018. Kohta vaihtuu maa

Matka on edennyt lähes finaaliin täällä Saksassa. Kohta vaihdetaan maata. Monenlaiset vieroitusoireet vain vaivaavat. Nettiyhteyteni alkoi loppua ja itse asiassa jo loppuikin. Kerkesin kysellä lisäaikaa leirintäalueen respasta, joka sanoi myyvänsä Vodafonen puhelinkortteja. Eivät tienneet mitään data-kortista tableteista nyt puhumattakaan. Kehottivat hankkimaan lisäaikaa netin kautta luottokortilla. Joo – netti ei toiminut, joten hanki siinä sitten.

Aikani tuskailtuani ja jopa surkuteltua synkkää elämäntilannettani, pohdin, otanko oluen vai luenko prepaid-kortin mukana tulleita brosyyrejä. Päätin tuskissani lukea ja sieltähän se löytyi apu tähänkin asiaan. Korttikotelon pohjalla oli voucheri, jolla sai koodin kirjoittamisella ilmaiseksi hieman lisäaikaa. Tosin hitaammalla yhteydellä, mutta riittäköön. Kun emme ole täällä kuin neljä päivää ennen lähtöä merimatkalle ja siirtymistä uuteen maahan, nyt Latviaan.

Selvää addiktia on myös tullut näihin tähtiin. Muistan kun asuin Kreikassa, addiktoiduin siellä Metaxan seitsemään tähteen. Kolme eikä edes viisikään tähteä riittänyt, seitsemän niitä piti olla. Nyt taas tähtiaddiktio vaivaa täälläkin, tosin hieman eri lajissa. Olemme reissanneet ja hakeutuneet koko loppuajan vain viiden tähden leirintäalueille, toivoen, että siellä olisi paremmat palvelut.

Onhan niissä, mutta, mutta … Nämä leirintäalueet täällä on – kuten taisin jo aiemmin kirjoittaa – tehty pääasiassa saksalaisille, jotka eivät noin laajempana kansana taida tietää mitään nykyaikaisesta tietotekniikasta eivätkä siksi vaadi nettiyhteyksiä tai sitten heillä on omat kannettavat yhteytensä ja he eivät alueen yhteyksiä tarvitse tai sitten he ovat sen verran seniiliä eläkeporukkaa, jotka eivät edes tiedä, mikä on Internet ja mitä sillä voi tehdä.

Mutta hämmästyttävää kyllä täälläkään Lyypekin pohjoispuolella, Itämeren rannalla, viiden tähden alueella ei ole minkäänlaista avointa tai ostettavaa nettiyhteyttä. Millähän perusteella ne saavat nuo tähtensä? Niin – onhan täällä sauna, kylpylä, ravintola, jossa silloin tällöin elävää musiikkia, hyvin varusteltu kauppa, mukava lasten leikkihuone sisällä (sateen varalta) ja ulkona useita telineitä ja tramboliineja, uimarannat, jalkapallokenttä, tenniskenttä, pingispöytiä, ilmaiset ihmisen koon mukaan mitoitetut suihkut (siis lapsille omansa eri mitoilla lisäksi) ja vessat samalla periaatteella, pyykinpesukoneet, kauniit näköalat Itämerelle, huoltorakennuksia ympäri alueen, ettei tarvitse pitkiä matkoja kävellä ja mitä kaikkea onkaan, mutta ei nettiyhteyttä. Höh!

Saapa nähdä, mitä Latviasta löytyy. Matkaamme sinne juhannuksena. Matka kestää vuorokauden Stenan lautalla. Nyt on hytti varattuna, ettei tarvitse niskaa jäykistää. Perillä odottaa vunukoille ja heidän vanhemmilleen tuttu hiekkarantapaikka Ventsepilsissä. Ovat olleet siellä joskus aiemmin. Jos säät ovat suosiolliset – kuten täällä ovat olleet – olemme siellä varmaan nopin viikon ja lähdemme sitten valumaan koti pohjoista ja ilmeisesti sateita ja kylmyyttä. Näin olemme puskaradiosta kuulleet.

Saksassa on menossa melkoinen jalkapallohuuma. Kävimme eilen katsomassa edellisen majapaikkamme skreeniltä eka erän ottelusta Saksa – Portugali, joka sen ekan erän jälkeen oli jo 3-0 ja Pepe ajettiin ulos punaisella kortilla. Tunnelma oli lähes infernaalinen. Skreeni oli huoltorakennuksen autotallissa, edustalla grillattiin bratwurstia ja lihaa, sai myös salaattia mukaan ja sisällä myytiin olutta ja muuta juovuttavaa. Tupa täynnä kiihkomieleistä musta-puna-keltaista jalkapallokansaa ja tunnelma sananmukaisesti katossa. Kyllä sitä nyt erän verran kesti, sitten menin takaisin autolle.

Paikka oli nimeltään Stover, sijaitsi ihan Hampurin kyljessä. Olimme ehtineet ajaa lähes 2000 km, ennen kuin tapasimme siellä ensimmäiset suomalaiset. Tamperelainen eläkeläispariskunta oli tulossa Kroatiasta ja menossa Tanskan ja Ruotsin kautta takaisin Suomeen. Olivat vain ongelmissa, kun auton akku jostain syystä tyhjeni ja auto ei enää aamulla startannut. Toivottavasti pääsivät lähtemään myöhemmin. Kaiken kaikkiaan suomalaisista ei ole ollut ”riesaa”. Edes suomalaisia rekkoja ei ole näkynyt teillä montaakaan. Yhden ruotsalaisen pariskunnan tapasimme Bad Hertzbergissä ja rupattelimme hetken heidän kanssaan – heh, ruotsiksi. Norjalaisia oli edellisellä paikalla ainakin yksi pariskunta. Nyt naapurinamme on brittipariskunta. Joten kovin saksalaisvoittoista sakkia on ollut, seassa joku hollantilainen ja sveitsiläinen.

No – nyt sitten kolme-neljä päivää täällä Itämeren rannalla ja sitten alemmaksi Travemündeen ja sieltä Latviaan. Kesä on kauneimmillaan, kukat kukkivat ja linnut laulavat kauniisti. Nuorempi vunukka teki jotain askareitaan ajon aikana. Aiheena taisi olla loru ”Kuu kiurusta kesään ...”. Kohta sieltä kuului etupenkillä istuvalle äidille kysymys: ”Äiti! Mistä ei ollut päivääkään?” – ”Pääskysestä.” - ”Joo – entäs variksesta?”


Hannu
elämän matkaaja