148. Luostarimatkailua, osa 6: Vanhauskoisten luostarien jäljillä

Pyötikön ortodoksinen tšasouna ja vanhauskoisten hautausmaa Juuassa.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Maailmasta löytyy nykyään monenlaisia kirkkokuntia, lahkoja ja erilaisia uskonnollisia ryhmittymiä. Pirstaloituminen on ollut melkoista, eikä se katso onko kyseessä läntinen vai itäinen maa. Molemmista löytyy melkein mille uskomukselle tahansa perustuvia yhteisöjä. Ja osalla näistä on myös luostareita.

Suomessa on kaksi kansallista kirkkoa, enemmistön evankelisluterilainen ja vähemmistön ortodoksinen kirkko, mutta toki täältä löytyy muitakin kristillisiä kirkkoja, kuten vaikka roomalaiskatolinen kirkko tai sitten erilaisia lahkoiksi tai muiksi uskonnollisiksi ryhmittymiksi laskettavia, kuten vaikka adventisteja tai sitten buddhalaisia.

Virallisia luostareita lienee vähemmän. Roomalaiskatolisista luostareista minulla ei ole tarkempaa tietoa, niitä lienee Suomessa kaksi tai kolme Etelä-Suomessa Turun ja Helsingin seuduilla. Luterilaisia yhteisöjä on ainakin Enonkosken Ihamaniemellä ja paikka nimittää itseään itseään luostariksi tai ainakin luostariyhteisöksi, mutta ”virallinen” luostari sekään ei toki ole. Näiden lisäksi luterilaisella puolella toiminee pari enemmän tai vähemmän ns. ekumeenista luostarimaista yhteisöä Helsingissä ja Naantalissa.

Virallinen luostari voinee olla silloin, kun se toimii oman kirkkonsa alaisuudessa ja kirkon omien sääntöjen mukaisesti. Ortodokseilla tällaisia luostareita on Suomessa kaksi: Valamo ja Lintula. Mutta täällä on toiminut aiemmin muitakin luostareita, kuten tästä juttusarjasta on aiemmissa jutuissa jo selvinnyt.

Yksi tällainen luostareita Suomeen perustanut ryhmä oli ns. vanhauskoiset eli starovertsit, joiden historia alkaa 1600-luvulta, jolloin Venäjällä syntyi tsaari Aleksei Mihailovitš Romanovia (Aleksei I, 1645 - 1676) ja patriarkka Nikonia (1605 – 1681, patriarkkana 1652 - 1658) ja heidän ortodoksisessa kirkossa aikaan saamiaan muutoksia vastustava kansaliike. Vanhauskoisten eli raskolnikkojen protestiliikkeen johtoon nousi pian ortodoksinen pappi, rovasti Avvakum (Petrov) (1621– 1681), jonka johdolla liike ryhtyi vastustamaan muutoksia väärinä ja harhaoppisina.

Vanhauskoisuudesta löytyy mielenkiintoinen artikkeli ”Vanhauskoiset” (http://www.ortodoksi.net/index.php/Vanhauskoiset) Ortodoksi.netin sivuilta niille, jotka haluavat lisätietoja asiasta. Tässä blogijutussa keskitytään pääasiassa Juuassa sijainneeseen Pyötikön luostariin ja sen vaikutuksiin alueella, jossa yhä on mahdollista vierailla ja nähdä jälkiä luostarielämästä.

Pyötikön tšasouna ja hautausmaa
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Juuan Pyötikössä Vuokon kylässä sijaitsi 1800-luvun lopulla vanhauskoisten yhteisö, jota nimitettiin Pyötikön luostariksi. Ensimmäisiä kirjallisia merkintöjä löytyy Kuhmon luterilaisen kirkkoherran K.A. Pfalerin kirjoituksesta vuodelta 1871 Suomettaresta nr. 97. Pfaler tapasi luostarissa mm. Isassim Ivanofin ja Ilomantsin Pahkalammilta tulleet Paavo Houtolaisen ja Aleksanteri Antipofin, kenties eräitä viimeisimpiä Pyötikön luostarin asukkaita. Pfaler ihmetteli miesten viisautta ja tietoa maailman asioista ja myös heidän luku- ja kielitaitoaan.

Paikka oli silloin Pfalerin kirjoituksen mukaan ihana ja viehättävä, hän vertasi sitä pieneen kaupunkiin katuineen, rakennuksineen ja puistoineen. Kyseessä oli silloin hautausmaa, missä Pfaler vieraili. Tästä hautausmaasta on pieni osa edelleen jäljellä ja sen keskelle on nykyään rakennettu (v. 1977) ortodoksinen pieni kirkkorakennus, kappeli eli ortodoksisin termein sanottuna tšasouna.

Muut luostarin rakennukset ovat ajan saatossa hävinneet ja tilalle on noussut tavallisia suomalaisia maalaistaloja, maanviljelystiloja ulkorakennuksineen. Jo vuonna 1914, kun paikalla vieraili suomalainen arkkitehti, suurin osa rakennuksista oli hävinnyt tai hävitetty.

Pyötikön ortodoksinen Pyhän Ristin ylentämisen tšasounan sisätila ja ikoniseinä.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Nykyisin paikalta siis löytyy tuo Pyötikon Ristin ylentämisen tšasouna ja pieni osa hautausmaata, jossa on pystyssä tai rakennettu jälkeenpäin muutama grobu eli pientä taloa muistuttavia hautamuistomerkkejä, joiden alla makaa hautausmaalle haudattuja luostarin asukkaita ja mahdollisesti jokunen ns. siviilikin luostarin ympäristöstä. Paikka on aikanaan ollut merkittävä karjalaisen rakennuskulttuurin kehto, josta nykyään ovat jäljellä vain muistot ja joitain kirjallisia artikkeleja.

Alue kuuluu nykyisin Nurmeksen ortodoksiseen seurakuntaan, mutta 1900-luvun alussa se oli osa Taipaleen ortodoksista seurakuntaa, joka hieman huolehti hautausmaasta, joka jäin maatalojen keskelle. Nurmeksen seurakunta perustettiin 1950-luvun taitteessa ja hallinta siirtyi silloin heille ja alueeseen alettiin kiinnittää enemmän huomiota. Jäljellä oli tosin silloin enää osa hautausmaasta.

Grobuja Pyötikön hautausmaalla.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Aluetta kunnostettiin, sinne rakennettiin portti ja myöhemmin tšasouna, johon saatiin ikoneja tuon ajan ikonimaalarilta Margit Linnulta ja lahjoituksina muualtakin. Tšasouna vihittiin käyttöönsä elokuussa 1977 silloisen arkkipiispa Paavalin toimesta. Mukan olivat myös tuolloinen Nurmeksen kirkkoherra Martti Honkaselkä ja muita sen ajan ja myöhemminkin vaikuttaneita ortodoksisia nyt jo edesmenneitä pappeja ja diakoneja, rovastit Mikael Kasanko ja Erkki Piiroinen sekä myöhemmin Joensuun yliopistoon professoriksi siirtynyt, silloinen ylidiakoni, Heikki Makkonen.

Tšasounan on suunnitellut Santeri Juppi ja kauniit räystäskoristeet on valmistanut Niilo Saavola. Hautausmaata ja tšasounaa ympäröi kaunis vanha kiviaita, jollaisia muuten löytyy muualtakin Juuan alueelta mm. Vuokosta, jossa myös on aikanaan ollut runsas ortodoksinen asujamisto. Maailman myrskyissä, Ruotsin ja Venäjän jaloissa ja samaan aikaan luterilaisuuden ja ortodoksisuuden eräänlaisen ”uskonsodan” aikoina alueelta lähti uskonnollisia vainoja pakoon joidenkin arvelujen mukaan jopa 30 000 ihmistä mm. Tverin Karjalaan.

Juuan Pyötikkö kartalla osoitteessa Koljonniementie 310, Juuka.
(Karttakuva suurenee hiirtä klikkaamalla)

Paikka on mielenkiintoinen vierailukohde, jos liikutaan Juuan ja Nurmeksen suunnassa. Se ei ole kaukana päätiestä ja täysin ajettavan tien päässä. Perille asti on opasteet, jotka tosin loppumatkasta ovat hieman puiden piilottamia.

Hannu Pyykkönen
elämän matkaaja
nettihoukka@gmail.com
EDIT 6.9.2017

Blogijutun jälkeen valmistui samasta aiheesta myös YouTube-video "Vanhauskoiset ja Pyötikön luostari", jossa haastatellaan paikkakunnan "kävelevää historiankirjaa" Kalevi Nekkosta Juuan Vuokon kylästä.