203. Richard Leijonamielen jäljillä

Kukapa ei muistaisi viikari-iältä ja miksei myöhemmältänkin heikkojen puolustajaa, rikkailta ottavaa ja köyhille antavaa jousipyssyn mestaria, Robin Hoodia ja pyhiinvaelluksia tekevää, kristittyjä auttavaa, jaloa ja oikeamielistä kuningasta, Richard Leijonamieltä. Emme tienneet silloin, kun ekakerran niitä luimme, että nuo tarinat olivat vahvasti romantisoituja ja tehty meihin pikkupoikiin hyvin uppoaviksi.

Dürnstein ja sen merkittävimmät nähtävyyden yhdessä kuvassa.

(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Näinhän tehdään tänäkin päivänä etenkin bisnesmaailmassa monessa asiassa, miksei myös matkailussa. Laivaristeilijät viedään neljäntenä risteilypäivänä maisemiin, jossa tuo suureksi sankariksi kohonnut Englannin kuningas Richard Leijonamielikin on joskus ollut. Pysähdyspaikassa hän tosin vietti aikaansa vankina linnan tyrmässä.

Dürnstein ja Melk kartalla ja suhteessa Wieniin
(Kartta kuten kuvatkin suurenevat hiiren klikkauksella)

Paikka on Dürnstein Itävallassa, missä kuningas Richard oli Itävallan herttua Leopold V:n vankina, kun herttua epäili kuningasta sukulaisen salamurhasta. Noidenkin tarinoiden ympärille on saatu romanttinen kertomus, joka on myynyt vuosisatojen ajan hyvin niin tarinoina, kirjoina kuin myöhemmin myös elokuvina. Todellisuus vain lienee ollut melko lailla erilainen. Nyt tarina myy jokiristeilyillä.

"Suomalaisten käsittelemä" Dürnsteinin linna ja sen tyrmä.

(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Suomalaisten osa tuossa todellisuuden tarinassa on ollut käydä 1600-luvulla kolmekymmenvuotisen sodan aikana riehumassa Euroopassa ”Hakkaa päälle” -huutojen kera ja särkemässä tuokin linna, jossa varsin julmaksi mainittu ja – yllätys, yllätys – ilmeisesti lopulta omana maansa kieltä, englantia, taitamaton maailmalla hurvitteleva kuningas Richard Leijonamieli oli vangittuna jonkin aikaa.

Kyläraittia Dürnsteinissa.

(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Linnan rauniot ovat yhä kaupungin lähistöllä rinteellä, jonne parempijalkaiset hieman läähättäen kävelivät ottamaan hienoja maisemakuvia. Linnan ja Richardin maineella ratsastava, mutta myös erilaisia maittavia tuotteita viinirypäleistä ja aprikoosista valmistava, Dürnstein, nauttii Tonavan rannalla suunnatonta suosiota, kun lukuisat jokilaivat pysähtyvät pieneen itävaltalaiseen kyläpahaseen, jossa ei oikeastaan tuon linnan ja aprikoosijuomien lisäksi ole paljon muuta kuin yksi kävelykatu kävelijöille ja autoille. Jostain sivusta kuulin, että turistimäärät kyläpahasessa liikkuvat kuusi- tai jopa seisemän-numeroissa luvuissa.

Viini- ja aprikoosiviljelmät ympäröivät Dürnsteinia.

(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Mutta kuten alussa totesin Robin Hoodista ja hänen tarinastaan, näin myös matkanjärjestäjät tekevät ”unelmatuotteita” ja toisinaan myyvät niitä oikeastaan melkein pakolla meille hyväuskoisille matkaajille. Paikan turistirysämäisyys näkyi mm. vielä siinä, että ehkä noin kahdestakymmenestä liikkeestä yksi taisi olla kapakka ja niistä muutamista kapakoista, joissa tällainen kaikenlaisista kiinalaisesta krääsästä kiinnostumaton olisi mieluusti viettänyt odotusaikaa, oli avoinna ko. vierailuajankohtana ehkä pari. Tosin siellä sai todella oivallista riesling- ja vaikkapa Domäne Wachau Grüner Veltliner Federspiel Liebenberg 2017 -viiniä ihan suomalaisittain verrattuna kohtuulliseen hintaan.

Skool!

(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Pienessä Dürnsteinin satamassa oli tarjolla myös maineikkaita ”kaupunkipyöriä”, joita olisi edulliseen parin euron tunti- tai kymmenen euron päivätaksaan voinut lainata, jos vain ohjelmat olisivat toimineet älykännyköissämme. Kuuleman mukaan jokunen oli yrittänyt joskus, nyt ei enää näkynyt ainuttakaan yrittäjää, vaikka maisemat ja sää olisivat olleet melko sopivia vaikka pikku pyöräilylle. Mutta komeasti ja edustavasti puolenkymmentä pyörää sataman telineessä seisoi ja vieressä oli saksankielinen ohjekin.

Tie satamasta kylälle.

(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Dürnsteinissa olimme nelisen tuntia, minkä jälkeen jatkoimme matkaa lähellä sijaitsevaan Melkiin, missä taasen oli nähtävyytenä kuuluisa ja prameankomea Melkin benediktiiniläisluostari, barokkityylinen Stift Melk.

Melkin luostarin avara piha.

(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Luostari on alkuaan ollut yksityisen aatelisen linna, joka sitten luovutettiin roomalaiskatolilaisten benediktiiniläismunkkien haltuun pian ns. suuren skisman eli katolisen kirkon ja ortodoksisen kirkon eroamisen jälkeen. Skisma on kirjattu vuoteen 1054 ja linnan luovutus vuoteen 1089.

Stift Melk Itävallan Melkin kylässä.

(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Alkuperäinen linna tuhoutui jossain 1200- ja 1300-lukujen taitteessa ja rakennettiin uudestaan 1700-luvulla. Prameassa barokkityylisessä luostarissa on nykyään kerrotun mukaan noin kolmisenkymmentä munkkia, joista ainuttakaan emme nähneet, mutta suuren määrän ”siviilityöntekijöitä”, jotka kielsivät kaikenlaisen kuvaamisen ja videoimisen luostarissa. Luostarista löytyy upea kirjasto täynnä todella vanhoja kirjoja, museo ja mahtava sali ja tietysti prameaan barokkityyliin sopiva kirkkokin. Kirkon seinistä ja eritoten katoista löytyy komeita freskoja, joiss mm. Herkules ottelee Manalassa kolmipäistä kerberos-koirahirviötä vastaan. Luostarin ympärillä on laaja puutarha.

Melkin luostarin katolinen kirkko.

(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Melkin kierros mennään noin kahdessa ja puolessa tunnissa ja sen jälkeen matka jatkuu yhdessä kauneimmista maisemista Tonavalla – kauniissa Wachaun laaksossa. Seuraava kohde saavutetaan viidennen risreilypäivän aamuna ja se on Itävallan kolmanneksi suurin kaupunki Linz, lähellä Saksan ja Tšekin tasavallan rajaa, jonne olisi halukkailla mahdollisuus tehdä ns. kokopäiväinen retki keskiaikaiseen Český Krumloviin, yhteen Tšekin alueella sijaitsevaan Unescon maailmanperintökohteeseen.

Melkin kaupunki luostarin muureilta nähtynä.

(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Itse jätin tuon retken väliin, kun olen jo parikin kertaa vieraillut tuossa viehättävässä kaupungissa, josta muuten saa todella hyvää tšekkiäistä olutta. Mutta seuraavassa blogijutussa lisää noista ja Linzistä.


Hannu Pyykkönen
nettihoukka@gmail.com