareillekin tarkoitettuja alueita, suurin osa niistä oli sulkenut ovensa elokuun lopussa. Ja ainakin sillä yhdellä, jossa yövyimme, olisi paljon tekemistä laadun nostamisessa. Jos maksan karavaanarialennuksen jälkeenkin 34 euroa paikasta, sähköstä ja saunasta, joka oli jokseenkin ankea ja huonosti lämmitetty, kriittiset ajatukset vain kasvoivat.

"Pelle Pelottoman suihku"
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Vanha kanalafarmi oli muutettu mukavan järven rannalla, ihan tien vierellä, majoituspaikaksi, josta sai erilaisia majapaikkoja telttapaikasta rivitaloasuntoon. Paikkaan olisi varmaan kannattanut satsata hieman enemmän, jos alueelle halutaan karavaanareita. Kuten jo sanoin, puulämmitteinen sauna oli pettymys, vaikka oli järven rannalla, tie parkkiin oli kehnossa kunnossa ja liukkaalla sadekelillä juuri ja juuri pääsin sieltä pois.

Vessassa en viitsinyt käydä, kun oma oli mukavampi ja suihkukin oli varsin eksoottinen kylmine vesineen. Mitä nuo palvelut olivat kiinteissä vuokrattavissa asunnoissa, sitä en tiedä, mutta karavaanarina olisin kyllä odottanut hieman laadukkaampaa palvelua.

Syksyinen Kiiopää oli täynnä luontovaeltajia ja ruskaretkeläisiä.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Sen sijaan Lapissa oli palveluja tarjolla joka paikassa, olihan parasta ruska-aikaa. Tosin kaikki laadukkaammat paikat olivat tupaten täynnä ja useimpiin tällainen ex-tempore-matkaaja ei enää saanut paikkoja. Jäljelle jäivät vain hieman (tai enemmän) huonompilaatuiset ja varsin niukkoja palveluksia tarjoavat paikat. Pelkästään tuollainen tilanne pakottaa karavaanarin etsimään hyviä puskaparkkeja, joita Lapistakin löytyy pilvin pimein.

Saariselällä ja sen lähimaastossa oli porukkaa kuin markkinoilla. Kaikkea piti jonottaa, paitsi oman auton vessaan tai jääkaapille. Ajankohdan sopivuuden vuoksi sääkin oli mukavan pilvipoutainen eikä juuri silloin satanut. Sen se teki vasta, kun lähdimme etelää kohden.

Ehkä huomattavin ristiriitainen tunne tuli Nellimissä, jossa hotelli tarjosi rakennustarvikkeita ja muuta roinaa täynnä olevaa, tien vieressä olevaa parkkipaikkaa, jossa ainoastaan oli sähkötolpat tiilien, puutavaran ja roskien seassa. Hinnasta ei respassa ollut tarkkaa tietoa – arvelivat sen olevan jotain 40-50 euroa sähköllä ja ilman muita palveluja. Ei otettu.

Hotellin karavaanareille tarkoitettu parkkialue taustalla.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Sen sijaan matkalla mukanani ollut ystäväni halusi yöpyä hotellihuoneessa kohtuullisen kovaan syyshintaan ja siihen saimme mahtumaan auton parkkeerauksen hotellin pihalle. Sähköä tietokonetyöskentelyyn autossa sai ottaa talvilämmitystolpasta aina kaksi tuntia kerrallaan, mutta autossa ei olisi saanut yöpyä. No hintaan kuului kuitenkin aamiainen kahdelle. Ja hotellissa olleiden ryhmämatkaajien kanssa saimme käydä saunassakin.

Olen ollut useamman kerran Nellimissä, joka luontonsa puolesta on kaunis paikka. Hotellissakin olen yöpynyt aiemmin – jopa alkutalvella, römppäaikaan – ja sillä kokemuksella sanoisin, että alueeseen kannattaa satsata. Mutta myös karavaanarimatkailijat kannattaisi huomioida. Yhteiskunta on par’aikaa auttamassa tätäkin asiaa, koska tietä Ivalosta Nellimiin korjataan ja osin rakennetaan ihan uusiksi. Siksi tiellä ajaminen vie aikaa ja on tällä hetkellä (syksy 2018)  paikoin hieman hankalaakin.

Nellimin kirkon sisätila.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Mutta kohteesta löytyy myös ortodoksista katseltavaa: todella kaunis puinen Pyhän Kolminaisuuden ja Trifon Petsamolaisen kirkko, jonka on suunnitellut useita tšasounoita suunnitellut Seppo Latvala ja joka rakennettiin Koltta-asiain kannatusyhdistyksen toimesta 1987-88. Pyhäkkö vihittiin aluksi tšasounaksi, ja muutettiin sitten kirkoksi 1988.

Kajaanin kirkon kupoli.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Paluumatkalle osutettiin myös pari – kolme muutakin ortodoksista kirkkoa tai tšasounaa, jotka sain käydä kuvaamassa, Kajaanissa kaksi kohdetta ja Alapitkässä yksi. Laitan niistä joitain kuvia tännekin nähtäväksi ja enemmän kuvia ilmestyy myöhemmin mm. Ortodoksi.netin Facebook-sivulle. Erityisesti ne kuvatut 360-kuvat, joissa kirkko nähdään lattiasta kattoon ja oikealta vasemmalle kuvaa hiirellä tai sormella liu’uttamalla, ovat mukavia katsottavia – ainakin kuvaajan mielestä.

Iisalmen seurakunnan Alapitkän Pyhän Kolminaisuuden tšasouna.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Jos vielä sanoisin sanasen niistä kohteista, joissa tällä reissulla Inarissa (siis Ivalon yläpuolella olevassa kylässä), niin museo- ja luontokeskus Siida on aina vierailunarvoinen paikka. Niin oli nytkin. Ensi kertaa tällä reissulla kävin myös järviristeilyllä Inari-järvellä ja vierailin pakanallisella uhripaikalla Ukonkivellä. Noin kolmen tunnin risteily oli hieman pitkästyttävä ja tuotetta olisi varmasti hyvä vielä hieman kehitellä.

Ukonkivelle Inari-järvellä eivät muinoin naiset päässeet, nyt heitä oli lähes enemmistö.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Niin ja pitäähän sitä kertoa siitä varsinaisesta kohteesta, jota olimme menneet sinne katsomaan: ruskasta. Lapissa – kuten etelämpänäkin – koivut olivat kuivuudesta (ei vielä pakkasesta) kellastuneita ja aiheuttivat lievän ruskatuntemuksen, mutta eivät vielä olleet ”oikeaa ruskaa”. Maaruskaa oli hieman teiden varsilla ja enemmän ylempänä tunturissa, mutta varsinainen oikea ruska odotti vielä puhkeamistaan. Mutta eiköhän se sieltä ennätä vielä tulla, vaikka tosin jotkut koivut olivat jo pudottaneet lehtensä.


Hannu Pyykkönen
elämän matkaaja
nettihoukka@gmail.com