179. Ristisaattodiplomatiaa

Korpiselän ortodoksinen raunioitunut Pyhän Nikolaoksen kirkko.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Jo reilusti yli kaksikymmentä vuotta on tehty erilaisia ristisaattoja – ortodoksisia pyhiinvaellusretkiä – Suomesta Venäjälle Korpiselkään, joka sijaitsee aivan rajan takana muutaman kilometrin päässä Suomesta. Tuossa rajat ylittävässä ristisaatossa on monta erikoisuutta. Se, että kävellään, ei ole erikoisuus, mutta se on erikoista, että kävellään Suomesta Venäjälle. Ja toinen erikoisuus on ehkä omalla tavallaan vielä erikoisempi, sinne pääsee ilman viisumia ja lisäksi ylitys tapahtuu paikassa, joka ei ole ns. virallinen rajanylityspaikka.

Ristisaaton reitti Suomesta Venäjälle.
(Kartat ja kuvat suurenevat hiiren klikkauksella)

Hoilolan ja Ruhovaaran sijainti kartalla.

Entinen Korpiselän pitäjä ja ns. tynkä-Korpiselkä Soomen puolella.

Tällainen tapahtuma oli jälleen tässä elokuussa ja siinä käveltiin läheltä Hoilolaa, Ruhovaaran vartioasemalta Venäjälle Korpiselkään, entiseen samannimisen kunnan keskuspaikkaan. Nykyinen Suomeen jäänyt ns. tynkä-Korpiselkä kuului sodan jälkeen Tuupovaaran kuntaan ja jokunen vuosi sitten Joensuuhun, kun Tuupovaara liitettiin siihen.

Paikkana Korpiselkä merkitsee minulle paljonkin. Oma isäni on syntynyt siellä ja siellä sijaitsee jossain myös isovanhempieni. Aleksanterin ja Anastasian, hauta. Hautausmaan tiedän, mutta hautaa ei ole vielä löytynyt, sillä hautakivi on haudalta mennyt muuhun käyttöön.

Olen kirjoittanut aikaisemmista käynneistäni Korpiselässä myös erilliset blogijutut ja ne löytyvät oheisista linkeistä: (2015) -> "Isän matkassa" (http://hapinmatkat.blogspot.com/2015/08/062-isan-matkassa.html) ja (2016) -> "Isoisää etsimässä" (http://hapinmatkat.blogspot.com/2016/08/109-isoisaa-etsimassa.html)

Ukin ja mummin Korpiselän hautausmaalta kadonnut hautakivi, jossa muuten sukunimi on väärin. Sen pitäisi olla kahdella k-kirjaimella.
(Kuva Hannu Pyykkösen kotialbumista)

Ristisaaton järjestää vuosittain elokuun 7. päivänä Korpiselän pitäjäseura ry nykyisin yhteistyössä Joensuun ortodoksisen seurakunnan kanssa ja tietysti Suomen ja Venäjän rajavaltuutettujen myötävaikutuksella. Kiitos siitä, että tällainen ristisaatto järjestetään, kuluu yllättävälle taholle entiselle Suomessa toimineelle Venäjän suurlähettiläälle Juri Derjabinille (1932-2013), joka tunnetaan myös nimimerkistään Juri Komissarov, millä hän kirjoitti ainakin kaksi suomennettua Venäjän ja Suomen välisiä suhteita käsittelevää kirjaa. Omalla nimellään Derjabin kirjoitti vielä muitakin samaa aihetta käsitteleviä kirjoja.

Tuosta Derjabinin osuudesta saa lisää tietoa vuoden 2016 ristisaatosta tekemästäni videosta (https://youtu.be/6WV6FBiX4Vw),:

Korpiselän ristisaatto 2016

jossa toinen ristisaattojen onnistumiseen ja ylipäätänsä koko perinteen henkiinherättämiseen ja hengissä pitämiseen voimallisesti kymmenien vuosien aikana osallistunut ortodoksinen rovasti, isä Vesa Takala, kertoo asiasta tarkemmin.

Itse olen osallistunut nyt tuohon ristisaattoon kolmena vuotena: 2015, 2016 ja nyt viimeksi 2018. Noiden vuosien aikana jotkut käytännöt ovat muuttuneet, mutta itse tapahtuma on pysynyt yhtä mielenkiintoisena ja osin mystisenä tapahtumana, jota tullaan ihmettelemään ympäri maata Hangosta Petsamoon ja parhaimmillaan muualtakin. Tänä vuonna osallistujia oli noin 70, joka lienee suurin määrä, joka mukaan otetaan. Suuremman joukon hallitseminen alkaa olla jo liian vaikeaa.

Ristisaatto matkalla Korpiselkään. Keulilla kantaa lyhtyö Korpiselän pitäjäseuran puheenjohtaja Jaakko Jeskanen. Keskellä ikonia kantaa luterilainen kirkkoherra Jari Uimonen.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Hallitsemisella tarkoitetaan tässä lähinnä sitä, etteivät mukana olevat ihmiset ”pompi” mihin sattuvat matkan aikana tai perillä. Ristisaatto kulkee koko ajan venäläisellä, ns. suljetulla rajavyöhykkeellä, jonne ei ainakaan ennen päässyt muut kuin rajavartijat. Muilta venäläisiltä alue on suljettu ja sitä vartioi aseellinen sotilas, tiet ovat täynnä piikkimattoja ja alue on rajattu ns. sähköaidalla ja haravoidulla hiekkavyöhykkeellä muusta alueesta.

Kirjoitin ”ainakaan ennen päässyt” siksi, että nykyään näyttää pääsevän. Edelleen alue on suljettua rajavyöhykettä, jota vartioidaan ja rajataan samalla tavalla, mutta jonne näyttää olevan rakenteilla muutamia datshoja – kesämökkejä. Kenelle – sitä sopii vain arvailla. Kenellä nyt on tuolle alueelle ylipäätänsä mahdollista mennä. Onhan alue siinä mielessä luksusta, ettei siellä ainakaan varkaita käy. Jos käy luvatta, venäläiset rajamiehet ampuvat ne tai niitä tai he joutuvat alueella liikkuvien karhujen suihin tai Suomen puolelta tullessa suomalaiset rajamiehet ottavat heidät kiinni. Siis varsin turvallinen alue.

Ristisaatto kulki pitkin ns. vanhaa Korpiseläntietä ja hieman ennen ortodoksista kirkkoa, vanhan Kokkarin tienristeyksen kohdilla noita mökkejä näytti sinne kohoavan. Paikalla oli rakentajia – ilmeisesti uusia kesäasukkaita – perheineen ja autoineen, osa majoittui näköjään asuntovaunuissakin. Aika lailla erikoista, sanoisin.

Venäläiselle suljetulle rajavyöhykkeelle nousevia datshoja kesällä 2018.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Tämän vuotinen ristisaatto oli edellistä poikkeava siinäkin mielessä, että mukana oli joitain erikoisvieraita. Teologisessa mielessä – ristisaattohan on uskonnollinen tapahtuma – tämä ristisaatto poikkesi aiemmista siinä, että nyt oli virallisesti mukana myös luterilainen pappi, entinen tällä alueella toiminut Vaara-Karjalan kirkkoherra, nykyisin Liperin luterilainen kirkkoherra, Jari Uimonen.

Myös maallisessa mielessä mukana oli toisenlaisia erikoisvieraita. Syksyllä 2018 tehtävässään lopettava ja eläkkeelle siirtyvä Rajavartiolaitoksen komentaja, kenraaliluutnantti Jaakko Kaukanen, oli mukana osana omaa eri maakuntia käsittävää maakuntakierrostaan, nyt Pohjois-Karjalan rajavartioston komentajan, eversti Vesa Blomqvistin ja lukuisan muun rajaupseerin kanssa ja tietysti vastapuolella oli myös normaalia järeämmät ”voimat” isäntinä, heitä johti rajavaltuutetun sijainen, venäläinen eversti Ivannikov ja mukana oli heilläkin suuri joukko muita rajaupseereja.

Kuvassa mm. 4. vasemmalta ev. Vesa Blomqvist, 6.-11. vas. ev. Ivannikov, ylil. Natri, isä Vjatseslav Volodin (Вячеслав Володин), kenrl Jaakko Kaukanen, isä Tuomas Järvelin ja isä Vesa Takala.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Johtuen ehkä näistä erikoisvieraista ja kuuleman mukaan myös jo vuosi sitten tapahtuneista tiukennuksista, entiset hieman vapaammat rajamuodollisuudet, olivat nyt melko tiukkoja kaikilta osin. Passit (siis ilman viisumia) katsottiin molempiin suuntiin mentäessä: suomalaisten ja venäläisten voimin sekä lähtiessä että palatessa. Kukaan ristisaattoon osallistuneista ei onneksi jäänyt Korpiselkään.

Ristisaatto kulkee noin kolmen kilometrin matkan edestakaisin veisaten kirkkoveisuja ja rukoillen. Ristisaattoa johtaa pappi ja mukana on kuoron lisäksi keulalla kulkevat lyhtyä kantava henkilö, ikonien ja kirkkolippujen kantajat sekä tietysti ristisaattorahvas. Aluksi kävellään kääntöpisteeseen, Korpiselän hautausmaalle, jossa toimitetaan muistopalvelukset sekä ortodoksisella että luterilaisella hautausmaalla ja sieltä palataan kirkon pihaan, missä on järjestetty ruokailu ja kahvitus ristisaattoon osallistuneille papeille, siviileille sekä molempien maiden rajamiehille.

Kirkon edustalla on myös suomalaisten viime sodissa kaatuneiden korpiselkäläisten muistomerkki, missä toimitetaan ennen poislähtöä litania ja lasketaan kukat muistomerkille. Ruokailua varten alueelle pääsee pari, kolme huoltoautoa, joissa sinne viedään tarjottavat ruuat ja juomat sekä telttoja, pöytiä ja tuoleja. Ristisaattoon osallistujat maksavat vain ruokailukustannukset, muilta osin saatto on ”ilmainen”.

Joka vuosi halukkaita on enemmän, kuin mukaan mahtuu. Monet matkaajista – kuten vaikka minä – tekee matkan useamman kerran ja taitaa siellä olla mukana muitakin kuin isä Vesa, jotka ovat tavalla tai toisella – kuka kävellen, hiihtäen, soutaen tai pyörällä – tehneet jo kohta kolmekymmentä ristisaattoa eripuolille Venäjän Karjalaa, mutta pääasiassa Korpiselkään. Ensikertalaiselle ristisaatto on monella tapaa ainutkertainen tapahtuma. Mukana on monia, jotka eivät ole ortodokseja ja heille se ehkä on vielä vaikuttavampi. Oheisesta linkistä aukeavassa Tanja Perkkiön toimittamassa ja Heikki Haapalaisen kuvaamassa

YLE Itä-Suomen uutisklipissä

eräs heistä sanookin, että ortodoksit ovat erikoisen ihmeellistä väkeä, kun he koko ajan laulavat kulkiessaan ja puhekin on yhtä ylistystä ja laulua. Näinhän se on!


Hannu Pyykkönen
elämän matkaaja
nettihoukka@gmail.com

P.S. Ristisaatosta valmistunee jonkin ajan kuluttua myös jonkinlainen YouTube-video. Löydät sen aikanaan täältä linkkinä, mutta voit hakea sitä myös Googlen avulla kirjoittamalla hakusanaksi ”Korpiselän ristisaatto 2018”. Jos haluat katsella enemmän ristisaattovideoita tuolta samalta seudulta ja muualtakin aiemmilta vuosilta, niitä löydät kirjan ”Vaellus pyhiin” esittelystä Ortodoksi.netin sivuilta ko. kirjaesittelyn loppuosasta, josta löytyy kymmenkunta linkkiä erilaisiin ristisaattoihin. Kirjaesittely löytyy Ortodoksi.netin sivulta:
http://www.ortodoksi.net/index.php/Vaellus_pyhiin_(kirja)

H@P